Etu-Gorlosin mongolien autonominen piirikunta

autonominen piirikunta Jilinin maakunnassa Kiinassa
(Ohjattu sivulta Qian Gorlos)

Etu-Gorlosin mongolien autonominen piirikunta (mong. ᠡᠮᠦᠨᠡᠳᠦ ᠭᠣᠷᠯᠣᠰ, kiin. 前郭尔罗斯蒙古族自治县) on Kiinaan kuuluvan Jilinin maakunnassa sijaitseva mongolien autonominen piirikunta. Hallinnollisesti se kuuluu Songyuanin prefektuuritason kaupunkiin. Vuonna 2010 piirikunnalla oli 607 640 asukasta.

Etu-Gorlosin mongolien autonominen piirikunta
(mong. ᠡᠮᠦᠨᠡᠳᠦ ᠭᠣᠷᠯᠣᠰ)
kiin. 前郭尔罗斯蒙古族自治县
Etu-Gorlosin mongolien autonominen piirikunta punaisella Songyuanin kartalla.
Etu-Gorlosin mongolien autonominen piirikunta punaisella Songyuanin kartalla.

Etu-Gorlosin mongolien autonominen piirikunta

Koordinaatit: , 124°51′E

Valtio Kiina
MaakuntaJilin
Prefektuuritason kaupunkiSongyuan
Hallinto
 – Hallinnon tyyppiAutonominen piirikunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala5 901,52 km²
Väkiluku (2010)607 640
 – Väestötiheys103 as./km²
Postinumero131100
Suuntanumero(t)0438










Maantiede

Etu-Gorlosin piirikunta kattaa 5 901,52 km² kokoisen alueen.[1] Alue sijaitsee lähellä Sungari (Songhua) ja Nonnijokien (Nen) yhtymäkohtaa Mantšurian tasangolla. Noin 32,4 % alueesta on laidunmaata.[2]

Historia

1100-1200-luvuilla gorlos oli yksi mongolien heimon klaaneista. Etu-Gorlosin alue päätyi Qing-dynastian alaisuuteen vuonna 1625 ja itäinen gorlosklaani järjestettiin hallinnollisesti etu- ja takalippukuntiin, jotka kuuluivat Jirimin liittoon. Etu-Gorlos päätyi kiinalaisten uudisasukkaiden kohteeksi, mikä johti Togtakhu Taijin johtamaan kapinaan vuonna 1902. Japani miehitti Mantšurian 1930-luvulla ja alueen mongolialueista tehtiin vuonna 1932 Hingganin itsehallinnolliset maakunnat, joihin Etu-Gorlos ei kuitenkaan kuulunut. Kommunistit nousivat valtaan alueella vuonna 1945 ja syyskuussa 1955 muodostettiin Etu-Gorlosin autonominen piirikunta. Taka-Gorlosista tuli puolestaan Zhaoyuanin tavallinen piirikunta.[2]

Väestö

Vuonna 2010 piirikunnan alueella oli 607 640 asukasta.[1] Vuonna 1982 asukkaita oli 544 302 ja heistä 30 762 tai 5,7 % oli mongoleja.[2]

Lähteet

Aiheesta muualla