Nokia N-Gage
Nokia N-Gage ja Nokia N-Gage QD olivat Nokian yrityksiä tuottaa puhelin, joka soveltuisi myös pelien pelaamiseen.
Nimi N-Gage tulee englannin sanasta engage. Laitetta kutsuttiin myös nimellä taco sen muodon vuoksi.[1]
Historia
.jpg)
2000-luvun taitteessa mobiilipeli-innostus Suomessa oli suurta. Syynä tähän oli Nokia liputtama WAP-teknologia. Kyseessä oli maailmanlaajuisen IT-kuplan jatke mutta pitkälti myös Nokian vaikutusvalta ja panostus nimenomaan matkapuhelin-Internetiin. Suomessa uskottiin vahvasti WAP:in ja pelaamisen yhdistämiseen sillä mobiilipelaaminen oli tullut jo suurelle yleisölle tutuksi Nokian matopelin myötä. WAP-pelien ympärillä liikkui paljon rahaa, mutta pelit osoittautuivat kehnoiksi. WAP ei käytännössä soveltunut mobiili-Internetin tekniikaksi hitautensa ja kalleutensa takia.[2] Sitten, vuonna 2001, IT-kupla puhkesi ja kännykkäpelien tulevaisuus näytti epävarmalta.[3] Nokialla WAP:in epäonnistumista ei otettu merkkinä koko mobiilipeliteollisuuden huonosta tulevaisuudessa. Yhtiössä uskottiin yhä mobiilipelaamiseen ja tällä kertaa rahaa oltiin valmiit laittamaan Java-peleihin.[4] IT-kuplan jäljiltä Suomeen oli jäänyt paljon mobiilipeliosaamista, mutta moni osaaja oli työttömänä.[5] Ala pystyi kuitenkin ryhmittymään uudestaan. Vaille isoa rahoitusta jääneet pelifirmat kiinnostuivat uudelleen mobiilipeleistä, sillä niitä on verraten halpa tehdä.[4]
Nokialla ei ollut aiempaa kokemusta minkäänlaisten pelikoneiden valmistamisesta.[4] Tästä huolimatta yritys otti tavoitteekseen haastaa Game Boy -käsikonsoleistaan tunnettu Nintendo,[6] jolla oli kymmenien vuosien kokemus pelkästään käsikonsoleista.[7] N-Gage pyrkikin ratsastamaan Game Boy Advance (GBA) -käsikonsolisarjan menestyksellä. Nokian konsolin piti pyörittää vähintään yhtä näyttäviä pelejä ja lisäksi tarjota kaikkien matkapuhelinominaisuuksien lisäksi vielä moninpelimahdollisuus verkon kautta.[4] N-Gage oli maailman ensimmäinen pelilaite, joka oli yhdistetty kännykkäverkkoon ja jolla siksi pystyi pelaamaan moninpelejä langattomasti pitkienkin etäisyyksien yli.[8] Moninpeli oli toteutettu tavallisen kännykkäverkon tai Bluetooth-yhteyden kautta.[4][9] Lisäksi N-Gage Arena -palvelun avulla saattoi pelata GPRS-datayhteyksin yli sekä pitää yhteyttä pelikavereihin.[4][10] GPRS ei kuitenkaan soveltunut reaaliaikaiseen moninpeliin vaan rajoittui vuoropohjaisiin peleihin.[10] Kilpailija GBA:lla moninpeli oli tästäkin huolimatta vaivalloisempaa ja vaati aina joko kaapelin tai adapterin kytkemisen laitteeseen. Teoriassa N-Gage olikin monin tavoin GBA:ta parempi konsoli esimerkiksi prosessoritehon kannalta katsottuna. GBA:lla oli kuitenkin sekä kooltaan että resoluutioltaan suurempi näyttö ja sen näppäimiä pidettiin pelaamiseen sopivampina.[9] Nokia myös neuvotteli Nintendon kanssa tämän pelien tuomisesta N-Gagelle, mutta Nintendolla ei uskottu N-Gagen menestymismahdollisuuksiin.[6] N-Gage oli lopulta kuluttajalle jopa kolme kertaa kalliimpi kuin Nintendon kilpaileva GBA SP -konsoli.[4] GBA myikin ensimmäisellä myyntiviikollaan satakertaisesti N-Gagen vastaavaan verrattuna. Laitteiden kokonaismyynnissä GBA peittosi N-Gagen 27-kertaisesti.[6] Huhujen mukaan myös N-Gagen markkinointiin syydettiin kymmeniä kertoja enemmän rahaa kuin kilpailijoilla, Tiger Telematicsin Gizmondolla ja Tapwave Zodiacilla.[4]
N-Gage on nähty epäonnistuneena kompromissina puhelimen ja pelikoneen välimaastossa.[6] Se kärsi "sveitsiläisen linkkuveitsen syndroomasta - kaikki hoitui, muttei mikään kunnolla."[11] Laite oli kookas, kömpelö ja kallis.[12] Monet seikat haittasivat pelaamista. Esimerkiksi ohjaimet olivat välimuoto puhelimen ja konsolin näppäimistä, eivätkä ne joidenkin ohjelmistokehittäjien mielestä oikein soveltunut kummiksikaan.[4] Pystymallinen ruutu ei sopinut hyvin peleille ja näytön vierityksessä oli ongelmia, vaikka teknologia oli ollut kuluttajakäytössä jo 1980-luvun Commodore 64 -tietokoneesta lähtien.[4][7] Suorituskyky oli heikko erityisesti grafiikkapiirin osalta eikä Symbian-käyttöjärjestelmää oltu suunniteltu pelaamiseen.[4]
Nokialla uskottiin N-Gageen, jota yritys kutsui merkittävimmäksi innovaatioksi pelialalla sitten joystickin.[7] Nokia ei pitänyt laitteen puutteita ongelmana vaan vieritti syyn pelintekijöiden niskoille. Nokialta väitettiin, ettei puhelimen kaikkia ominaisuuksia hyödyntäviä pelejä ollut vielä tullut markkinoille.[4] Pelinkehittäjät taas valittivat ettei Nokialla kuunneltu heidän toiveitaan pelilaitteen suhteen.[4]
N-Gagen menestymismahdollisuudet katosivat täysin viimeistään, kun Nintendo julkaisi Nintendo DS -konsolinsa ja Sony PlayStation Portablen (PSP).[13] Esimerkiksi PSP peittosi N-Gagen niin edullisemmassa kuvasuhteessa, resoluutiossa kuin värisyvyydessäkin.[7] Myös Nokian omat S60 -puhelimet ajoivat tekniikaltaan pian N-Gagen ohi.[14] Niinpä Nokia päätti jatkaa PSP:n haastamista tuomalla N-Gage pelit uusille Nokian puhelimille.[15]
Nokia N-Gage
| Nokia N-Gage | |
|---|---|
 | |
 | |
| Julkaistu | 5. helmikuuta 2003 [16] |
| Käyttöverkot | GSM 900/1800/1900 [16] |
| Mitat | 134 × 70 × 20 mm [16] |
| Paino | 137 g [16] |
| Näytön kuvatarkkuus | 176 × 208 pikseliä [16] |
| Värien lukumäärä | 4 096 (12-bit) |
| Muisti | 3,4 Mt + MMC-kortti |
| Kamera | ei |
| Radio | kyllä (stereo) [16] |
| Musiikkisoitin | kyllä (stereo) |
| Valmiusaika | 150–240 h |
| Käyttöjärjestelmä | Symbian v6.1 (Series 60) [16] |
| Tiedonsiirto | GPRS, HSCSD [16] |
| Liitännät | USB, Bluetooth [16] |
| Muuta | sähköposti (IMAP, POP, SMTP) [16] |
Nokia N-Gage on GSM-matkapuhelin, joka on tarkoitettu myös pelien pelaamiseen. Puhelimessa on käyttöjärjestelmänä Symbian OS (Series 60). Ulkonäöltään N-Gage muistuttaa aiempaa Nokia 5510 -puhelinta, joka ei ollut varsinainen myyntihitti. Julkaistuaan N-Gagen markkinoille vuonna 2003 Nokia odotti hyvää myyntimenestystä panostettuaan reilusti puhelimen markkinointiin. Myynti ei ollut varsin tuottoisaa ja kyseistä mallia myytiin jo kolmasosalla alkuperäisestä hinnasta vuotta myöhemmin. Käyttäjät pitivät puhelinta varsin "jähmeänä" ja suurikokoisena ja myös pelien vaihto oli vaikeaa, minkä johdosta Nokia julkaisi N-Gagen parannetun version, nimeltään N-Gage QD.
N-Gage ilmestyi ehtiäkseen vuoden 2003 joulumarkkinoille.[17] Tavoitteena myydä useita miljoonia kappaleita jo saman vuoden loppuun mennessä ja kahdessa vuodessa yhteensä yhdeksän miljoonaa.[7][18] Myöhemmin on arvioitu että osa suunnittelun puutteista olisi ehkä voitu korjata, mutta laite haluttiin markkinoille kiireellä.[6]
N-Gagen pelit ostettiin MultiMediaCard-korteille tallennettuina. Formaatin ongelma oli piratismin helppous. Muistikortin kopioiminen oli helppoa ja kopioidut pelit toimivat paitsi N-Gageissa myös muissa Symbian Series 60 -puhelimissa, myös muiden kuin Nokian valmistamissa.[4] Muistikortit eivät muutenkaan olleet ideaali ratkaisu pelien myyntiin, mutta ainoa mahdollinen ennen toimivaa digitaalista jakelua.[19] Kun digitaalinen jakelu sitten löi itsensä läpi, N-Gage -brändi sai jatkoa kun Nokian sovelluskaupan nimeksi tuli N-Gage.[20] Sovelluskauppa oli osa Nokian uutta strategiaa jossa Nokia monipuolisti toimintojaan pelkästä laitevalmistajasta myös sisältökauppaan.[21] Itse N-Gage puhelinten valmistuksen loputtua Nokia jatkoi muiden N-Gage-alustaa tukevien puhelinten kehitystä.[22] Kyseessä olivat kolmannen sukupolven S60 -puhelimet.[23] Ensimmäinen puhelin tuli myyntiin vuonna 2008.[22] N-Gage-sovellusalusta lakkautettiin vuonna 2010 Nokian keskitettyä Internet-palvelunsa Ovi-palveluun.[24]
Sovellukset
- XHTML-selain
- WAP
- sähköposti: IMAP, POP, SMTP
- multimediaviestit
- FM-stereoradio
- musiikkisoitin (MP3- ja AAC-tiedostomuodot)
- videosoitin (RealOne Player)
- äänitys radiosta ja mikrofonista
- kalenteri, osoitekirja, tehtäväluettelo, laskin
Kritiikki
Puhelinta kritisoitiin sen käytettävyydestä:[25]
- näppäinten asettelusta
- näyttö oli pystysuunnassa suurempi kuin vaakasuunnassa
- kaiuttimen ja mikrofonin sijoittelu
- takakuoren ja akun poistaminen pelin vaihtamiseksi
Arviot N-Gagesta olivat kielteisiä.[26] Myös myynti oli erittäin vaisua.[4] Alkuperäistä N-Gagea myytiin yli miljoona kappaletta, mutta suuri osa niistä päätyi kehitysmaihin ja Kiinaan.[6] Näissäkään maissa ei tosin innostuttu laitteen peliominaisuuksista vaan sitä käytettiin tavallisen matkapuhelinen tapaan.[6] Yhteensä molempia versioita saatiin kaupaksi kolme miljoonaa. Pelien myyntitavoite oli kuusi miljoonaa, mistä saavutettiin puolet, joten N-Gage innosti käyttäjiään ostamaan keskimäärin vain yhden pelin.[9]
Ensimmäisessä N-Gagessa oli suoranaisia muotoilu- ja suunnitteluvirheitä.[27] Näistä pahimmat olivat näytön pienuus ja pelit sisältävien muistikorttien vaihtamisen hankaluus.[28]Puhelinkäytössä N-Gage näytti hölmöltä: sen kaiutin sijaitsi siten, että laitteen ohut sivu tuli painaa korvaa vasten.[1]
Myös puhelimen markkinointi koettiin loukkaavana Game Boyta koskevien väheksyvien kommenttien vuoksi.[29]
N-Gage QD
| Nokia N-Gage QD | |
|---|---|
| | |
 | |
| Julkaistu | 14. huhtikuuta 2004 [30] |
| Käyttöverkot | GSM 900/1800 tai GSM 850/1900 |
| Mitat | 118 × 68 × 22 mm [30] |
| Paino | 143 g [30] |
| Näytön kuvatarkkuus | 176 × 208 [30] |
| Värien lukumäärä | 4 096 (12-bit)[30] |
| Muisti | 3,4 Mt sekä MMC-kortti |
| Kamera | ei |
| Radio | ei |
| Musiikkisoitin | ei |
| Valmiusaika | 264 h |
| Käyttöjärjestelmä | Symbian v6.1 (Series 60) [30] |
| Tiedonsiirto | GPRS, HSCSD |
| Liitännät | Bluetooth [30] |
| Muuta | sähköposti (IMAP, POP, SMTP) [30] |
Nokia N-Gage QD on uudistettu versio alkuperäisestä N-Gagesta. Nokia päätti yrittää uudelleen huolimatta ensimmäisen N-Gagen erittäin huonosta menestyksestä.[4] Muun muassa laitteen koko on pienentynyt ja siihen on lisätty Hot swap -paikka helpottamaan muistikorttien käyttöä.[10] Toisaalta radio, musiikkisoitin, stereoäänet ja USB-liitäntä on poistettu.[10] Karsimisten tarkoitus oli ennen muuta saada laitteen hinta alas.[4] Ennen kaikkea tärkeimpiin uudistuksiin kuuluu normaali puhelinmoodi, eli puhelinta pidetään korvalla kuten puhelinta yleensä.[4] Myös pelaaminen oli helpottunut. Konsoli näytti ja tuntui enemmän pelikoneelta. Ote oli luontevampi ja näppäimet suunniteltu paremmin. Näytöstä oli tehty kirkaampi, mikä sai pelit näyttämään paremmilta.[10]
Kolmitaajuustuesta luovuttiin, jottei halvempi N-Gage QD kilpailisi Nokian omien business-mallien kanssa.[10] QD on siis vain kaksitaajuuspuhelin. Puhelinta myytiin kahtena versiona: GSM 900/1800 ja GSM 850/1900 (Amerikka).
Pelejä oli myynnissä erillisillä muistikorteilla.
Sovellukset QD
- XHTML-selain
- WAP
- sähköposti: IMAP, POP, SMTP
- multimediaviestit
- videosoitin (RealOne Player)
- äänitys mikrofonista
- kalenteri, osoitekirja, tehtäväluettelo
Pelit
- Pääartikkeli: Luettelo N-Gage-peleistä
Pelejä N-Gagelle oli vähän, varsinkin aluksi.[11] Vaikka pelitarjonta myöhemmin hieman parani, jäi se lopulta pieneksi.[11][6] Pelit olivat myös kalliita ja niiden piratismi rehotti.[6][13]
Tästä huolimatta osa N-Gage-julkaisuista oli varsin merkittäviä. Lumilautailupeleistään tunnettu Housemarque teki Flo-Boarding-pelin, joka oli osana N-Gagen mainoskampanjaa ja tuli jokaisen myydyn konsolin mukana. Housemarquelta tilattiin myös Narnia-aiheinen peli, joka liittyi vähemmän yrityksen ydinosaamiseen.[12] Bugbear kehitti FlatOut-pelejään muistuttavan Glimmeratin. RedLynx teki merirosvoteemaisen strategiapelin High Seize suurella budjetilla. Pelin kaikki dialogi oli muun muassa ääninäyteltyä, mikä jälkikäteen katsottuna on vaikuttanut tarpeettomalta ja rahoille olisi ollut parempaa käyttöä.[13]
RedLynxin Pathway to Glory sai myös hyviä arvosteluja,[6][13] ja sitä pidetään yleisesti N-Gagen parhaana pelinä.[31] Pathway to Glorya varten kuvattiin tuhansia paikkoja, käytettiin uraauurtavaa liikkeentunnistustekniikkaa, äänitettiin valtava määrä puhetta usealla kielellä ja musiikin soitti orkesteri.[32] Pelin oli tarkoitus esitellä N-Gage Arena -moninpeliä, sillä siihen mennessä julkaistut pelit olivat tukeneet todellisen nettipelin sijaan vain Bluetoothia.[33] Esimerkiksi 3D-versio Nokian Snakes-matopelistä julkaistiin ”virustartuntana”: käyttäjät saivat jakaa peliä ilmaiseksi lähellä oleville laitteille Bluetoothin välityksellä.[34]
Osa myöhemmistäkin peleistä hyödynsi N-Gagen verkko-ominaisuuksia. Esimerkiksi Pocket Kingdom: Own the World oli MMORPG, ja se myi hyvin samana vuonna ilmestyneen World of Warcraftin imussa.[9]
Merkitys
N-Gage muutti käsitystä mobiilipeleistä. Vielä 2000-luvun alussa mobiilipelit olivat olleet joko matopelin kaltaisia jokaisen puhelimen mukana tulevia vakio-ohjelmia tai sitten pelattavuuteensa nähden ylihintaisia lisäostoja.[4] Nokialle molemmat N-Gage -puhelimet olivat Nokialle "taloudellisia katastrofeja". Vain pieni osa kauppojen sisäänostamista puhelimista myytiin eivätkä ennätysajassa aloitetut alennusmyynnitkään parantaneet menekkiä.[4] N-Gagen arvioidaan aiheuttaneen Nokialle tappiota noin 250 miljoonaa euroa.[35] Vaikka itse laite oli floppi, N-Gagen merkitys suomalaiselle mobiilipeliteollisuudelle oli suuri. Kaikki ajan suurimmat suomalaiset pelistudiot tekivät pelejä N-Gagelle eivätkä ne olisi selvinneet muutenkin vaikean ajan yli ilman tätä kytköstä. Suomalainen peliteollisuus myös profiloitui nimenomaan mobiilipelien tekijöiksi mikä pohjusti uutta mobiilipeliaaltoa kymmenen vuotta myöhemmin.[12] Toisaalta suomalaiset pelinkehittäjät oppivat N-Gagen kanssa myös kantapään kautta kuinka tärkeää on vastata asiakkaiden todellisiin tarpeisiin.[6]
Konseptina N-Gage muistutti myöhempää ja huomattavasti paremmin menestynyttä Applen ensimmäisen sukupolven iPhonea vuodelta 2007. N-Gagesta puuttui vain kosketusnäyttö ja digitaalinen sovelluskauppa. Vuonna 2003 tällaiselle tuotteelle ei kuitenkaan vielä ollut kysyntää. Lisäksi N-Gagen epäonnistumisen syynä pidetään lopullisen tuotteen huonosti toteutettuja ominaisuuksia. Puheluiden aikana puhelinta piti pitää sivuttain. Suunnitteluratkaisua pidettiin huvittavana ja "sidetalkingiksi" kutsuttu ilmiö nousi aikansa nettimeemiksi.[4] Myös pelaaminen oli vaivallista. Pelimuistikorttien paikka oli sijoitettu laitteen akun alle, joten puhelin piti sammuttaa ja purkaa osiin aina peliä vaihdettaessa.[12]
Lähteet
- Kuorikoski, Juho: Sinivalkoinen pelikirja: Suomen pelialan kroniikka 1984–2014. 1. painos. Fobos Kustannus, 2014. ISBN 978-952-67937-1-9.
- Lappalainen, Elina: Pelien valtakunta: Miten suomalaiset peliyhtiöt valloittivat maailman. 1. painos. Atena, 2015. ISBN 978-952-300-116-9.
Viitteet
Kirjallisuutta
- Jungman, Heikki: Fantastinen floppi: Nokian pelibisneksen käynnistys, romahdus ja perintö. Tampere: Vastapaino, 2024. ISBN 978-952-397-173-8
Aiheesta muualla
- Project NeXt – Portal with N-Gage Next Generation
- Ylen Elävä arkisto: Nokia pelasi miljoonia N-Gageen
| Käyttöjärjestelmät | |
|---|---|
| Ohjelmistokehykset | |
| Muita artikkeleita |
|