Palomarin observatorio
Palomarin observatorio on tähtitieteellinen observatorio Etelä-Kalifornian San Diegon piirikunnassa Palomar-vuorella.[1]
| Palomarin observatorio | |
|---|---|
 | |
| Järjestö | California Institute of Technology |
| Sijainti | San Diego, San Diegon piirikunta, Yhdysvallat |
| Koordinaatit | 33°21′23″N 116°51′54″W / 33.3564°N 116.865°W |
| Korkeus merenpinnasta | 1 712 m |
| Tyyppi | tähtitorni (en) |
| IAU-tunnus | 675 |
| Perustettu | |
| Avattu | |
| Kotisivu | www.astro.caltech.edu/palomar |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ] | |
Observatorion omistaa ja sitä hallinnoi Kalifornian teknillinen korkeakoulu Caltech. Observatoriota saavat käyttää Caltechin lisäksi sen yhteistyökumppanit, joihin kuuluu mm. Jet Propulsion Laboratory, Yalen yliopisto ja Kiinan tiedeakatemian kansalliset observatoriot (NAOC).
Palomarin observatoriossa on useita teleskooppeja, mm. 200 tuuman (5,1 m) Hale-teleskooppi[2], 48 tuuman (1,2 m) Samuel Oschin Telescope, ja Palomarin 60 tuuman (1,5 m) teleskooppi. Observatorio on myös tarjonnut tiloja muille havaintolaitteille ja projekteille, kuten Palomar Testbed -interferometrille[3], ja historialliselle 18 tuuman (46 cm) Schmidt-kameralle vuodelta 1936, joka oli observatorion ensimmäinen teleskooppi[4]. Vuonna 2021 observatorio isännöi Zwicky Transient Facility (ZTF)[5]- ja Gattini-IR -projekteja[6].
Historia
Palomarin observatorio sai alkunsa yhdysvaltalaisen tähtitieteilijä George Ellery Halen kampanjasta 200 tuuman peilikaukoputken rakentamiseksi.[7] Hän julkaisi aiheesta artikkelin 1928, ja kääntyi sen jälkeen Rockefeller-säätiön puoleen hankkeen rahoittamiseksi. Säätiö hyväksyi suunnitelman ja myönsi Caltechille kuuden miljoonan dollarin apurahan.[1]
Useiden vuosien etsinnän jälkeen 1867 m korkea Palomar-vuori valittiin tulevan observatorion paikaksi v. 1934. Seuraavana vuonna Corning Glass Works sai valmistettua hyväksyttävän 200-tuumaisen pyrex-aihion. 20 tonnin aihio kuljetettiin rautateitse New Yorkin osavaltiosta Etelä-Kaliforniaan, missä se hiottiin ja kiillotettiin Caltechissä.[1][2]
Tuhannen tonnin painoisen pyörivän kupolin, kaukoputken ekvatoriaalisen ripustuksen ja peilin monimutkaisten tukirakenteiden rakentaminen alkoi 1936. Sitä johti joukko tähtitieteilijöitä, fyysikoita ja insinöörejä Caltechistä ja Mount Wilsonin observatoriosta. Toinen maailmansota viivästytti kaukoputken valmistumista vuoteen 1948.[1]
Kaukoputki oli valmistuessaan maailman suurin, ja keräsi neljä kertaa niin paljon valoa kuin maailman seuraavaksi suurin kaukoputki, Mount Wilsonin 100 tuuman (254 cm) peilikaukoputki.[1] Se otettiin käyttöön 26. tammikuuta 1949. Sen ensimmäinen kohde oli muuttuva tähtisumu NGC 2261.[8]
Tutkimus
Palomarin observatorio on edelleen aktiivisessa tutkimuskäytössä. Siellä tehtyjä löytöjä ja merkittäviä tutkimuksia ovat olleet mm. kvasaarien optinen havaitseminen, Palomar Observatory Sky Survey I- ja II -tähtivalokuvausprojektit v. 1948-1958 ja 1980-90-luvuilla, tähtien nukleosynteesin tutkimukset, galaksienvälisten etäisyyksien määrittäminen, ja Hubblen lain mukaisen maailmankaikkeuden laajenemisnopeuden määrittäminen.[2]
Lähteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Palomarin observatorio Wikimedia Commonsissa
