Sergei Magnitski
Sergei Leonidovitš Magnitski (ven. Сергей Леонидович Магнитский, 8. huhtikuuta 1972 Odessa, Neuvostoliitto – 16. marraskuuta 2009 Moskova, Venäjä) oli venäläisen asianajotoimiston Firestone Duncanin palveluksessa työskennellyt tilintarkastaja ja juristi. Hänen pidätyksensä vuonna 2008 ja kuolemansa poliisin hallussa yksitoista kuukautta myöhemmin johtivat sekä kansainväliseen mediahuomioon että lukuisiin virallisiin ja epävirallisiin tutkimuksiin, jotka kohdistuivat väitettyihin petoksiin, varkauksiin ja ihmisoikeusloukkauksiin Venäjällä. [1][2]
| Sergei Leonidovitš Magnitski | |
|---|---|
 Sergei Magnitski | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 8. huhtikuuta 1972 Odessa, Ukrainan sosialistinen neuvostotasavalta, Neuvostoliitto |
| Kuollut | 16. marraskuuta 2009 (37 vuotta) Moskova, Venäjä |
| Kansalaisuus | Venäjän |
| Ammatti | tilintarkastaja |
| Siviilisääty | naimisissa |
| Puoliso | Nataša |
| Lapset | 2 lasta |
| Muut tiedot | |
| Järjestö | Firestone Duncan (edustaen Hermitage Capital Management Limited) |
Magnitskin asiakkaana oli Hermitage Capital Management Limited -niminen sijoitusyhtiö, joka oli Venäjän suurin, mutta joutui viranomaisten toimenpiteiden kohteeksi. Magnitski keräsi tietoja Venäjän valtiollisten yritysten korruptiosta[3]. Hänen kerrotaan paljastaneen järjestelyn, jossa viranomaisten myötävaikutuksella Hermitagen hallitsemat yritykset kaapattiin vieraaseen omistukseen ja uudet omistajat saivat perusteetta 230 miljoonan dollarin arvoiset veronpalautukset, jotka on sen jälkeen siirretty pois Venäjältä.[4][5][6]
Yhdysvaltain kongressi ja presidentti Barack Obama säätivät vuonna 2012 Magnitsky Actina tunnetun lain, joka pyrki jäädyttämään Magnitskyn tuomioon ja kuolemaan oletettavasti osallistuneiden venäläisten viranomaisten ulkomaille talletetut varat ja estämään heidän maahantulonsa.[7] Vastaava Magnitskyn mukaan nimetty laki on myöhemmin säädetty myös esimerkiksi Kanadassa[8], Latviassa[9], Liettuassa[10], Britanniassa[11] ja Virossa[12].
Asiasta oli kerrottu alkujaan julkisuudessa huhtikuussa 2008.[13][14]
Taustaa
Sergei Magnitski toimi tilintarkastajana moskovalaisessa, Jamison Firestonen omistamassa Firestone Duncan -asianajotoimistossa. Magnitski työskenteli Hermitage Capital Management -sijoitusyhtiölle, jota Venäjän sisäministeriö syytti verovilpistä ja veropetoksista.
Hermitage Capital Management -yhtiö toimitti vuosien varrella lehdistölle tietoja Venäjän viranomaisten korruptiosta. Aluksi nämä tiedot johtivat usein myös syytteisiin ja virallisiin tutkimuksiin. Lokakuussa 2005 Bill Bowder, yksi Hermitage Capital Management -yhtiön perustajista, kuitenkin karkotettiin Venäjältä syytettynä Venäjän valtion vaarantamisesta. Venäjän sisäministeriön virkamiehet iskivät 4. kesäkuuta 2007 sekä Hermitage Capital Management -yhtiön että Firestone Duncan -asianajotoimiston tiloihin ja takavarikoivat lukuisten yhtiöiden dokumentteja. Iskun virallinen syy olivat Hermitagen omistusyhtiön Kamayan väitetysti maksamattomat verot.
Magnitskin tutkimukset
Magnitski alkoi hoitaa asiaa. Tutkimuksissa selvisi, miten verosyytökset olivat tekosyy päästä käsiksi yhtiöihin. Hermitagen väitettiin olevan miljardi velkaa juuri perustetuille uusille yhtiöille, joiden johdossa olivat bulvaanit. Uudet yhtiöt veivät Hermitagen oikeuteen väitetyistä veloista. Oikeudessa kaappajien nimeämät Hermitagen asianajajat myönsivät alkuperäisten omistajien tietämättä kaikki velat ja syytteet oikeiksi, ja Hermitagen omistus siirtyi käytännössä uusille velkojille.[15] Uusi omistaja oli murhasta tuomittu Tatarstanilainen Viktor Markelov. Väitettyjen velkojen vuoksi Hermitage oli oikeutettu Venäjän historian suurimpaan 230 miljoonan dollarin veronpalautukseen.
Magnitski toimitti löytämänsä todisteet lukuisille viranomaisille. Todisteita löytyi poliisia, syyttäjäviranomaisia, veroviranomaisia, pankkiireja ja järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan. Viranomaiset nostivat kuitenkin syytteen, jonka kohde oli Magnitski. [16]
Pidätys ja vankeusaika
Viranomaiset katsoivat Magnitskin itsensä syyllistyneen verorikoksiin, ja hänet vangittiin Matrosskaja Tišinan tutkintavankilaan marraskuussa 2008.[17][18][19]Vangitsemisen aikana Magnitskilta evättiin mahdollisuus tavata tai muutoin pitää yhteyttä perheeseensä ja hänen tapaamisiaan lakimiehensä Dmitri Haritonovin kanssa rajoitettiin.[20] Hänen tapaustaan tutkivista sisäministeriön virkamiehistä Pavel Karpov ja Artem Kuznetsov olivat samoja, joita vastaan Magnitski oli ennen pidätystään esittänyt petossyytteitä.[21][22] Tutkinta Magnitskia vastaan oli kuitenkin alkanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen myöhemmän selvityksen mukaan jo vuonna 2004.[23]
Kuolema
Magnitskin kuoleman jälkeisissä tutkimuksissa kävi ilmi, että Magnitski oli valittanut vatsakipua useiden päivien ajan ennen kuolemaansa, mutta häneltä oli evätty lääketieteellinen hoito. Hän kuoli epäselvissä olosuhteissa vankilassa lähes vuoden kestäneen tutkintavankeuden päätteeksi noin viikko ennen kuin hänet olisi lain mukaan pitänyt vapauttaa pidätysajan puitteissa. Viimeiset tunti ja kahdeksantoista minuuttia Magnitski oli pakkopaidassa eristyssellissä, ja paikalle kutsuttu sairaanhoitohenkilökunta odotti oven ulkopuolella. Magnitskin ruumiista löytyi merkkejä pahoinpitelystä.[19][3][24] Kuolinsyyksi on arvioitu hoitamattomasta haimatulehduksesta ja toksisesta šokista aiheutunutta sydämen vajaatoimintaa.[25] Viranomaisten mukaan hän kuoli sydänkohtaukseen.[26]
Venäläisen ihmisoikeusjärjestö Moscow Helsinki Groupin mukaan Magnitski kuoli usean Venäjän sisäministeriön upseerin pahoinpitelyn seurauksena.[27] Virallisen kuolinsyynselvityksen mukaan Magnitskyn kuolema oli seurausta edellä mainittujen terveysongelmien lisäksi kallonpohjan murtumasta. Ruumiinavaukseen kirjattiin lukuisia vammoja vainajan käsissä ja jaloissa. Vuonna 2011 julkaistun toisen ruumiinavauspöytäkirjan mukaan kuoleman aiheutti "tylpän, kovan esineen aiheuttama vakava vamma."[28]
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi tuomion Magnitskin tapauksessa vuonna 2019. Venäjän valtio määrättiin maksamaan 34 000 euroa korvausta Magnitskin leskelle ja äidille.[29]
Seuraukset
Magnitskin kohtalo johti Yhdysvalloissa niin sanotun Magnitski-lain säätämiseen vuonna 2012. Sen perusteella Yhdysvallat kieltäytyy myöntämästä maahantuloviisumeja venäläisviranomaisille, jotka ovat syyllistyneet vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin.[30] Lakia laajennettiin vuonna 2016 niin, että missä tahansa maailmassa tapahtuneiden ihmisoikeusrikkomusten perusteella niihin syyllistynyttä järjestöä tai tiettyä yksittäistä ihmistä voidaan rangaista estämällä häntä matkustamasta Yhdysvaltoihin tai jäädyttämällä hänen Yhdysvalloissa sijaitsevat varansa[31].
Euroopan unionissa säädettiin samantapainen, mutta eri nimellä kutsuttu laki vuonna 2020[32]. Se mahdollistaa ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyneiden ihmisten varojen jäädyttämisen ja heitä koskevat matkustuskiellot[32].
Euroopan parlamentissa on esitetty vaatimuksia viisumikiellon asettamisesta Magnitskin kuolemaan osallisille virkamiehille.[33]
Suomessa joukko kansanedustajia teki kirjallisen kyselyn eduskunnan puhemiehelle valtioneuvoston suhtautumisesta Euroopan yhteistyöelimen kehotuksiin (mainittujen venäläisvirkamiesten) viisumikiellosta ja varojen jäädyttämisestä sekä toimenpiteistä, joihin asian vuoksi ryhdytään.[19][34]
Kanadassa Magnitski-laki hyväksyttiin lokakuussa 2017. Lain hyväksymisen jälkeen Kanada asetti pakotteet kolmellekymmenelle venäläiselle, yhdeksälletoista venezuelalaiselle (mukaan lukien Venezuelan presidentti Nicolas Maduro) ja kolmelle eteläsudanilaiselle henkilölle. Samansisältöinen laki on aiemmin otettu käyttöön Yhdysvaltojen lisäksi Isossa-Britanniassa ja Virossa.[35]
Venäjän tuolloisen presidentin Dmitri Medvedevin marraskuussa 2009 määräämistä tutkimuksista huolimatta ketään ei ole tuomittu Magnitsinkin kuolemaan liittyvistä väärinkäytöksistä.[22][25][36] Maaliskuussa 2013 Moskovassa alkoi rikosoikeudenkäynti Magnitskia vastaan – siitä huolimatta, että hän oli kuollut kolme vuotta aikaisemmin. Magnitskin omaiset aikovat boikotoida oikeuskäsittelyä.[18][37][38]
Maaliskuussa 2017 Magnitskin perheen asianajaja Nikolai Gorohov loukkaantui vakavasti, kun hän joko putosi tai hänet heitettiin kerrostalon neljännen kerroksen ikkunasta alas.[39] Hän kuitenkin toipui suhteellisen nopeasti ja osallistui toukokuussa oikeudenkäyntiin, jossa oikeus hylkäsi hänen esittämänsä uudet todisteet, joiden hän sanoo osoittavan, että Venäjän sisäministeriön virkamiehet ovat olleet yhteistoiminnassa järjestäytyneen rikollisuuden kanssa Magnitskin tapaukseen liittyvissä asioissa.[40]
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi tuomiossaan 27. elokuuta 2019 Venäjän rikkoneen Magnitskin tapauksessa ihmisoikeussopimuksen artikloja 2 (oikeus elämään), 3 (huonon kohtelun kielto), 5 (oikeus henkilökohtaiseen vapauteen ja turvallisuuteen) ja 6 (oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin). Magnitskin vankilassa saaman hoidon katsottiin olleen riittämätöntä ja asian tutkinnassa olleen puutteita. Yli vuoden kestänyt tutkintavankeus katsottiin liian pitkäksi ja kuolemanjälkeinen rikosoikeudenkäynti epäoikeudenmukaiseksi.[41]