Neitsyt Marian tahraton sydän

Neitsyt Marian tahraton sydän on Marian kunnioituksessa käytettävä nimitys, johon sisältyy Marian sisäinen elämä, hänen ilonsa ja surunsa, hänen hyveensä ja ennen kaikkea hänen neitseellinen rakkautensa Jumalaa kohtaan.^[1]

1500- ja 1600-luvuilla askeettiset kirjoittajat käsittelivät hartautta ja pyhä Jean Eudes edisti sitä, teki siitä julkisen ja järjesti juhlan Marian sydämen kunniaksi ensin Autunissa 1648 ja sitten muissa Ranskan hiippakunnissa.^[2] Paavi Benedictus XIV järjesti bullassa 3. maaliskuuta 1753 yhteisön joka otti nimensä Neitsyt Marian tahrattomalta sydämeltä ja paavi Pius VII hyväksyi hartauden 31. elokuuta 1805 ja antoi sille hetkipalveluksen ja messun.^[3] Hartaus sai uuden painotuksen Lúcia dos Santoksen näyistä hänen nunnaluostarissaan Tuyssa, Espanjassa, joissa Neitsyt Maria pyysi viiden ensilauantain hartautta hyvitykseksi hänen sydäntään vastaan tehdyille pyhäinhäväistykselle ja kiittämättömyydelle.^[4] Neitsyt Marian tahrattoman sydämen juhlaa vietetään 22. elokuuta.^[5] Paavi Pius XII omisti 31. lokakuuta 1942 kirkon ja koko maailman Neitsyt Marian pyhälle sydämelle ja elokuu on myös omistettu sille.^[4]

Roomalaiskatolisessa messussa Neitsyt Marian tahratonta sydäntä on muistettu seuraavanlaisella latinankielisellä kollehtarukouksella:^[6]

"Orémus. Omnípotens sempitérne Deus, qui in Corde beátæ Maríæ Vírginis dignum Spíritus Sancti habitáculum præparásti: concéde propítius; ut eiúsdem immaculáti Cordis festivitátem devóta mente recoléntes, secúndum cor tuum vívere valeámus."

Neitsyt Marian tahrattomalle sydämelle on perustettu kaksi sääntökuntaa:^[7]^[8]

Congregatio Immaculati Cordis Mariae, perustettu 1862
Congregatio Missionariorum Filiorum Immaculati Cordis Beatae Mariae Virginis, perustettu 16. heinäkuuta 1849