Thomas Lubanga
Thomas Lubanga Dyilo (29. joulukuuta 1960 Djiba, Kongon demokraattinen tasavalta) on kongolaisen kapinallisryhmittymän johtaja. Hän johti perustamaansa puolisotilaallista ryhmitymää UPC:ta (Union des Patriotes Congolais), joka oli Iturin konfliktissa yksi pääosapuolista. Lubanga oli syytettynä ensimmäisessä Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) oikeuskäsittelyssä. ICC:n oikeusistunnossa Lubangaa syytettiin alle 15-vuotiaiden lapsisotilaiden käyttämisestä Itä-Kongossa vuosina 2002–2003, mutta ihmisoikeusjärjestöt ovat syyttäneet häntä myös etnisistä joukkomurhista, kidutuksista ja raiskauksista. Heinäkuussa 2012 ICC tuomitsi Lubangan 14 vuodeksi vankeuteen.
Iturin konflikti
Toisen Kongon sodan aikana Iturin maakunnan alueelle kehittyi Kongon sodasta erillinen etninen konflikti hemojen ja lendujen välillä. Konfliktin taustalla oli valtataistelu Iturin luonnonrikkauksien hallinnasta. Tapahtumat konfliktin aikana olivat sekavia, koska alueella toimi useita sotilaallisia ryhmittymiä. Myös Ugandan ja Ruandan armeijat vaikuttivat alueella, ja sen lisäksi ne aseistivat ja tukivat useita alueen aseellisista ryhmittymistä. [1]
Lubanga oli mukana perustamassa UPC:ta syyskuussa 2000, ja hän toimi sen jälkeen järjestön puheenjohtajana. Lubanga ja hänen tukijansa näkivät UPC:n jonkinlaista kattojärjestönä poliittissotilaalliselle liikkeelle, joka koostui valtaosaltaan hemoista. Aluksi Uganda tuki UPC:ta, ja Lubanga sai Ugandassa sotilaskoulutusta vuoden 2000 lopulla. UPC oli liittoutunut RCD-K/ML -nimisen (Rassemblement Congolais pour la Démocratie - Kisangani / Mouvement de Libération) järjestön kanssa ja Lubanga toimi liittouman "puolustusministerinä".[1]
UPC ja myöhemmin FPLC rekrytoivat voimakkaasti lisää sotilaita joukkoihinsa, ja heidät koulutettiin harjoitusleireillä, joita UPC/FPLC:llä oli useita. Myös alle 15-vuotiaita lapsia värvättiin, vapaaehtoisina tai pakottamalla ja uhkailemalla. UPC:sta tuli yksi päätekijä hemojen ja lendujen välisessä konfliktissa.[1]
Huhtikuussa 2002 UPC purki liittouman RCD-K/ML:n kanssa ja julistautui itsenäiseksi liikkeeksi. Elokuussa 2002 UPC miehitti Ugandan armeijan avustuksella Bunian, Iturin maakunnan pääkaupungin. Syyskuussa 2002 Lubanga nimesi UPC:n sotilaallisen siiven FPLC:ksi (Forces Patriotiques pour la Libération di Congo), jonka komentajana Lubanga toimi, samalla hän jatkoi myös UPC:n johdossa. Loppuvuodesta UPC/FPLC sai haltuunsa Mongbwalun kultakaivokset, joka auttoi ryhmittymää taloudellisesti. UPC liittoutui Ruandan tukeman RCD-Goma -järjestön kanssa, jonka seurauksena Ugandan armeija alkoi tukea UPC:n kilpailijoita ja vastustajia. Maaliskuussa 2003 Ugandan armeija ja pääosin lendujen tukema FNI ajoivat UPC:n joukot pois Buniasta. Pian tämän jälkeen Ugandan armeija vetäytyi Iturin alueelta, mikä aiheutti alueella valtatyhjiön, jota Kongon demokraattisen tasavallan joukot eivät pystyneet täyttämään, ja taistelut eri joukkojen välillä kiihtyivät. [1]YK:n turvallisuusneuvosto pyrki rauhoittamaan tilannetta päätöslauselmalla 1493, jossa alue asetetaan aseidenvientikieltoon, ja MONUC-joukkoja vahvistetaan ja siirretään myös Iturin alueelle.[2]
Human Rights Watchin mukaan UPC on Lubangan johdolla syyllistynyt lapsisotilaiden värväysten lisäksi etnisiin joukkomurhiin, kidutuksiin ja raiskauksiin.[3]
Thomas Lubanga pidätettiin maaliskuussa 2005 sen jälkeen kun UPC oli ollut osallisena levottomuuksiin, joissa yhdeksän YK:n MONUC-joukkojen rauhanturvaajaa kuoli.[4]
Oikeudenkäynti
ICC julisti Lubangan pidätysmääräyksen 17. maaliskuuta 2006. Samana päivänä Lubanga siirrettiin Haagiin, jossa hän on ollut siitä lähtien vangittuna. Häntä syytettiin alle 15-vuotiaiden värväämisestä, aseistamisesta ja kouluttamisesta lapsisotilaiksi. Oikeuskäsittely alkoi 26. tammikuuta 2009.[5] Maaliskuussa 2012 Lubanga tuomittiin sotarikoksista, joista rangaistuksena voi olla elinkautinen vankeus, mikäli tuomiosta ei valiteta kuukauden sisällä.[6] Rangaistuksesta päätettiin käsittelyssä, joka alkoi kesäkuun puolivälissä 2012.[7] Heinäkuussa 2012 Lubanga tuomittiin 14 vuoden vankeusrangaistukseen. Rangaistus on ensimmäinen, jonka Haagin kansainvälinen rikostuomioistuin on määrännyt kymmenvuotisen olemassaolonsa aikana.[8]