Tự Đức
Tự Đức oli Vietnamin Nguyễn-dynastian neljäs keisari. Hän nousi valtaan isänsä Thiệu Trịn kuoltua vuonna 1847.[1][2][3]
| Tự Đức | |
|---|---|
 | |
| Vietnamin keisari | |
| Valtakausi | 5. lokakuuta 1847 – 19. heinäkuuta 1883 |
| Edeltäjä | Thiệu Trị |
| Seuraaja | Dục Đức |
| Syntynyt | 22. syyskuuta 1829 Huế, Vietnam |
| Kuollut | 19. heinäkuuta 1883 (53 vuotta) Huế, Vietnam |
| Puoliso | Trang Ý Nguyễn Thị Bích |
| Suku | Nguyễn |
| Isä | Thiệu Trị |
| Äiti | Từ Dụ |
| Uskonto | kungfutselaisuus |
Tự Đứcin nousu valtaistuimelle ei sujunut ongelmitta, sillä hänen isänsä Thiệu Trị oli muuttanut kruununperimysjärjestystä siten että valtaan ei noussut automaattisesti keisarin vanhin poika, vaan keisari voisi valita seuraajansa. Tässä tapauksessa Thiệu Trị oli päättänyt että valtaistuimelle nousee Tự Đức, vanhemman veljen Hồng Bảon sijasta.[1] Thiệu Trị katsoi että nuorempi veli vastustaisi paremmin ulkovaltojen taholta tulevaa uhkaa, ja puolustaisi perinteisiä vietnamilaisia arvoja ja pitäisi ulkovaltojen vaikutuksen pois Vietnamista.[3][1] Hồng Bảo ei hyväksynyt Tự Đứcin nousua valtaistuimelle, ja hän johti Tự Đứcin vastaista kapinaa Thiệu Trịn kuoltua. Tự Đức kukisti kapinan, mutta säästi Hồng Bảon kuolemanrangaistukselta heidän äitinsä pyynnön vuoksi. Hồng Bảo teki kuitenkin itsemurhan vankilassa.[1][2]
Tự Đức jatkoi edeltäjiensä Thiệu Trịn ja Minh Mạngin tiellä, ja jatkoi kristinuskoa levittäneiden lähetyssaarnaajien vainoa.[4] Lähetyssaarnaajien toimintakielto johti lopulta siihen, että Ranskan keisari Napoleon III lähetti armeijan vapauttamaan Vietnamin, ja vuonna 1858 alkoi maiden välillä sota.[4][1] Sodan lopputuloksena ranskalaiset pakottivat keisari Tự Đứcin luovuttamaan Ranskan vallan alle maan eteläosan, josta ranskalaiset alkoivat käyttää nimitystä Kotšinkiina.[5]
Ranska pyrki alistamaan valtaansa Tự Đứcin hallintokaudella myös maan pohjoisosan Tonkinin. Tự Đức kääntyi avun saamiseksi kiinalaisten puoleen, mutta Kiinan-Ranskan sodan päätteeksi Ranska otti hallintaansa Vietnamin loputkin alueet vuonna 1885 ja Vietnam joutui Ranskan protektoraatiksi.[1][6]
Tự Đứcia on kutsuttu toisinaan itsenäisen Vietnamin viimeiseksi keisariksi, sillä hänen valtakaudellaan Ranskan kolonialistinen hallinto maassa kasvoi, ja Vietnamin hallinta siirtyi ranskalaisille. Hänen jälkeensä vallassa olleet keisarit hallitsivat maata nimellisesti, mutta todellista valtaa käyttivät ranskalaiset.[1][6][7]
Tự Đức kuoli vuonna 1883. Hän oli sairastanut lapsena isorokon, minkä vuoksi hän ei kyennyt saamaan lapsia. Tự Đứcin jälkeen valtaistuimelle nousi hänen veljenpoikansa Dục Đức.[8][9]