Suomen kansanarmeija
 | Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Suomen kansanarmeija oli Neuvostoliiton 1930-luvun lopulla luoma armeija Suomen kansantasavallalle ja sen Terijoen hallitukselle. Kansanarmeijan suunniteltiin syrjäyttävän Suomen armeijan Neuvostoliiton miehitettyä Suomen talvisodassa.
| 1. suomalainen armeijakunta | |
|---|---|
| Toiminnassa | 1. joulukuuta 1939 – 15. maaliskuuta 1940 |
| Valtio |  Neuvostoliitto |
| Rooli | propaganda |
| Värit | punainen |
| Komentajat | |
| Tunnettuja komentajia | Akseli Anttila |
Kansanarmeija oli alun perin tarkoitus koota Neuvostoliiton alueella asuvista suomensukuisista kansoista, pääasiassa karjalaisista, inkeriläisistä, vepsäläisistä, emigranttisuomalaisista, suomea puhuvista sekä Suomesta Neuvostoliittoon loikanneista henkilöistä. Alun perin oli tarkoitus kasata 80 000 miehen armeija. Suomensukuisia vapaaehtoisia oli kuitenkin liian vähän, joten armeijaan otettiin myös venäläisiä, valkovenäläisiä ja ukrainalaisia, jotka olivat ulkoisesti riittävän ”suomalaisen” näköisiä. Näiden nimet muutettiin suomalaisiksi. Osa suomea puhuvista koottiin vankileireiltä, kuten tiedusteluosaston apulaispäällikkö Toivo Vähä. Näistä toimenpiteistä huolimatta saatiin kasattua vain 22 594 miestä.
Sotilastakit ja varusteet Suomen kansanarmeijalle hankittiin Puolan vanhoista sotilasasusteista Neuvostoliiton miehittäessä Puolan.
Alun perin kansanarmeijaa ei ollut määrä käyttää varsinaisiin taistelutoimiin, vaan sen perimmäiseksi tehtäväksi oli määrätty voitonparaati Helsingissä ja punalipun nosto Presidentinlinnan katolle Neuvostoliiton valloitettua Suomen. Osa kansanarmeijasta joutui kuitenkin olosuhteiden pakosta osallistumaan sotatoimiin esimerkiksi 3. divisioona Lunkulansaaren-Salmin alueella ja 4. divisioona osallistui tiedusteluretkelle suomalaisten linjojen taakse Lapissa. Myös 1. ja 2. divisioonan tykistö osallistui Viipurinlahden taisteluun. Suomalaisten jatkosodan aikana kokoamien tiedustelutietojen mukaan kansanarmeija demobilisoitiin huhtikuun lopulla ja toukokuun alussa. Demobilisaation jälkeen joukkoja täydennettiin nuorilla karjalais- ja inkeriläismiehillä. Joukot nimettiin uudelleen ja niistä muodostettiin 71. divisioona ja Valter Vallin komentama 126. jalkaväkirykmentti.
1. suomalainen armeijakunta
1. suomalainen armeijakunta perustettiin 1. joulukuuta 1939. Sen kokonaisvahvuus oli 22 594 miestä. Armeijakunta oli alistettu suoraan Neuvostoliiton puolustusasiain kansankomissaari Kliment Vorošiloville.
Esikunta
- Armeijakunnan komentaja Akseli Anttila
- Armeijakunnan tykistökomentaja Eemeli Toikka
- Armeijakunnan poliittinen komissaari Filipp Golikov
Armeijakunnan kokoonpano
- 1. divisioona, komentaja Aleksei Gretškin, sijoituspaikka Terijoki.
- 2. divisioona, komentaja Grigori Zverev, sijoituspaikka Uudenkirkon Lautaranta.
- 3. divisioona, komentaja Toivo Tommola, sijoituspaikka Suojärvi.
- 4. divisioona, komentaja Albert Saviranta alias Väinö Alanne, 1 867 miestä (nimellisesti 4 073), ei raskasta aseistusta, sijoituspaikka Murmansk.
Kalusto
Tykistö
- 60 kpl 45 mm tykkejä
- 24 kpl 76 mm tykkejä
- 48 kpl 122 mm haupitseja
Ilmatorjunta
- 20 kpl ilmatorjuntatykkejä
Panssarivaunut
Ajoneuvot
- 400 kpl kuorma-autoja (nimellisesti 2 000)
- 2 603 kpl hevosia
Suomen kansanarmeija propagandassa
Suomen kansantasavallan propagandalehti Kansan Valta kirjoitti 7. joulukuuta 1939 seuraavasti:
»Me, Suomen Kansanarmeijan ensimmäisen suomalaisen armeijakunnan sotilaat ja komentajat, kuultuamme ja käsiteltyämme kokouksessa Kuusisen johdolla ja Suomen kansan tahdosta muodostetun Suomen Kansanvaltaisen Tasavallan uuden Kansanhallituksen julkilausuman, tervehdimme lämpimästi Kansanhallitustamme ja hyväksymme kaikki julkilausumassa määritellyt toimenpiteet.
Vannomme antavamme kaikki voimamme ja jos vaaditaan, myöskin henkemme Suomen kansan vapauden ja todellisen riippumattomuuden turvaamiseksi. Puolustaen Kansanhallituksen määrittelemien toimenpiteiden toteuttamista me emme halua rikollista sotaa Neuvostoliittoa vastaan ja tuhoamme loppuun saakka jäännöksetkin Suomessa tähän saakka hallinneista ja nyt kukistetuista cajanderien rosvojoukoista ja niiden tapaisista tannerien hallituksista, jotka aina ovat myyneet ja myyvät Suomen kansan edut ulkolaisille imperialisteille ja heidän mielikseen johdattavat Suomen kansan rikolliseen sotaan Neuvostoliittoa vastaan.
Me tervehdimme lämpimästi Suomen ja Karjalan kansan jälleenyhdistämistä ja lähetämme tulisen tervehdyksen Neuvostoliitolle, Suomen kansan tosiystävälle.
Eläköön vapaa ja riippumaton Suomen Kansanvaltainen Tasavalta!
Eläköön Suomen Kansanhallitus ja toveri Kuusinen sen johdossa!
Kansanarmeijan ensimmäisen armeijakunnan taistelijoiden ja komentajien toimeksiannosta – Jakkonen, Toivolainen, Tasku, Seppänen, Karhu, Rehvonen, Kotsalainen.»
Lähteet
- Juutilainen, Antti; Leskinen, Jari: Talvisodan pikkujättiläinen, s. 148–153. WSOY, 1999. ISBN 9789510235362.
Kirjallisuutta
- Vihavainen, Timo: Marssi Helsinkiin: Suomen talvisota neuvostolehdistössä. Helsinki: Tammi, 1990. ISBN 951-30-9396-4.
- Salomaa, Markku: Punaupseerit. Helsingin yliopiston väitöskirja. WSOY, 1992. ISBN 9510174459.
- Manninen, Ohto: Molotovin cocktail – Hitlerin sateenvarjo: Toisen maailmansodan historian uudelleenkirjoitusta. Painatuskeskus, 1994. ISBN 9513714950.