Poliittinen keskusta
Poliittinen keskusta käsittää oikeisto–vasemmisto-akselilla oikeiston ja vasemmiston välissä olevat poliittiset ryhmät.[1] Poliittista keskustaa kutsutaan myös yleisesti keskiryhmäksi. Pohjoismaiden neuvostossa sitä edustaa Keskiryhmä. Suomessa poliittiseen keskustaan lukeutuvat tai ovat lukeutuneet seuraavat puolueet:
- Liberaalit, aate perustuu sosiaaliseen liberalismiin.[2][3]
- Kristillisdemokraatit, kristillisdemokratiaan pohjaava puolue.[3]
- Suomen Keskusta, juuriltaan talonpoikaisena liikkeenä 1906–1908 syntynyt puolue.[2][3]
- Vihreät, sosiaaliliberalistinen puolue, joka on erikoistunut ympäristökysymyksiin.
Joskus myös:
Lakanneita ja yhdistyneitä puolueita
Suomen Maaseudun Puolue
Entisen maalaisliittolaisen protestipoliitikko Veikko Vennamon johtama Suomen Maaseudun Puolue asemoi itsensä keskiryhmäksi. Lähinnä vasemmistopuolueet leimasivat puoluetta toisinaan oikeistolaiseksi Kekkos-vastaisuuden takia.
Liberaalipuolueet
Kansallinen Edistyspuolue (1918–1951) lukeutui poliittiseen keskustaan. Puolueen lopetettua toimintansa, sen kannattajat siirtyivät Suomen Kansanpuolueeseen ja Vapaamielisten Liittoon. Suomen Kansanpuolue (1951–1965) ja Vapaamielisten Liitto (1951–1965) yhdistyivät jälleen vuonna 1965 Liberaaliseksi Kansanpuolueeksi, (LKP).[2] Kannatuksen hiipuessa LKP liittyi 1982 Keskustapuolueen jäsenjärjestöksi, mutta erosi siitä 1986. Puolueliitokseen pettyneitä kannattajia oli jo siirtynyt muihin puolueisiin, kuten Vihreisiin. Liberaalit palasi eduskuntaan 1991 yhdellä kansanedustajalla, jonka kuitenkin menetti 1995. Liberaalit yhdistyi kahden edustajan voimin eduskuntaan päässeen NSP:n kanssa 1999, mutta ei menestynyt eduskuntavaaleissa, jolloin putosi puoluerekisteristä.[3]