Ralf Schumacher

Ralf Schumacher aloitti isoveljensä Michaelin tapaan kartingin Rolf-isän radalla.^[5] Vuosina 1992–1993 Ralf kilpaili Formula BMW Junior -sarjassa, ja jälkimmäisellä kaudella hän sijoittui sarjan loppupisteissä toiseksi.^[6]

Kaudeksi 1994 Schumacher siirtyi Willi Weberin omistamaan talliin, joka kilpaili Saksan Formula 3 -sarjassa. Weber toimi myös Michaelin managerina ja oli tehnyt hänestä rikkaan ja tunnetun. Ralf saavutti ensimmäisellä F3-kaudellaan yhden voiton, kaksi paalupaikkaa, kymmenen palkintosijaa ja neljä nopeinta kierrosta. Hän sai 158 pistettä ja sijoittui sarjassa kolmanneksi. Vuoden 1994 Macaon GP:ssa Schumacher oli neljäs. Kaudella 1995 Schumacher jatkoi Saksan F3 -sarjassa ja sai kolme voittoa, kaksi paalupaikkaa, kymmenen palkintosijaa ja viisi nopeinta kierrosta. Sarjan mestaruus meni kuitenkin argentiinalaiselle, kymmenen voittoa ajaneelle Norberto Fontanalle, ja Schumacherin oli tyytyminen hopeaan.^[5] Schumacher voitti kuitenkin saman vuoden Macaon GP:n lähdettyään paalupaikalta.^[6]

Seuraavaksi manageri Weber järjesti Schumacherin kilpailemaan Japaniin Formula Nippon -sarjaan. Schumacher voitti kauden kymmenestä kilpailusta kolme. Hän lähti kahdesti paalupaikalta ja nousi yhteensä neljä kertaa palkintokorokkeelle. Mestaruuden Schumacher voitti kahden pisteen erolla Naoki Hattoriin, ja taakse jäi myös Norberto Fontana, joka sijoittui viidenneksi. Schumacher ajoi Formula Nipponin ohella All-Japan GT eli JGTC -sarjaa, jossa hän sijoittui Hattorin kanssa jaetulle kolmannelle sijalle. Schumacherin oli ollut tarkoitus ajaa Japanissa kaksi kautta, mutta mestaruus avasi tien F-ykkösiin jo ensimmäisen kauden jälkeen. Kesällä 1996 Schumacher sai testata jo McLarenin F1-autoa.^[5][6] McLaren tarjosikin Schumacherille testikuljettajan paikkaa seuraavaksi kaudeksi, mutta hän kieltäytyi, koska halusi ajaa kilpaa.^[7] Kaudella 1997 Schumacher osallistui yhteen FIA GT Championship -sarjan kilpailuun Klaus Ludwigin ajoparina AMG Mercedes -tallin Mercedes-Benz CLK-GTR -autolla. Schumacher ja Ludwig sijoittuivat Span radalla Belgiassa ajetussa neljän tunnin kilpailussa viidensiksi.^[6][8]

Uran alku Jordanilla

Ralf Schumacherin F1-ura alkoi kaudella 1997 Eddie Jordanin Jordan-tallissa, jossa myös Michael oli aloittanut. Media seurasi tarkasti 21-vuotiaan Schumacherin ensiesiintymistä Australian GP:ssa. Perjantain harjoituksissa hän ajoi päivän viidenneksi nopeimman ajan ja täytti kaikki häneen kohdistuneet odotukset. Kilpailuun Schumacher lähti 12. ruudusta.^[9] Hän joutui keskeyttämään kilpailun, kun vetoakseli rikkoontui, mutta hän oli jo antanut näytöt nopeudestaan.^[5] Kauden kolmas kilpailu ajettiin Argentiinassa. Aika-ajoissa Schumacher oli kuudes, ja kilpailussa hän taisteli parhaimmillaan jopa voitosta. Yritys ohittaa tallikaveri Giancarlo Fisichella ei kuitenkaan onnistunut. Lopulta yhden pysähdyksen varikkotaktiikka toimi ja Schumacher nousi kolmanneksi, joten hän pääsi ensimmäistä kertaa urallaan sekä pisteille että palkintokorokkeelle. Schumacher joutui keskeyttämään kaikissa seuraavissa neljässä kilpailussa, mutta niiden jälkeen seurasi puolestaan neljä kilpailua, joissa kaikissa hän pääsi pistesijalle: hän oli Ranskassa kuudes ja Britanniassa, Saksassa sekä Unkarissa viides.^[10] Kauden viimeisen kerran Schumacher ajoi pisteille, kun hän sijoittui Itävallan GP:ssa viidenneksi.^[11] Ensimmäiseltä F1-kaudellaan Schumacher keräsi 13 pistettä, millä hän saavutti 11. sijan kuljettajien MM-sarjassa.^[12]

Kaudella 1998 Schumacher jatkoi Jordanilla. Uudeksi tallikaverikseen hän sai vuoden 1996 maailmanmestarin Damon Hillin. Kauden kolme ensimmäista kilpailua Schumacher joutui keskeyttämään. Imolassa hän oli lähellä pistesijaa, kun hän tuli seitsemänneksi. Britannian GP:n aika-ajoissa Schumacherin ajama aika hylättiin. Ilman hylkäystä hän olisi lähtenyt kymmenennestä ruudusta. Kilpailupäivä oli sateinen, minkä ansiosta Schumacher nousi lopulta aina kuudennelle sijalle saakka. Kaikkiaan kymmenen kuljettajaa ajoi ulos sateen liukastamalta radalta. Schumacher ajoi pisteille, viidenneksi, seuraavaksi ajetussa Itävallan GP:ssa. Kotikilpailuunsa Saksan GP:hin Schumacher starttasi kauden parhaimmalta sijalta neljännestä lähtöruudusta, mutta kilpailussa hän joutui tyytymään kuudenteen sijaan, kun muun muassa tallikaveri Hill pääsi hänen ohitseen. Sateisessa Belgian GP:sta Jordan-talli saavutti historiansa ensimmäisen kaksoisvoiton. Hill voitti, ja Schumacher oli toinen. Schumacheria kuitenkin harmitti se, ettei hän saanut kilpailla voitosta tallikaveriaan vastaan kilpailun loppuvaiheessa.^[13] Seuraavaksi ajetussa Italian GP:ssa hän oli kolmas, ja Schumacherin veljekset nousivat ensimmäistä kertaa palkintokorokkeelle yhdessä, kun Michael voitti kilpailun.^[14]

Vuosituhannen vaihde: ensimmäiset vuodet Williamsilla

Kaudeksi 1999 Schumacher siirtyi Jordanilta Williamsille, joka oli ollut yksi sarjan huipputalleista 1990-luvulla. Tallin menestys oli kuitenkin heikentynyt sen jälkeen, kun Renault vetäytyi moottorintoimittajan asemastaan vuonna 1997. Schumacher sai tallikaverikseen kaksinkertaisen CART-sarjan mestarin Alex Zanardin, joka oli ajanut F1:ssä aiemmin kausilla 1991–1994.^[15] Heti debyyttikilpailussaan Williamsilla Australiassa Schumacher sijoittui kolmanneksi. Seuraavaksi ajetussa Brasilian GP:ssa hän oli neljäs. Seuraavan kerran Schumacher nousi palkintokorokkeelle, kolmanneksi, Britannian GP:ssa. Uransa kolmannessa Saksan GP:ssa Schumacher ajoi kolmannen kerran pisteille, kun oli maalissa neljäntenä. Italian GP:sta Schumacher saavutti kauden parhaan tuloksensa ja sivusi uransa parasta sijoitusta, kun hän tuli toiseksi. Samassa kilpailussa hän ajoi myös F1-uransa ensimmäisen nopeimman kierroksen. Seuraavana vuorossa olleessa Euroopan GP:ssa Schumacher oli lähellä uransa ensimmäistä voittoa, mutta takarenkaan puhkeaminen pudotti hänet lopulta neljänneksi.^[16] Kauden aikana Schumacher sai yhteensä 35 pistettä, jotka oikeuttivat kuudenteen sijaan kuljettajien MM-sarjassa. Tallikaveri Zanardi ei saanut koko kaudella ainuttakaan pistettä.^[17]

Schumacher jatkoi uraansa Williamsilla kaudella 2000. Talli sai käyttöönsä uudet BMW:n moottorit, ja Schumacherin uudeksi tallikaveriksi tuli nuori brittiläinen Jenson Button. Schumacherin kausi alkoi edelliskauden tapaan Australian GP:n kolmannella sijalla. Seuraavaksi Brasilian GP:ssa hän ajoi viidenneksi, ja Britannian ja Espanjan kilpailuissa hän oli molemmissa neljäs. Espanjan GP:n jälkeen Schumacherin veljekset ajautuivat sanasotaan, kun Ralf väitti menettäneensä kolmannen sijan siksi, että Michael oli kiilannut hänet sivuun. Myöhemmin Ralf kertoi, että tilanne oli rauhoittunut ja veljekset olivat yhtä hyviä ystäviä kuin aiemminkin.^[18] Monacon GP:ssa Ralf teki virheen, ajoi kaiteeseen ja loukkasi jalkansa, johon tuli syvä haava. Hänet vietiin sairaalaan, mutta tilanteesta selvittiin tikeillä. Kuitenkin Kanadan GP:n alla huhuttiin, että Schumacher ei ajaisi kilpailussa jalkakivun takia. Hän myönsi tunteneensa kipua jalassa, mutta uskoi pystyvänsä silti ajamaan ongelmitta viikonloppuna. Perjantain harjoituksissa hän oli toiseksi viimeinen.^[19] Kilpailussa hän jäi sijalle 14, kun Jacques Villeneuve kolaroi hänen kanssaan kilpailun loppuvaiheessa. Toisen kerran kauden aikana Schumacher ajoi palkintosijoille Belgian GP:ssa sijoituttuaan kolmanneksi, ja hän oli kolmas myös seuraavaksi ajetussa Italian GP:ssa. Kilpailua varjosti kuitenkin se, että Schumacher sai 6 250 dollarin sakot ajettuaan ylinopeutta varikolla. Sakot olivat hänelle jo kauden kolmannet.^[20] Loppukauden kolme viimeistä kilpailua Schumacher keskeytti, mutta saavutti silti kuljettajien MM-sarjassa siihenastisen F1-uransa parhaan sijoituksen: hän sai 24 pistettä ja oli viides.^[21]

Voittojen makuun

Kaudella 2001 Schumacher ajoi jo kolmatta vuotta Williamsilla. Hän sai jälleen uuden tallikaverin, kun kolumbialainen vuoden 1999 CART-sarjan mestari Juan Pablo Montoya siirtyi F1:een. Williams sai myös käyttöönsä uudet Michelinin renkaat. Schumacher muutti asumaan Salzburgin lähistölle ja harkitsi jopa ajavansa Itävallan kilpailulisenssillä.^[22]

Pistetilinsä Schumacher avasi kauden toisessa kilpailussa Malesiassa, kun hän sijoittui viidenneksi. Pääsiäissunnuntaina ajetusta San Marinon GP:sta hän sai ensimmäisen voittonsa. Hänestä tuli viides saksalaisvoittaja, ja hän päätti Williamsin 54 kilpailun mittaisen voitottoman putken. Voitto oli myös ensimmäinen, jonka Michelinin renkaat saivat sitten vuoden 1984 Portugalin GP:n ja BMW sitten vuoden 1986 Meksikon GP:n.^[23] Kilpailun jälkeen lehdistö nosti nuoremman Schumacherin varteenotettavaksi mestariehdokkaaksi.^[24] Seuraavissa kolmessa kilpailussa Schumacher joutui kuitenkin keskeyttämään, mutta sitten hän ajoi maaliin voittajana Kanadassa. Euroopan GP:ssa hän oli neljäs. Kilpailuviikonloppuna julkistettiin, että Schumacher oli jatkanut sopimustaan Williamsilla kauden 2004 loppuun saakka.^[25] Ranskan GP:n aika-ajoissa Schumacher saavutti uransa ensimmäiseen paalupaikan. Toiseksi sijoittunut Michael Schumacher jäi veljestään sekunnin kymmenyksen päähän.^[26] Kilpailussa Ralf joutui kuitenkin antautumaan veljelleen ja jäi lopputuloksissa toiseksi. Kotiyleisönsä edessä Saksan GP:ssa ajanut Ralf vuorostaan voitti kilpailun lähes 50 sekunnin erolla toiseksi sijoittuneeseen Rubens Barrichelloon. Kilpailua kuitenkin sävyttivät 12 kuljettajan keskeytykset. Voiton myötä Schumacher nousi MM-pisteissä kolmanneksi.^[27] Italian GP:ssa Schumacher ajoi kolmanneksi ja tallikaveri Montoya voitti. Pisteitä Schumacher sai kaudella yhteensä 49.^[28]

Kaudella 2002 Schumacher ja Montoya jatkoivat Williamsilla. Ennen kauden alkua lehdistössä liikkui huhuja Williams-kuljettajien välirikosta, mutta Schumacher kiisti väitteen. Hän totesi seuraavasti: ”Emme ole yksityiselämässä ystäviä, mutta radalla välillämme on avoin ja rehellinen suhde.”^[29] Kauden ensimmäinen kilpailu Australiassa sujui Schumacherilta heikosti. Lähdössä hän ajoi paalulta startanneen Ferrarin Rubens Barrichellon perään, mistä syntyi ketjukolari ja kahdeksan autoa keskeytti. Tapahtuman vuoksi FIA otti Schumacherin ja Barrichellon puhutteluun ennen Malesian GP:ta. He kuitenkin välttyivät rangaistuksilta.^[30] Malesiassa tilanne oli aivan toinen, sillä Schumacher voitti kilpailun. Montoya ajoi toiseksi, joten Williams sai kaksoisvoiton. Brasilian GP:ssa Ralf hävisi puoli sekuntia kilpailun voittaneelle veljelleen ja tuli toiseksi. Schumacherin palkintosijoitusputki sai jatkoa San Marinon GP:ssa, kun hän ajoi kolmanneksi Ferrarin ottaessa kaksoisvoiton. Seuraavan kerran hän ajoi palkintosijalle kauden seitsemännessä kilpailussa Monacossa sijoituttuaan kolmanneksi. Euroopan GP:ssa Schumacherin kilpailuvauhti riitti vain neljänteen sijaan, ja hän olikin kilpailun jälkeen pettynyt sijoitukseensa ja auton ajettavuuteen.^[31] Kauden viimeiset palkintosijat Schumacher saavutti Saksasta ja Unkarista sijoituttuaan molemmissa kilpailuissa kolmanneksi. Kauden päättäneessä Japanin GP:ssa Schumacher ajoi uransa sadannen kilpailun, ja hänestä tuli Formula 1 -sarjan historian 51. kuljettaja, joka ylitti sadan GP:n rajapyykin.^[32] Juhlakilpailu päättyi tosin moottoririkkoon kilpailun lopussa, mutta lopputuloksissa hänet listattiin sijalle 11.^[33]

Schumacherin ura jatkui Montoyan tallikaverina Williamsilla myös kaudella 2003. Schumacher ei osallistunut tammikuun testeihin, koska hänen selkänsä ei kestänyt ajorasitusta. Sairausloman aikana häntä tuurasi testikuljettaja Olivier Beretta.^[34] Kausi käynnistyi maaliskuussa Australiassa, missä Schumacher tuli kahdeksanneksi. Palkintosijoille hän ei yltänyt kauden alussa, mutta pisteille hän ajoi kauden seitsemännessä ensimmäisessä kilpailussa. Monacon GP:ssä Schumacher starttasi toista kertaa urallaan paalupaikalta, mutta vauhti riitti vain neljänteen sijaan. Hän oli aika-ajojen nopein myös seuraavaksi ajetussa Kanadan GP:ssa. Kilpailussa hän jäi toiseksi alle sekunnin päähän voittajasta. Euroopan GP:ssa Schumacher nousi voittajaksi, kun selvässä johdossa ajanut McLaren-kuljettaja Kimi Räikkönen keskeytti kilpailun.^[35] Voittonsa myötä Ralf Schumacher ilmoitti tavoitteekseen maailmanmestaruuden: ”Jos pärjää Nürburgringin kaltaisella radalla, niin pitäisi pystyä pärjäämään muuallakin.”^[36] Hyvä vauhti jatkuikin seuraavaksi ajetussa Ranskan GP:ssa, kun hän oli aika-ajojen nopein sekunnin kymmenyksen erolla Montoyaan.^[37] Schumacher onnistui myös kilpailussa ja voitti toiseksi tulleen Montoyan reilun 13 sekunnin erolla. Se oli ensimmäinen kerta, kun Schumacher voitti kilpailun, johon oli lähtenyt paalupaikalta.^[38] Britannian GP:ssa Schumacher jäi ensimmäistä kertaa kauden aikana pisteittä, kun hän tuli yhdeksänneksi. David Coulthardin autosta irronnut osa juuttui Schumacherin auton jäähdyttimeen, ja hän joutui tekemään ylimääräisen varikkopysähdyksen.^[39] Saksan GP:ssa kilpailun tuomaristo totesi Schumacherin aiheuttaneen kilpailun lähtökolarin, jossa joutuivat keskeyttämään hänen lisäkseen Räikkönen ja Barrichello. Aluksi Schumacherin lähtöruutua aiottiin pudottaa Unkarin GP:ssa kymmenen sijaa alaspäin, mutta Williamsin valitus hyväksyttiin ja rangaistus muutettiin 50 000 dollarin sakoksi.^[40][41] Italian GP:ta edeltäneissä testeissä Schumacher ajoi rajusti ulos radalta eikä kyennyt osallistumaan kilpailuun, jossa häntä tuurasi Marc Gené. Ralf osallistui perjantain aika-ajoihin mutta ei tuntenut oloaan normaaliksi, joten hän päätti vetäytyä kilpailusta Formula 1 -sarjan lääkärin Sid Watkinsin suosituksesta.^[42][43] Schumacher ajoi vielä kauden kaksi viimeistä kilpailua mutta ei saanut niistä pisteitä.^[44]

Viimeinen kausi Williamsilla, siirtyminen Toyotalle

Kausi 2004 jäi sekä Schumacherille että Montoyalle viimeiseksi Frank Williamsin tallissa. Kauden avauksessa Australiassa Schumacher ei päässyt aivan palkintosijoille vaan tuli neljänneksi. Bahrainin GP ei sujunut parhaalla mahdollisella tavalla: Schumacher sai tuomaristolta varoituksen pakotettuaan BAR-tallin Takuma Satōn ulos radalta. Sääntöjen mukaan kolmen varoituksen jälkeen kuljettajalle langetetaan yhden kilpailun mittainen ajokielto.^[45] Lopulta Schumacher sijoittui kilpailussa seitsemänneksi. Seuraavaksi ajetussa San Marinon GP:ssa Schumacher sai ajostaan jälleen kritiikkiä. Tällä kertaa hän esti kyseenalaisesti Fernando Alonson ohitusyrityksen Tosa-mutkassa 50. kierroksella. Autot osuivat toisiinsa, ja Schumacher pyörähti.^[46] Hän sijoittui kilpailussa jälleen seitsemänneksi.

Epäonnistumiset herättivät lehdistössä siirtohuhuja ja kritiikkiä. Muun muassa lajin kolminkertainen maailmanmestari Niki Lauda uskoi, että Williams erottaa Schumacherin kesken kauden.^[47] Kanadan GP:ssa Schumacher tuli toiseksi ja nousi ensimmäistä kertaa kauden aikana palkintokorokkeelle. Hänen tuloksensa kuitenkin hylättiin, sillä Williamsin autoissa oli sääntöjen vastaiset jarrut. Yhdysvaltain GP:ssa Schumacher keskeytti kilpailun, kun hänen renkaansa puhkesi ja hän ajoi radan nopealla ovaaliosuudella reunakaiteeseen. Aluksi hänen luultiin selvinneen onnettomuudesta vammoitta.^[48] Myöhemmin tutkimuksissa kuitenkin osoittautui, että hänellä oli selkärangassa kaksi hiusmurtumaa. Schumacherin tuuraajaksi seuraaviin kilpailuihin valittiin testikuljettaja Marc Gené.^[49] Schumacherin sairausloman aikana hänen julkistettiin allekirjoittaneen kolmivuotisen sopimuksen Toyotan kanssa.^[50]

Kuuden kilpailun mittaisen sairausloman jälkeen Schumacher palasi kilpailemaan Kiinan GP:ssa syyskuun lopussa.^[51] Hänen kilpailunsa päättyi keskeytykseen. Japanin GP:ssa hän sijoittui toiseksi, tällä kertaa virallisesti. Brasilian GP:ssa Schumacher ja Montoya ajoivat jäähyväiskilpailun Williamsilla.^[52] Schumacher sijoittui viidenneksi, ja Montoya voitti.^[53]

Kausi 2005 oli Schumacherille ensimmäinen japanilaisessa Toyota-tallissa. Hänen tallikaverinaan ajoi italialainen Jarno Trulli, joka oli myös aloittanut F1-uransa vuonna 1997.^[54] Schumacher ajoi ensimmäiset testit Toyotan TF105-autolla tammikuussa Jerezin radalla Espanjassa.^[55] Australian GP:ssa hän kilpaili ensimmäisen kerran Toyotan ohjaimissa ja jäi lopputuloksissa 12:nneksi. Pistetilinsä hän avasi Malesian GP:ssa, kun hän sijoittui viidenneksi. San Marinon GP:ssa Schumacher ajoi maaliin kahdeksantena, mutta kilpailun tuomariston langettama 25 sekunnin aikasakko pudotti hänet 11. sijalle. Sijoitus nousi kuitenkin BAR-tallin kuljettajien hylkäämisen jälkeen lopulta yhdeksänneksi. Schumacherin saama rangaistus johtui tuomariston mukaan siitä, että hän teki vaarallisen ohjausliikkeen kamppaillessaan Nick Heidfeldin kanssa.^[56]

Monacon GP:n aika-ajossa Schumacherin aikaan lisättiin rangaistukseksi puoli sekuntia, koska hän oli käyttänyt torstain harjoituksissa hänelle kuulumatonta vasenta eturengasta. Rengasvalmistaja Michelin otti tapahtuneesta syyt niskoilleen, koska he olivat unohtaneet merkkauttaa renkaan FIAn tuomareilla.^[57] Schumacherin aika-ajo meni kokonaan pilalle, kun hän ajoi ulos radalta ja joutui viimeiseen lähtöruutuun. Aika-ajo jouduttiin keskeyttämään 15 minuutiksi, kun hänen autonsa korjattiin pois radalta.^[58] Kilpailussa hän onnistui kuitenkin nousemaan pisteille, kuudenneksi.^[59] Yhdysvaltain GP:n perjantain toisissa harjoituksissa Schumacher ajoi ovaalisuoralla kylki edellä radan reunakaiteeseen renkaan puhjettua. Onnettomuus tapahtui samassa paikassa, jossa hän oli loukkaantunut vuotta aiemmin.^[60] Tällä kertaa hän selvisi aivotärähdyksellä, mutta lääkärit epäsivät häneltä pääsyn kilpailuun. Ricardo Zontan oli tarkoitus korvata Schumacher sunnuntain kilpailussa, mutta rengashuolet johtivat lopulta kaikkien Michelinin renkaita käyttäneiden tallien vetäytymiseen kilpailusta lämmittelykierroksen jälkeen.^[61][62]

Kauden ensimmäisen palkintosijan Schumacher saavutti Unkarin GP:ssa, kun hän ajoi kolmanneksi. Belgian GP:ssa hän kamppaili kostealla radalla parhaimmillaan kärkisijoista, mutta hän oli lopulta seitsemäs tallin epäonnistuneen rengastaktiikan vuoksi. Hän ajoi kuitenkin kilpailun nopeimman kierroksen.^[63] Japanin GP:n sateen sotkemassa aika-ajossa Schumacher ajoi paalupaikalle, mikä oli kuudes kerta hänen urallaan.^[64] Kilpailuun hän lähti kolmen varikkopysähdyksen taktiikalla, joka kostautui turva-auton tullessa radalle. Schumacher kärsi vielä kilpailun lopussa autonsa huonosta ajettavuudesta ja oli lopputuloksissa vasta kahdeksas.^[65] Kauden päättäneessä Kiinan GP:ssa Schumacher ajoi vielä palkintokorokkeelle kolmanneksi.^[66]

Marraskuussa Schumacher ilmoitti lopettaneensa yhteistyön managerinsa Willi Weberin kanssa. Weber oli toiminut hänen managerinaan vuodesta 1993 lähtien.^[67]

F1-ura päättyy, kaksi vaisua kautta

Schumacherille kausi 2006 oli toinen Toyotalla ja hänen tallikaverina jatkoi Jarno Trulli. Kauden avauskilpailu sujui vaisusti, kun Schumacher ajoi maaliin vasta sijalla 14. Malesian GP:n aika-ajoissa hänen auton moottori räjähti, minkä seurauksena hän lähti kilpailuun joukon hänniltä.^[68] Kilpailussa Ralf onnistui nousemaan viimeiselle pistesijalle kahdeksanneksi. Kauden ensimmäisen ja samalla uransa viimeiseksi jääneen palkintosijan Schumacher saavutti Australian GP:sta sijoituttuaan kolmanneksi. Ranskan GP:ssa Schumacher oli lähellä sijoittua palkintokorokkeelle, mutta ensimmäinen varikkokäynti kesti 17 sekuntia vasemman takarenkaan kiinnitysmutterin ongelmasta johtuen. Maalissa Ralf oli neljäs jääden kolmanneksi sijoittuneesta Felipe Massasta 4,6 sekunnin päähän.^[69] Unkarin GP:sta Schumacher saavutti kolme pistettä sijoituttuaan kuudenneksi, hän lähti myös kilpailuun kuudennesta ruudusta. Turkin GP:n aika-ajojen alla Ralfin autoon vaihdettiin uusi moottori, minkä seurauksena hänen ajamaansa viidettä lähtöruutua pudotettiin kymmenellä pykälällä.^[70] Kilpailussa hän onnistui nousemaan pisteille seitsemänneksi. Japanin GP:hin Schumacher lähti lupaavasta kolmannesta ruudusta, mutta tippui kilpailun aikana lopulta sijalle seitsemän.^[71] Kuljettajien MM-sarjassa Ralf sijoittui kymmenenneksi.^[72] Edellisen kerran hän sijoittui yhtä huonosti kaudella 1998.^[2]

Kausi 2007 jäi Schumacherin viimeiseksi Formula 1 -sarjassa. Kauden aloittaneessa Australian GP:ssa hän ajoi täpärästi maaliin kahdeksantena, kun Toyota hyytyi maalilinjan ylityksen jälkeen radan varteen.^[73] Seuraavan kerran Schumacher ajoi pisteille vasta Kanadan GP:ssa sijoituttuaan jälleen kahdeksanneksi. Yhdysvaltain GP:ssa Ralf koki jälleen epäonnea, kun hän aiheutti ensimmäisen mutkan kolarin lukkojarrutuksen seurauksena.^[74] Kauden viimeisen pistesijan Schumacher saavutti Unkarin GP:sta, jossa hän oli lopputuloksissa kuudes. Lokakuun alussa Schumacher ilmoitti omilla internetsivuillaan jättävänsä Toyotan kauden jälkeen.^[75] Kiinan GP sujui Schumacherilta vaisusti, kun hän pyörähti kilpailun aikana kolmesti ja lopulta keskeytti.^[76] Ralf ajoi viimeistä kertaa urallaan Toyotalla Brasilian GP:ssa, jossa hän ajoi maaliin sijalla 11. Läksiäislahjaksi Schumacher sai tallin henkilökunnan nimikirjoituksilla varustetun auton takasiiven.^[77][78]

Kauden päättymisen jälkeen Schumacher etsi vielä tallipaikkaa seuraavaksi kaudeksi. Hän testasi Giancarlo Fisichellan kanssa Force India -tallin autoa joulukuun alussa.^[79] Testien jälkeen hän kertoi ajaneensa viimeistä kertaa F1:sillä: ”Näyttää siltä, että kyseessä oli minun viimeinen ajokertani F1-autolla”.^[80]

»Se on täysin toinen maailma, johon meidän Formula 1 -kuljettajien lahjakkuus ei riitä. Siksi en suosittele sitä Ralfille.»
(Michael Schumacher DTM-sarjasta vuonna 2008^[81])

Lopetettuaan F1-uransa Ralf Schumacher siirtyi kilpailemaan kaudeksi 2008 rata-autoilun DTM-sarjaan. Schumacher ajaa Trilux AMG Mercedes -tallissa vuoden 2007 kalustolla. Hän ajoi autolla testejä Estorilin radalla Portugalissa yhteensä yli 2 000 kilometriä ennen kauden alkua.^[82]

Schumacher ajoi ensimmäisen DTM-kilpailunsa Hockenheimringillä 13. huhtikuuta. Hän lähti kilpailuun 15. ruudusta ja nousi kilpailun aikana lopulta vain yhden sijan ollen maalissa 14:ntenä. Toisessa kilpailussa Oscherslebenissä Schumacher oli kymmenes. Kauden viides kilpailu ajettiin kesäkuun lopussa Norisringin lyhyellä katuradalla Saksassa. Schumacher oli varikkokäyntien takia parhaimmillaan jopa kilpailun johdossa, mutta lopussa hänen autonsa jarrut pettivät ja hän joutui keskeyttämään. Vuonna 2010 Schumacher sijoittui sarjassa sijalle 14. Vuoden 2011 sarjassa Schumacher oli kahdeksas.

Vuonna 2010 hän teki yhteistyötä Mücke Motorsportin kanssa uudessa GP3-sarjassa ja tallin nimeksi tuli RSC Mücke Motorsport. Talli saavutti GP3:ssa yhden voiton ja kaksi paalupaikkaa. Talli vetäytyi kauden 2011 jälkeen sarjasta.

Schumacher kilpaili DTM:ssä vuoteen 2012, mutta vuoden 2013 alussa hän ilmoitti lopettavansa uransa ja siirtyvänsä managerin rooliin DTM-talli Mücke Motorsportin palvelukseen.^[83]

Ralf Schumacher kihlautui Wienissä pitkäaikaisen tyttöystävänsä Cora Brinkmannin kanssa huhtikuussa 2001, mutta hääpäivää ei silloin vielä tiedetty.^[84] Kihlauksen jälkeisenä päivänä Schumacher ilmoitti tulevansa isäksi ja Coran olevan jo neljännellä kuukaudella raskaana.^[85] Poika David syntyi 23. lokakuuta 2001.

Schumacher ja Brinkmann menivät naimisiin lokakuussa 2001. Häät pidettiin Itävallassa Salzburgin lähistöllä Hallwangissa, ja niihin osallistui vain kuusi lähisukulaista. Isoveli Michael ei ollut paikalla.^[86] He erosivat virallisesti helmikuussa 2015 ja riitelevät oikeudessa edelleen (2016 lopulla) omaisuuden jaosta ja alaikäisen poikansa huoltajuudesta, jota Schumacher on vaatinut kokonaan itselleen.^[87]

Vapaa-ajallaan Schumacher harrastaa muun muassa mikroautoilua, tennistä ja pyöräilyä. Hän myös kertoo pelaavansa backgammonia.^[88]

(Lihavoidut kilpailut tarkoittavat paalupaikkaa ja kursivoidut kilpailut tarkoittavat nopeinta kierrosta.)

Saksan Formula 3

^[6]

Japan GT Championship (JGTC)

^[89]

Formula Nippon

^[6]

FIA GT Championship

^[8]

Formula 1

^[90]

DTM

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ralf Schumacher Wikimedia Commonsissa

• Tilastot (Arkistoitu – Internet Archive)