Robert Grosseteste

Grosseteste syntyi vaatimattomaan perheeseen Suffolkissa. Hänen elämästään ennen vuotta 1230 tiedetään vain vähän. Hän on saanut yleistävää koulutusta jossain Englannissa, mahdollisesti Lincolnissa, ja jatkanut opintojaan mahdollisesti Herefordissa, joka oli tuohon aikaan tieteellisen oppineisuuden keskus. Hän opiskeli teologiaa 1200-luvun alussa, mutta on kiistanalaista, tapahtuiko se Oxfordin yliopistossa vai muualla.^[1]

Vuonna 1235 Grossetestesta tuli Lincolnin piispa, ja hän pysyi virassa kuolemaansa asti.^[1]

Grosseteste kirjoitti joukon varhaisia teoksia latinaksi ja ranskaksi toimiessaan kirjurina. Näihin kuuluivat muun muassa Chasteua d’amour, joka oli allegorinen runo maailman luomisesta ja kristillisestä lunastuksesta, sekä joukko muita runoja sekä tekstejä taloudenpidosta ja hovietiketistä. Hän kirjoitti myös joukon teologisia teoksia, mukaan lukien vaikutusvaltainen Hexaëmeron 1230-luvulla.

Grosseteste tunnetaan nykyään kuitenkin lähinnä omintakeisena ajattelijana, jonka työt käsittelivät sitä mitä nykyään kutsuttaisiin luonnontieteeksi tai tieteelliseksi metodiksi.

Vuodesta 1220 vuoteen 1235 hän kirjoitti lukuisia tieteellisiä tutkielmia, kuten:

• De sphera, pitkä kirjoitus monenlaisista aiheista.
• De accessione et recessione maris, vuorovesistä ja niiden liikkeistä.
• De lineis, angulis et figuris, matemaattisesta todistelusta luonnontieteissä.
• De iride, sateenkaarista.

Hän kirjoitti myös joukon kommentaareja Aristoteleen teoksiin, mukaan lukien länsimaailman ensimmäisen kommentaarin Toiseen analytiikkaan sekä kommentaarin Fysiikkaan. Grosseteste myös käänsi kirjallisuutta. 1200-luvun puolivälin jälkeen alettiin arvostaa kääntämistä suoraan kreikasta. Grosseteste teki tällöin korjattuja käännöksiä Aristoteleen teoksista.^[2]

• Grosseteste.com