Ranskan ympäriajo
Ranskan ympäriajo eli Tour de France, lyhyemmin Tour, on Ranskassa joka vuoden heinäkuussa järjestettävä maantiepyöräilykilpailu. Ranskan ympäriajo on arvostetuin kolmesta suuresta pyöräilyn etappikilpailuista, joista kaksi muuta ovat Italian ympäriajo ja Espanjan ympäriajo.[1]
 | |
|---|---|
| Ranskan ympäriajo | |
| Viimeisin kilpailu | 2023 |
| Paikalliset nimet | Le Tour de France |
| Alue |  Ranska ja ympäröivät valtiot |
| Ajankohta | heinäkuu |
| Tyyppi | Suuri etappiajo (Grand Tour) |
| Johtaja | Christian Prudhomme |
| Historia | |
| Ensimmäinen | 1903 |
| Kilpailuja yht. | 110 (2023) |
| Ensimmäinen voittaja | Maurice Garin |
| Eniten voittoja | Jacques Anquetil Bernard Hinault Eddy Merckx Miguel Indurain(5 voittoa) |
| Viimeisin voittaja |  Jonas Vingegaard (2023) |
| Eniten päiviä keltapaidassa | Eddy Merckx (96) |
| Eniten etappivoittoja | Eddy Merckx (34) Mark Cavendish (34) |
Ranskan ympäriajo ajettiin ensimmäisen kerran vuonna 1903, ja se on siitä lähtien järjestetty joka vuosi paitsi maailmansotien aikana 1915–1918 ja 1940–1946.[2]
Kilpailu kestää noin kolme viikkoa, ja siihen kuuluu noin 20 yhden päivän mittaista etappia.[1] Kilpailun kokonaispituus on 2010-luvulla vaihdellut 3 300 ja 3 700 kilometrin välillä.[3] Maaliin päässeiden ajajien keskinopeus koko kilpailun ajalta on noin 40 kilometriä tunnissa.[4]
Kilpailun reitti ja lähtöpaikka vaihtelee vuodesta toiseen. Joskus reitti on käynyt myös naapurimaiden Englannin, Belgian, Italian, Saksan ja Espanjan maaperällä.[1] Reitti kulkee vaihtelevien maasto- ja ilmasto-olojen halki. Kilpailuun kuuluu myös Alpeilla ja Pyreneillä ajettavia vuorietappeja. Niiden yksittäiset nousut luokitellaan vähiten raskaasta nelosluokasta raskaisiin ykkösluokan nousuihin, ja kaikkein raskaimmat nousut ovat luokittelemattomia.[4]
Kilpailijat kuuluvat noin 20 ammattilaistalliin, joista jokaisessa on yhdeksän ajajaa.[1] Valtaosa etapeista ajetaan yhteislähtönä, jolloin joukkuetaktiikka on tärkeässä roolissa. Muutama etappi ajetaan henkilökohtaisena aika-ajona yksin kelloa vastaan, ja nimenomaan henkilökohtaiset aika-ajoetapit ovat siivittäneet monet ajajat kokonaiskilpailun voittoon. Myös joukkueittain ajettava aika-ajo on useana vuonna kuulunut kilpailuun yhtenä etappina.
Historia
Ensimmäinen Ranskan ympäriajo ajettiin vuonna 1903. Kilpailun perusti toimittaja Henri Desgrange, joka halusi markkinoida sen avulla L'Auto-urheilulehteään. Aluksi pyörissä ei saanut olla ketjuvaihteita, ajajien oli huollettava pyöränsä itse, eikä toisia ajajia saanut peesata. Vuorietapit tulivat mukaan vuonna 1910.[4]
Vuoteen 1930 asti joukkueiden sponsoreina toimi lähinnä polkupyörävalmistajia. Sen jälkeen tallit olivat kansallisia ja alueellisia, kunnes vuonna 1962 kaupalliset tallit palasivat takaisin. Talleja ovat sen jälkeen rahoittaneet esimerkiksi pankit, vakuutusyhtiöt ja kuluttajatavaroiden valmistajat.[1]
Dopingin käyttöön Tourilla alettiin suhtautua vakavasti vuonna 1967, kun brittiläinen kilpailija kuoli lämpöhalvaukseen käytettyään amfetamiinia.[4] 1990-luvulla paljastui EPO-hormonin käyttöä.[1] Yhdysvaltalaisen Lance Armstrongin kaikki seitsemän voittoa mitätöitiin jälkikäteen vuonna 2012 kun hänen dopinginkäyttönsä oli tullut ilmi. Armstrongin tilalle päätettiin olla nimeämättä uusia voittajia.[5][6] Alkuperäinen voittaja on hylätty dopingkäryn vuoksi myös vuosina 2006 ja 2010.[1]
Kilpailut ja johtajanpaidat
Ranskan ympäriajoon kuuluu samanaikaisesti monta kilpailua. Kokonaiskilpailun johtaja pitää yllään keltaista paitaa, maillot jaune. Parhaan mäkiajajan, vuorten valtiaan, päällä on punapilkkuinen valkoinen paita, maillot à pois rouges. Paras kirimies kantaa päällään vihreää paitaa, maillot vert ja kokonaiskilpailussa parhaiten sijoittuneella alle 25-vuotiaalla ajajalla on valkoinen paita, maillot blanc.[1][4]
Vaativuus
Ranskan ympäriajoa pidetään yleisesti yhtenä maailman rankimpina yhtäjaksoisina urheilusuorituksina jo pelkästään vuoristo-osuuksiensa takia. Kilpailun voittajan on oltava pyöräilyn varsinainen monilahjakkuus, sillä käytännössä voittajan on oltava vahva sekä vaativissa vuoristonousuissa että aika-ajossa. Moni vahva ajaja, jolla on heikkouksia joissakin näistä osa-alueista keskittyykin kokonaiskilpailun voiton sijasta yksittäisillä etapeilla pärjäämiseen mikä selittääkin sen että joidenkin ajajien unelmana on voittaa Tourilla pelkästään yksi etappi. Valtaosalla ajajista tehtävänä on kuitenkin ensisijaisesti oman tallin vahvimpien ajajien tukeminen.
Tilastoja
Voittajat
- Pääartikkeli: Luettelo Ranskan ympäriajon voittajista
Eniten kokonaiskilpailun voittoja, viisi kappaletta, on neljällä ajajalla: ranskalaisilla Jacques Anquetililla ja Bernard Hinaultilla, belgialaisella Eddy Merckxilla ja espanjalaisella Miguel Indurainilla.[1] Muutamien vuosien ajan menestyksekkäin kilpailija oli seitsemään voittoon vuosina 1998–2005 pyöräillyt yhdysvaltalainen Lance Armstrong. Vuonna 2012 paljastuneen dopinginkäytön johdosta Armstrongin kaikki voitot kuitenkin mitätöitiin.[5][6]
Eddy Merckx on ainoa kilpailija, joka on voittanut mäkikilpailun, yhdistelmäkilpailun, pistekilpailun ja kokonaiskilpailun sekä aggressiivisimman ajajan palkinnon samana vuonna (1969).
Eniten kokonaiskilpailun voittoja
Viime vuosien voittajia
Osanottoja
Useimmin Ranskan ympäriajoon ovat osallistuneet vuoteen 2019 mennessä Sylvain Chavanel 18 kertaa (vuosina 2001–2018) sekä George Hincapie, Stuart O’Grady ja Jens Voigt 17 kertaa. Chavanel, Hincapie ja Joop Zoetemelk ovat selviytyneet 16 kertaa maaliin.[8]
Suomalaisista kilpailuun ovat ottaneet osaa Joona Laukka vuosina 1997 ja 1998, Kjell Carlström vuosina 2005, 2006 ja 2007 ja Jussi Veikkanen vuonna 2009.[9]
Aikaeroja
Ranskan ympäriajon alkuvuosina kilpailijat ajoivat yksinään ja säännöissä toisinaan kiellettiin ryhmässä ajaminen. Tämä johti suuriin aikaeroihin kilpailun voittajan ja toiseksi tulleen välillä. Nykyään kilpailijat ajavat ryhmässä, joten aikaerot ovat pienentyneet. Alla olevassa taulukossa on listattu kymmenen pienintä aikaeroa voittajan ja toiseksi tulleen välillä. Suurin aikaero oli vuoden 1903 Ranskan ympäriajossa, jolloin kilpailun voitti Maurice Garin 2h 49m 45s ennen Lucien Pothieriä.
| Aikaero | Vuosi | Kilpailijat |
|---|---|---|
| 8s | 1989 | Greg LeMond – Laurent Fignon |
| 23s | 2007 | Alberto Contador – Cadel Evans |
| 32s | 2006 | Óscar Pereiro – Andreas Klöden |
| 38s | 1968 | Jan Janssen – Herman Van Springel |
| 40s | 1987 | Stephen Roche – Pedro Delgado |
| 48s | 1977 | Bernard Thévenet – Hennie Kuiper |
| 55s | 1964 | Jacques Anquetil – Raymond Poulidor |
| 58s | 2008 | Carlos Sastre – Cadel Evans |
Etappivoitot
33 ajajaa on voittanut vähintään 10 etappia (mukaan lukien puolitetut etapit ja pois lukien joukkueaika-ajot). Vielä aktiivisten ajajien nimet on lihavoitu.
| Sija | Nimi | Maa | Etappivoitot[10] |
|---|---|---|---|
| 1 | Eddy Merckx | Belgia | 34 |
| Mark Cavendish | Yhdistynyt kuningaskunta | 34 | |
| 3 | Bernard Hinault | Ranska | 28 |
| 4 | André Leducq | Ranska | 25 |
| 5 | André Darrigade | Ranska | 22 |
| 6 | Nicolas Frantz |  Luxemburg | 20 |
| 7 | François Faber | Luxemburg | 19 |
| 8 | Jean Alavoine | Ranska | 17 |
| 9 | Jacques Anquetil | Ranska | 16 |
| René Le Greves | Ranska | 16 | |
| Charles Pelissier | Ranska | 16 | |
| 12 | Freddy Maertens | Belgia | 15 |
| 13 | Philippe Thys | Belgia | 13 |
| Louis Trousselier | Belgia | 13 | |
| 15 | Gino Bartali |  Italia | 12 |
| Mario Cipollini | Italia | 12 | |
| Robbie McEwen |  Australia | 12 | |
| Miguel Indurain | Espanja | 12 | |
| Peter Sagan |  Slovakia | 12 | |
| Erik Zabel |  Saksa | 12 | |
| 21 | Jean Aerts | Belgia | 11 |
| Louison Bobet | Ranska | 11 | |
| Raffaele Di Paco | Italia | 11 | |
| André Greipel | Saksa | 11 | |
| 25 | Jan Raas |  Alankomaat | 10 |
| Gerrie Knetemann | Alankomaat | 10 | |
| Joop Zoetemelk | Alankomaat | 10 | |
| Walter Godefroot | Belgia | 10 | |
| Charly Gaul | Luxemburg | 10 | |
| Maurice Archambaud | Ranska | 10 | |
| Antonin Magne | Ranska | 10 | |
| Henri Pelissier | Ranska | 10 | |
| Thor Hushovd |  Norja | 10 |
Kolme ajajaa on yhtenä vuonna voittanut vähintään 8 etappia:
- Charles Pélissier (1930)
- Eddy Merckx (1970)
- Freddy Maertens (1976)
Etappivoitot maittain
| Määrä | Maa |
|---|---|
| 697 | Ranska |
| 471 | Belgia |
| 265 | Italia |
| 170 | Alankomaat |
| 127 | Espanja |
Nopeimmat etapit
Ranskan ympäriajon nopein etappi ajettiin vuoden 1999 kilpailussa Lavalista Blois'in. Etapin pituus oli 194,5 km ja sen voitti Mario Cipollini ajalla 3 h 51 m 45 s. Cipollinin keskinopeus oli 50,34 km/h.[11] Nopein täysimittainen aika-ajoetappi oli vuoden 2005 avausetappi Fromentinesta Noirmantier-en-l'lle (19 km). Sen voitti David Zabriskie, jonka keskinopeus nopeus oli 54,676 km/h. Chris Boardman ajoi vuoden 1994 prologissa tätäkin nopeammin. Hänen keskinopeutensa 7,2 kilometrin mittaisella etapilla oli 55,152 km/h. Kaikkein nopein etappi Ranskan ympäriajossa on ollut vuoden 2005 67,5 kilometrin mittainen kilpailun joukkueaika-ajo. Etapin voitti Discovery Channel -joukkue, jonka keskinopeus oli 57,32 km/h.
Katso myös
Lähteet
Aiheesta muualla
- Viralliset sivut
- Tourin kulttuurihistoriaa (Arkistoitu – Internet Archive)
- Velofilo – Tour de Francen tiimoilta
1903 |1904 |1905 |1906 |1907 |1908 |1909 |1910 |1911 |1912 |1913 |1914 |1915 |1916 |1917 |1918 |1919 |1920 |1921 |1922 |1923 |1924 |1925 |1926 |1927 |1928 |1929 |1930 |1931 |1932 |1933 |1934 |1935 |1936 |1937 |1938 |1939 |1940 |1941 |1942 |1943 |1944 |1945 |1946 |1947 |1948 |1949 |1950 |1951 |1952 |1953 |1954 |1955 |1956 |1957 |1958 |1959 |1960 |1961 |1962 |1963 |1964 |1965 |1966 |1967 |1968 |1969 |1970 |1971 |1972 |1973 |1974 |1975 |1976 |1977 |1978 |1979 |1980 |1981 |1982 |1983 |1984 |1985 |1986 |1987 |1988 |1989 |1990 |1991 |1992 |1993 |1994 |1995 |1996 |1997 |1998 |1999 |2000 |2001 |2002 |2003 |2004 |2005 |2006 |2007 |2008 |2009 |2010 |2011 |2012 |2013 |2014 |2015 |2016 |2017 |2018 |2019 |2020 |2021 |2022 |2023 |