Meksikon maantiede
Meksikon maantiede kertoo Meksikon maantieteeseen liittyvistä asioista. Meksiko sijaitsee Pohjois-Amerikassa Guatemalan ja Belizen pohjoispuolella ja Yhdysvaltojen eteläpuolella. Maan pohjoisosassa on vuoristo, joka on osa Pohjois-Amerikan puolella sijaitsevia Kordillieereja ja päättyy Tehuantepecin niemimaan seudulla. Maan eteläosassa on Jukatanin niemimaa, jonka eteläpuolella alkaa Keski-Amerikan kannas. Tämän niemimaan pohjoispuolella on Meksikonlahti ja eteläpuolella on Karibianmeri ja niemimaan rannikolla on koralliriuttoja.[1]
Maastonmuodot ja vesistöt
Suuri osa maan pinta-alasta on vuoristoja ja ylänköalueita. Maan keskiosassa on laaja ylänköalue, jonka pohjoisosa on keskimäärin noin 1200 metriä korkea ja pääkaupunki Mexico Cityn seudulla se on noin 2200 metriä korkea. Maan länsiosassa on vuoristo nimeltä Sierra Madre Occidental ja maan itäosassa on vuoristo nimeltä Sierra Madre Oriental. Molempien vuoristojen välissä on syviä kanjoneita. Idän ja lännen vuoristot yhtyvät maan eteläosassa Cordilla Volcánican vuoristoon, missä on tulivuoria ja maan korkeimmat vuorenhuiput. Aluella sijaitsevia vuorenhuippuja ovat 5700 metriä korkea Pico de Orizaba ja 5452 metriä korkea Popocatépeti. Maan eteläosassa virtaa joki Rio Balsas Gran Valle del Surin laaksossa. Maan eteläosassa on myös Chiapasin ylänkö.[1]
Ilmasto
Meksiko sijaitsee subtrooppisen ja trooppisen vyöhykkeen välimaastossa, mikä vaikuttaa ilmastoon. Pasaatituulten vuoksi maan Atlantin rannikolla on sateinen ympäri vuoden. Tyynenmeren rannikolla on sadekausi kesäkuusta lokakuuhun. Chiapasin ylänkö on maan sateisinta aluetta, missä vuotuinen sademäärä on noin 2500 mm. Maan kuivin alue on maan kekiosan ylängön pohjoisosassa, missä vuotuinen sademäärä on alle 100 mm.[1]
Luonto
Kasvillisuus on yleensä rehevää ja kuumalla tierra caliente-vyöhykkeellä on alueittain sademetsää. Vuoristojen ja ylänköalueiden rinteillä kasvaa sekametsää ja vielä korkeammilla alueilla on tundraa. Maan keskiosan ylängön pohjoisosan yleisiä kasveja ovat mehikasvit ja piikkipensaat. Rannikkoalueilla on kosteaa savannia.[1]