Tapaluokka

Suomen yleiskielessä käytetään neljää tapaluokkaa, jotka ovat

• indikatiivi eli tositapa,
• imperatiivi eli käskytapa,
• konditionaali eli ehtotapa ja
• potentiaali eli mahtotapa (harvinainen).^[2]

Harvinaisempia (lähinnä murteissa ja vanhassa kielessä) suomessa esiintyviä tapaluokkia ovat eventiivi, optatiivi (ja aggressiivi).^[3] Joissakin kieliopeissa verbin 3. persoonan ja passiivin imperatiivimuodoista käytetään nimitystä jussiivi.^[4]

Nykyruotsissa käytetään kolmea tapaluokkaa, jotka ovat

• indikatiivi
• imperatiivi ja
• konjunktiivi.

Näistä konjunktiivi on erittäin harvinainen, ja sen korvaavat usein muut ilmaukset.^[5] Mm. konditionaali muodostetaan ruotsin kielessä apuverbillä skulle.

Viron kielessä käytetään neljää tai viittä tapaluokkaa (riippuen siitä, lasketaanko jussiivi omaksi luokakseen), jotka ovat

• indikatiivi,
• imperatiivi ja jussiivi,
• konditionaali ja
• kvotatiivi.^[6]

Romaanisissa kielissä tunnetaan myös subjunktiivi (jota latinan, italian, saksan ja portugalin kieliopeissa kutsutaan konjunktiiviksi). Muita harvinaisempia moduksia ovat esimerkiksi miratiivi ja partisipiaali.

• Persoonamuoto
• Aikamuoto eli tempus
• Aspekti

• Iso suomen kielioppi: § 1590 Modukset ja niiden suhde modaalisuuden lajeihin