Stagnaatio
Taloudellinen stagnaatio tai taloudellinen pysähtyneisyys (usein kutsutaan yksinkertaisesti stagnaatioksi tai pysähtyneisyydeksi, myös sekulaarinen stagnaatio[1]) on pitkä-aikainen jakso jolloin taloudellinen kasvu on hidasta. Talouskasvu mitataan tavallisesti bruttokansantuotteen (BKT) kasvun perusteella. Joidenkin määritelmien mukaan hitaalla kasvulla tarkoitetaan kasvua joka on hitaampaa kuin potentiaalinen kasvu jonka makrotaloustieteen asiantuntijat ovat ennustaneet. Toisten määritelmien mukaan kasvu, joka on vähemmän kuin 2-3% vuodessa on merkki stagnaatiosta.
Termillä on negatiivinen sävy, mutta hidas taloudellinen kasvu ei aina ole epäonnistuneen talouspolitiikan syytä. Potentiaalinen kasvu voi hidastua esimerkiksi jonkin katastrofin, tai maantieteellisen syyn takia.
Taloudellista stagnaatiota käsittelevät teoriat juontavat juurensa 1930-luvun lamasta ja se yhdistettiin varhaiseen keynesiläiseen taloustieteeseen ja Harvardin yliopiston taloustieteen professoriin Alvin Hanseniin[2].
Larry Summers popularisoi sekulaarinen stagnaatio -käsitteen uudelleen vuonna 2013 IMF:n konferenssissa pitämässään puheessa.[3][4][5]
Katso myös
Lähteet
Kirjallisuutta
- Baldwin, R. & Teulings, C.: Secular stagnation: Facts, causes, and cures – a new Vox eBook 10.9.2014. Vox: The Centre for Economic Policy Research.
- Hansen, A.: Economic Progress and Declining Population Growth. American Economic Review, 1938, 29. vsk, s. 1-15. Artikkelin verkkoversio.
- Kilponen, J.: Hiipuvan kasvun lähteillä. Kansantaloudellinen aikakauskirja, 2015, 111. vsk, nro 2, s. 138-147. Artikkelin verkkoversio.
- Taimio, H.: Sekulaarinen stagnaatio kaipaa elvytystä eikä leikkauksia. Talous ja yhteiskunta, 2015, 2015. vsk, nro 1, s. 1. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)