Pakistanin dominio

Pakistan (urduksi ‏مملکتِ پاکستان‎ mumlikāt-ē pākistān‎, bengaliksi পাকিস্তান অধিরাজ্য pakistan ôdhirajyô), joka tunnettiin myös nimeltä Pakistanin dominio (engl. Dominion of Pakistan), oli itsenäinen dominio Etelä-Aasiassa vuodesta 1947 vuoteen 1956.^[1] Valtio perustettiin Intian jaon seurauksena, jolloin uusi valtio nimeltä Pakistan perustettiin. Dominio, joka sisälsi suuren osan nykypäivän Pakistanista ja Bangladeshista, koostui entisen Brittiläisen Intian muslimienemmistöisistä alueista.

Pakistan Dominion of Pakistan (englanniksi) مملکتِ پاکستان mumlikāt-ē pākistān (urduksi) পাকিস্তান অধিরাজ্য pakistan ôdhirajyô (bengaliksi)
1947–1956
lippu vaakuna (1947–1955)
Pakistan vuonna 1956.
Valtiomuoto	perustuslaillinen monarkia
Monarkki	Yrjö VI (1947–1952) Elisabet II (1952–1956)
Pääministeri	Liaquat Ali Khan (1947–1951) Khawaja Nazimuddin (1951–1953) Muhammad Ali Bogra (1953–1955) Chaudhry Muhammad Ali (1955–1956)
Pääkaupunki	Karachi
Pinta-ala
– yhteensä	943 665 km²
Uskonnot	islam, hindulaisuus, sikhiläisyys, kristinusko
Viralliset kielet	englanti
Kielet	urdu, bengali
Valuutta	Pakistanin rupia
Tunnuslause	Iman, Ittehad, Tanzeem ایمان ، اتحاد ، تنظیم
Kansallislaulu	”Pak sarzamin shad bad”
Edeltäjä	Brittiläinen Intia
Seuraaja	Pakistan
Infobox OK

Vuonna 1956 Pakistan jaettiin hallinnollisesti läntiseen Länsi-Pakistaniin ja Itä-Bengalin provinssiin, joka uudelleennimettiin itäiseksi osaksi nimeltä Itä-Pakistan. Vuonna 1971 Itä-Pakistan irrottautui uniosta, jolloin siitä tuli Bangladesh.