Paikallistie

Paikallistie (ruots. bygdeväg) on aiemmin käytössä ollut nimitys niille nykyisille Suomen tieverkon yhdysteille, jotka palvelevat paikallista liikennettä ylemmäntasoisten yhdysteiden ohella. Vuoden 2006 alussa voimaan tullut uusi maantielaki ei enää tunne paikallistien käsitettä, vaan paikallistiet ovat nykyisin yhdysteiksi luokiteltuja maanteitä. Tienumerointijärjestelmässä entisille paikallisteille on varattu numerot 11000–19999. Numerointi on hallinnollinen, eikä näiden teiden numeroita merkitä maastoon.^[1]

Entisten paikallisteiden laajempi liikenteellinen merkitys on yleensä melko pieni, mutta maaseudun ja haja-asutusalueiden asukkaille, kesämökkiläisille sekä puutavarakuljetuksille merkitys voi olla hyvinkin suuri. Monet teistä ovat vanhoja kulkureittejä asutustaajamien eri kylien välillä. Varsinaisten paikallisteiden lisäksi on olemassa maanteitä ja paikallisteitä muistuttavia talviteitä ja polkumaisia teitä, joita käytetään esimerkiksi puutavarakuljetuksiin.^[2]

Entisaikaan paikallisteiden tarkoituksena oli olla ensisijaisesti kuntien sisäisen liikennöinnin tarpeita varten.^[3]