Semjon Babajevski

Semjon Petrovitš Babajevski (ven. Семён Петро́вич Бабае́вский; 6. kesäkuuta (J: 24. toukokuuta) 1909 Harkovan läänin Kunjen kylä – 28. maaliskuuta 2000 Moskova) oli venäläinen neuvostokirjailija.

Semjon Babajevski kasvoi Kubanille muuttaneessa talonpoikaisperheessä. Hän työskenteli paikallislehden toimittajana, valmistui etäopiskelijana Gorkille nimetystä kirjallisuusinstituutista^[1] ja liittyi NKP(b):hen vuonna 1939. Toisen maailmansodan aikana hän toimi sotakirjeenvaihtajana.^[2]

Babajevskin ensimmäinen kertomuskokoelma ilmestyi Pjatigorskissa vuonna 1936.^[1] Hän tuli tunnetuksi sodanjälkeistä maaseudun jälleenrakentamista kuvaavista romaaneista ”Kultaisen tähden ritari” (Kavaler Zolotoi Zvezdy, 1947–1948) ja Svet nad zemljoi (”Valo maan yllä”, 1949–1950). Ensimmäisestä romaanista kirjailija sai Stalin-palkinnon vuonna 1949 ja sen jatko-osista vuosina 1950 ja 1951.^[2] Juli Raizman ohjasi ”Kultaisen tähden ritarin” pohjalta samannimisen elokuvan, joka sai Stalin-palkinnon vuonna 1952.^[3]

Stalinin kuoltua Babajevskin romaaneja pidettiin malliesimerkkeinä sodanjälkeiselle neuvostokirjallisuudelle ominaisesta todellisuuden kaunistelusta^[2] (ks. ristiriidattomuuden teoria). Myöhemmin kirjailija julkaisi useita matkakirjoja sekä Kubanin maaseutua kuvaavia romaaneja ja kertomuksia.^[4] Wolfgang Kasackin mukaan Babajevski ”pysyi uskollisena triviaalille kirjailijanmaneerilleen, jossa hän puoluekantaisen propagandan nimissä luopui todenmukaisuudesta ja psykologisesta uskottavuudesta”.^[5]