Prinssi Edwardin saari
Prinssi Edwardin saari (engl. Prince Edward Island, ransk. Île-du-Prince-Édouard, gaeliksi Eilean a' Phrionnsa) on pinta-alaltaan Kanadan pienin provinssi.[4] Siellä oli 142 907 asukasta (2016)[5], joten se on myös väestöltään Kanadan provinsseista pienin, mutta samalla tiheimmin asuttu.[1] Saari tunnettiin Mi’kmaq-intiaanien keskuudessa nimellä Abegweit ja oli toisennimisenä osa Uutta Ranskaa vuoteen 1759, kunnes se siirtyi Isolle-Britannialle, jolloin saari sai nimensä Kuningatar Viktorian isän prinssi Edwardin (1767–1820) mukaan.
| Prince Edward Island Île-du-Prince-Édouard | |||
|---|---|---|---|
| |||
| |||
_2.svg) | |||
| Viralliset kielet | englanti (de facto) | ||
| Pääkaupunki | Charlottetown | ||
| Suurin kaupunki | Charlottetown | ||
| Varakuvernööri | Antoinette Perry | ||
| Pääministeri | Dennis King (Progressive Conservative) | ||
| Edustus parlamentissa | |||
| – alahuone | 4 | ||
| – senaatti | 4 | ||
| Pinta-ala | sijalla 13. | ||
| – yhteensä | 5 683,56[1] km² | ||
| – maapinta-ala | 5 683,91 km² | ||
| – vesipinta-ala | 0 km² (0 %) | ||
| Väkiluku | sijalla 10 | ||
| – yhteensä (2016) | 142 907 | ||
| – väestötiheys | 25,25 /km² | ||
| BKT (2009) | |||
| – yhteensä | 4,75 miljardia CAD[2] | ||
| – per asukas | 31,278 (13) | ||
| Osaksi liittovaltiota | |||
| – päivämäärä | 1. heinäkuuta 1873 | ||
| – järjestyksessä | 8. | ||
| Aikavyöhyke | • Normaaliaika: UTC−4 (AST)[3] • Kesäaika: UTC−3 (ADT)[3] | ||
| Lyhenteet | |||
| – postitunnus | PE | ||
| – aluetunnus | CA-PE | ||
| – postiosoitteen etuliite | C | ||
| www.gov.pe.ca | |||
Saaren yhdistää New Brunswickiin Northumberlandinsalmen ylittävä Confederation Bridge -silta.
Provinssin pääkaupunki ja samalla suurin kaupunki on Charlottetown jossa sijaitsee myös provinssin parlamentti. Muita kaupunkeja ovat Summerside, Stratford ja Cornwall.
Eurooppalaiset löytöretkeilijät saapuivat saarelle 1500-luvulla, ja siitä asti ihminen on muokannut maisemaa voimakkaasti. Saaresta puolet on metsää, mutta se on kaikki ihmisen istuttamaa talousmetsää. Maaperä on helposti viljeltävää, ja siksi maatalous hallitsee saaren maisemaa. Sen kumpuilevat laidunmaat, joita kuvataan L. M. Montgomeryn tyttökirjoissa Anna ja Pieni runotyttö, houkuttelevat alueelle runsaasti matkailijoita ja kesämökkiläisiä.
Historia
Arkeologisten tutkimusten mukaan Prinssi Edwardin saarella on ollut asutusta ainakin 8500-luvulta eaa. lähtien. Eurooppalaisten löytäessä Pohjois-Amerikan mantereen 1500-luvulla saarella asui lähinnä nomadisia mi'kmaq-intiaaneja. Vuonna 1534 ranskalainen tutkimusmatkailija Jacques Cartier löysi saaren, ja vuonna 1603 Samuel de Champlain antoi saarelle nimen "Île St. Jean". Saarella ei ollut pysyvää eurooppalaista asutusta ennen Utrechtin rauhansopimusta, jossa Acadia (Nova Scotia) määriteltiin Britannian omaisuudeksi, jolloin suuri osa Acadien ranskankielisestä väestöstä muutti Prinssi Edwardin saarelle. Vuonna 1745 brittiläiset miehittivät saaren ja pitivät sitä hallussaan seuraavien kolmen vuoden ajan. Seitsenvuotisen sodan aikana brittiläiset jälleen pitivät aluetta hallussaan, ja alue liitettiin vuonna 1763 Nova Scotiaan. Tämän vuoksi suuri osa Acadien asukkaista muutti muualle. Vuosien saatossa ranskankielinen nimi "St. Jean" vaihtui englanninkieliseen "St. John's". Vuonna 1769 saari itsenäistyi jälleen ja pääkaupungiksi valittiin Charlottetown. 1770-luvulla saarelle muutti runsaasti skotlantilaisia siirtolaisia. Yhdysvaltain vapaussodan jälkeen suuri joukko lojalisteja pakeni Yhdysvalloista saarelle. Vuonna 1798 saaren nimi vaihdettiin nykyiseen muotoonsa Prinssi Edwardin saareksi. Vuonna 1803 jaarli Thomas Douglas rahoitti Ylämaalta karkotettujen noin kahdeksansadan skotlantilaisen maanviljelijäsiirtolaisen uudelleensijoittamisen saarelle.[6]
1800-luvun loppupuolella hopeaketun tarhaus ja turkiskauppa muodostuivat saaren tuottavimmaksi teollisuudenalaksi. Prinssi Edwardin saaren turkikset olivat maailmanlaajuisesti tunnettuja. Toisen maailmansodan jälkeen muotisuuntauksen vaihtumisesta, turkiseläinten oikeuksia puolustavista järjestöistä ja markkinoiden kyllästymisestä johtuen alueen turkiskauppa kuitenkin väheni huomattavasti. Turkiskauppa koki erittäin lyhytaikaisen kasvupiikin 1970-luvun puolivälissä, mutta hiipui pian tämän jälkeen. Nykyisin saarella on enää vain muutamia turkistarhoja.[7]
Hallinnollinen jako
- Pääartikkeli: Luettelo Prinssi Edwardin saaren kunnista
Prinssi Edwardin saaren paikallishallinto on jaettu kunnille. Provinssissa on 74 neljä kuntaa, jotka kuitenkin kattavat vain noin 30 % provinssin pinta-alasta. Tämän vuoksi muun muassa tilastointia varten Prinssi Edwardin saari käyttää edelleen piirikuntia, jotka ovat jo muualta Kanadasta poistuneet. Provinssi jakautuu Queensin, Kingsin ja Princen piirikuntiin. Kuntia on kolmea eri tasoa: city, town ja community. Kunnan taso määrittelee sille kuuluvat tehtävät.[8][9]
Prinssi Edwardin saaren ensimmäinen hallinnollinen jako on perua vuodelta 1766, jolloin saari oli siirtynyt pysyvästi Englannin haltuun. Piirikunnat jaettiin 14 seurakuntaan (parish), jotka jakautuivat edelleen kuntiin (township). Vanhaa aluejakoa käytetään edelleen väestönlaskennassa.
Kartta
Kuvia
Prinssi Edwardin saaren kumpuilevaa maalaismaisemaa
Kalastus on yksi saaren pääelinkeinoista
