Tenzing Norgay
Tenzing Norgay (šerpaksi བསྟན་འཛིན་ནོར་རྒྱས, Tendzin Norgyé; syntyään Namgyal Wangdi; toukokuu 1914 – 9. toukokuuta 1986) oli nepalilainen šerpa, joka oli uusiseelantilaisen Edmund Hillaryn parina heidän kiivetessään tiettävästi ensimmäisinä ihmisinä maailman korkeimman vuoren Mount Everestin huipulle 29. toukokuuta 1953.[1] Norgay oli vuonna 1935 mukana ensimmäisellä Everestin-retkikunnallaan. Tuolloin hän toimi kantajana, mutta myöhemmin hän oli šerpojen johtajana ja vuorikiipeilijänä.
| Tenzing Norgay | |
|---|---|
.jpg) Tenzing Norgay Tukholmassa 1967. | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | toukokuu 1914 Nepal tai Tiibet |
| Kuollut | 9. toukokuuta 1986 |
| Ammatti | vuorikiipeilijä |
| Muut tiedot | |
 Nimikirjoitus | |
Nuoruus
Tenzing Norgayn syntyperästä ja synnyinpäivästä on epäselvyyttä, mutta hän syntyi toukokuussa 1914.[2] Hänen omaelämäkertansa mukaan hän syntyi Nepalissa Khumbun alueella, joka sijaitsee Mount Everestin lähellä ja joka tunnetaan šerpojen kotialueena, mutta hänen poikansa Jamling Tenzing Norgay kirjoittaman teoksen Touching My Father’s Soul mukaan Norgay syntyi Tiibetissä Khartanlaaksossa. Norgay oli kirjoitustaidoton, ja hänen omaelämäkertansa oli vahvasti haamukirjailija James Ramsey Ullmanin toimittama.[3][4]
Norgayn vanhempien tiedetään olleen tiibetiläisiä, ja he muuttivat 1920-luvulla Thamen alueelle paimentamaan jakkeja. Heitä todennäköisesti syrjittiin, koska he eivät olleet šerpoja. Erään teorian mukaan Norgay myytiin šerpaperheeseen palvelijaksi, ja hän tarkoituksella myöhemmin hämärsi taustojaan.[3][4]
Vuorikiipeilijänä
Kantajasta kantajien järjestäjäksi
Norgay työskenteli useita vuosia Khumjungissa merkittävän perheen luona, mutta teininä pakeni oloja Intian Darjeelingiin.[3] Sieltä brittiläinen tutkimusmatkailija Eric Shipton palkkasi hänet vuoden 1935 tiedusteluretkikuntaan kantajaksi. Tutkimusmatka suuntautui Mount Everestin Tiibetin-puoleiselle pohjoisseinämälle. Norgay oli 1930-luvulla vielä kahdella vastaavalla brittiläisellä tutkimusmatkalla.[2]
Norgay ryhtyi toisen maailmansodan jälkeen kantajien järjestelijäksi eli sirdariksi ja osallistui useisiin retkikuntiin.[3] Hän pujahti Earl Denmanin ja šerpa Ange Dawan kanssa Tiibetiin ja yrittivät vuonna 1947 nousta Everestille. He pääsivät 6 700 metriin, mutta joutuivat kääntymään takakisin lumimyrskyn takia.[2]
1950-luvun alun ensimmäiset retkikunnat
Kiinan hyökättyä 1950 Tiibetiin ja lopulta vallattua sen maa kiristi entisestään rajaa. Nepal oli kuitenkin alkanut avautua ulkomaalaisille sekkailijoille, ja jo vuonna 1951 pääosin briteistä koostunut retkikunta tutki Everestin eteläistä seinämää ja mahdollisuuksia kiivetä sitä pitkin huipulle. Norgayn lisäksi retkikuntaan osallistui myös uusiseelantilainen Edmund Hillary.[2]
Norgay oli vuonna 1952 mukana sveitsiläisellä retkikunnalla, joka yritti nousta Everestille niin sanottua Lhotse-seinämää pitkin. Norgay ja Raymond Lambert pääsivät melkein 8 600 metriin eli vain 300 metrin päähän huipusta, kun he joutuivat kääntymään huonon sään takia takaisin.[2]
Nousu huipulle
John Huntin johtama retkikunta yritti Everestin huipulle 1953. Se oli kahdeksas merkittävä retkikunta vuoden 1852 jälkeen. Huntin ryhmään kuului yli 350 kantajaa, 20 šerpaopasta ja 13 länsimaista vuorikiipeilijää. Norgay palkattiin mukaan vuorikiipeilijäksi eikä šerpaksi, mikä osoitti sitä, kuinka paljon häntä arvostettiin jo tässä vaiheessa.[2]
Retkikunta pääsi maaliskuussa perusleirille ja alkoi sen jälkeen perustaa kahdeksan yläleiriä sekä totuttautua korkeaan ilmanalaan. Ryhmä oli toukokuun lopulla aivan huipun läheisyydessä, ja 26. toukokuuta Tom Bourdillon ja Charles Evans yritti ensimmäisenä parina huipulle. He joutuivat kääntymään takaisin vain 100 metrin päässä huipusta happimaskin petettyä.[2]
Edmund Hillary ja Tenzing Norgay olivat vuorossa 29. toukokuuta. He lehtivät matkaan aamulla kello 6:30. Aamu oli kristallin kirkas, ja he olivat kello 9 etelähuipulla. Sieltä he kiipesivät 10 metriä pitkän pystysuuntaisen kiviseinämän ja viimeiset askeleet harjannetta pitkin Everestin huipulle.[2] He olivat huipulla 11:30 ja viettivät siellä 15 minuuttia. Norgay jätti buddhalaisena huipulle ruokauhrin.[3]
Yleisesti ollaan sitä mieltä, että ilman Norgayn panosta ei Everestin valloitus olisi onnistunut, sillä Norgay oli kokenut ammattiopas, jonka tuki Hillarylle oli korvaamaton. Tämän Hillary rehdisti myönsikin, sillä hän halusi jakaa maineen ja kunnian aina kumppaninsa kanssa. Aluksi Hillary kertoi miesten nousseen huipulle ”lähes samaan aikaan”, mutta myöhemmin muistelmissaan niin Norgay kuin Hillarykin kirjoittivat Hillaryn nousseen huipulle ensin ja Norgayn viisi–kuusi askelta hänen jäljessään. Hillary otti huipulla kuuluisan kuvan Norgaystä, mutta Hillarysta ei ole kuvaa, koska Norgay ei osannut käyttää kameraa Hillaryn noustessa huipulle.[1]
Everestin huipulle nousun jälkeen
Intian pääministeri Jawaharlal Nehru halusi Norgayn ja Hillaryn suorituksen jälkeen perustaa Intiaan vuorikiipeilyinstituutin. Himalayan Mountaineering Institute perustettiinkin 1954 Darjeelingiin. Norgay toimi 1954–1976 sen käytännön koulutuksen johtajana ja kuolemaansa asti instituutin neuvonantajana.[5]
Bhutanin kuningas Jigme Singye Wangchuck palkkasi Norgayn 1975 turistioppaaksi. Bhutan oli alkanut vain hieman aiemmin päästää ulkomaalaisia matkailijoita maahansa. Norgay perusti 1978 vaellusyrityksen Tenzing Norgay Adventuresin.[2]
Yksityiselämä
Norgay oli kolmasti naimisissa. Hänen ensimmäinen vaimonsa Dawa Phuti kuoli nuorena 1940-luvulla. Norgay ja Phuti saivat kaksi tytärtä.[6] Norgay ei saanut toisen vaimonsa Ang Lahmun kanssa lapsia, mutta kolmannen vaimonsa Dakkun kanssa hän sai kolme poikaa ja tyttären.[2]
Norgay kuoli 71-vuotiaana toukokuussa 1986.[2]
Lähteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tenzing Norgay Wikimedia Commonsissa
