Vaasan Sport

Seuran perustaminen

Alkuperäinen emoseura IF Sport (Idrottsföreningen Sport) perustettiin vuonna 1939 Vaasan Vetokannaksen kaupunginosassa. Vuonna 1962 seuraan perustettiin jääkiekkojaosto, joka pelasi ensimmäisen kautensa liiton sarjassa samana vuonna. Vuonna 1979 jääkiekkojaosto erosi omaksi seurakseen nimellä Vaasan Sport. Seuran virallinen, rekisteröity nimi on nykyään HT Vaasan Sport Oy.

Jääkiekon aloittaminen alasarjoissa

Sportin ensimmäinen jääkiekkokausi liiton virallisessa sarjassa oli 1962–1963, jolloin joukkue osallistui Maakuntasarjaan eli Suomen kolmanneksi korkeimmalle sarjatasolle. Sportin ensimmäinen virallinen jääkiekon sarjaottelu liiton sarjassa pelattiin vuonna 1962. Vastassa oli Seinäjoen Salpa, joka voitti ottelun 7–1. Sport sai jääkiekossa historiansa ensimmäisen voiton 20.1.1963 Lapuan Virkiästä lukemin 3–6. Ensimmäinen kausi päättyi lopulta lohkon neljänteen eli viimeiseen sijaan.^[1]

Seuraavat vuodet Sport pelasi Maakuntasarjaa yhden tason alempana olevaa Perussarjaa. Kuuden joukkueen sarjassa joukkue saavutti ensin viidennen ja sitten toisen sijan. Kaudella 1965–1966 Sport voitti viiden joukkueen kokoiseksi kutistuneen Perussarjan. Ole Stolpella vahvistettu joukkue kuitenkin hävisi Maakuntasarjan karsinnoissa Ykspihlajan Kiekko-Pojille voitoin 2–1. Seuraavalla kaudella Sport voitti jälleen Perussarjan, mutta hävisi Maakuntasarjan karsinnat Ikurin Vireelle. Sportin paras pisteentekijä oli Raimo Brax tehoin 13+8=21. Kauden päätteeksi Vaasan Palloseura kuitenkin epäonnistui Suomensarjan karsinnoissa ja lopetti jääkiekkotoiminnan. Sport sai siltä vapautuneen paikan Maakuntasarjassa. Sportiin liittyi myös suuri osa VPS:n pelaajista.^[1]

Maakuntasarjassa Sport voitti kaikki ottelunsa 1967–68 ja pääsi Suomensarjan karsintoihin. Niissä se kuitenkin hävisi molemmat ottelunsa. Syksyllä 1969 Upon Pallo luopui paikastaan SM-sarjassa. Tuon paikan täytti tamperelainen Hilpara, jonka paikka Suomensarjassa jäi näin vapaaksi. Paikasta pääsivät karsimaan Sport, Mikkelin Palloilijat ja Turun Teräs. Sport kukisti kummatkin joukkueet ja nousi näin kaudeksi 1969–1970 ensimmäistä kertaa Suomen toiseksi korkeimmalle sarjatasolle. Sport sijoittui lopulta kahdeksan joukkueen sarjassa neljänneksi katsojakeskiarvon oltua 968.^[1]

I-divisioonasta SM-liigaan ja takaisin

Sport pääsi pelaamaan kaudeksi 1971 uuteen Vaasan jäähalliin, jolloin vanha tekojäärata katettiin.^[2]

Sport oli perustamassa jääkiekon I-divisioonaa kaudella vuonna 1974. Sarjassa pelasi kahdeksan joukkuetta joista kolme erottuivat muista heti kauden alussa. Sport oli sarjan puoleen väliin mennessä jo 10 pisteen verran muita edellä. Joukkue jatkoi samaa tahtia sarjan loppuun saakka ja varmisti hyvissä ajoin nousunsa uuteen SM-liigaan.^[3]

Sport pelasi ensimmäisen kautensa pääsarjassa 1975–76. Jääkiekon SM-liiga perustettiin vuonna 1975, joten Sport on yksi liigan perustajajäsenistä. Vaasassa tehtiin tuolla kaudella historiaa, kun uuden SM-liigan ensimmäinen maali syntyi Vaasan jäähallissa seuran pelaajan Raimo Braxin tehtyä maalin HIFK:ta vastaan. Tästä huolimatta Sport hävisi ensimmäisen liigaottelunsa lukemin 3–5.^[4] Sportin viimeinen runkosarjan ottelu Tapparaa vastaan vuonna 1976 on jäänyt historiaan liigan kaikkien aikojen pienimmästä yleisömäärästä. Katsojia oli tuolloin ainoastaan 706. Koko kautena Sport keräsi vain 5 voittoa ja yhden tasapelin. Häviöitä sen sijaan tuli jopa 30 ja pisteitäkin vain 11, joten Sport putosi kauden päätteeksi takaisin I-divisioonaan.^[4]

Kaudella 1976–1977 Sport yritti päästä takaisin SM-liigaan, josta oli edelliskeväänä pudonnut. Runkosarjan voitosta kävivät tiukkaa taistelua Sportin lisäksi SaiPa ja Kärpät, joista jälkimmäinen nousi lopulta voittajaksi. Sport sijoittui toiseksi ja pääsi mukaan liigakarsintoihin. Karsintasarjasta tuli ennätystasainen, sillä kaikki joukkueet sijoittuivat kahden pisteen päähän toisistaan ja tekivät Kärppiä (30) lukuun ottamatta 32 maalia. Sportin puolustus epäonnistui, ja joukkueen maaliin tehtiin keskimäärin 7,5 maalia per ottelu. Näin Sport jäi täpärästi vaille liigapaikkaa.^[5]

Sport jatkoi myös seuraavalla kaudella I-divisioonassa. Joukkue oli kesällä kohdannut muutamia menetyksiä, mikä näkyi joukkueen pelissä. Sport ajautui syksyllä neljän ottelun tappioputkeen ja putosi pahimmillaan kolmanneksi viimeiseksi. Tämän jälkeen alkoi kuitenkin nousu kärkeä kohti, ja Sport oli parhaimmillaan neljän pisteen päässä sarjakakkosesta FoPSista. Sport kuitenkin voitti viidestä viimeisestä ottelustaan vain kaksi ja jäi kuuden pisteen päähän liigakarsinnoista.^[6]

Kaudella 1978-79 Esko Nokelaisen valmennusura Vaasassa ei alkanut toivotulla tavalla, sillä joukkue koki pahoja menetyksiä Håkan Hjerpen ja Kalevi Ahon siirryttyä SM-liigaan. Sport jäi kauas kärjestä ja sijoittui vasta sijalle 11. Vaasalaiset onnistuivat kuitenkin säilyttämään sarjapaikkansa voittamalla karsintasarjan Jukureita vastaan.^[7]

Sport koki ennen seuraavaa kautta muutamia suuria menetyksiä kun joukkue menetti mm. Raimo Braxin ja Kari Helanderin. Sport onnistui silti parantamaan edelliskaudesta, vaikka joukkueen peli ailahtelikin kauden alla. Vaihtelevan ottelumenestyksen jälkeen Sport sijoittui kaudella 1979–80 runkosarjassa neljänneksi.^[8]

10 vuotta I-divisioonan keskikastissa

Sport aloitti kauden 1980–1981 heikosti eikä saanut peliään kulkemaan avauspelinsä jälkeen, sillä marraskuussa joukkue oli vielä karsijan paikalla. Kauden toisella neljänneksellä Sport onnistui kuitenkin parantamaan peliään nousten lopulta viidenneksi yhden pisteen päähän neljänneksi tulleesta SaPKosta. Sportin ailahtelevaisuus kuitenkin jatkui ja se hävisi sarjan kärkijoukkueille ajoittain suurinkin lukemin.^[9] Seuraava kausi jatkui lähes samalla miehityksellä, kun suurimpana menetyksenä koettiin vain Jari Munckin siirtyminen Kärppiin, ja muutenkin pelaajien vaihdunta oli melko vähäistä. Sport jatkoi hyviä esityksiä, mutta vieraskentillä peli ei ajoittain kulkenut. Eroa jäi lopulta kolme pistettä FoPSin karsintapaikkaan, ja Sport päätti runkosarjan sijoittuen toiseksi.^[10]

Tämän jälkeen alkoi Sportin vajoaminen alemmaksi. Kausi 1982–1983 kertoi jo merkkejä tulevasta, kun Sport jäi niukasti ulos pudotuspeleistä sijoituttuaan seitsemänneksi 33 pisteellä. Sport oli pysytellyt KalPan perässä koko kauden, mutta ei kyennyt kuitenkaan ohittamaan tätä ja selviytymään pudotuspeleihin. Kauden lopussa Esko Nokelaisen valmennusura Vaasassa päättyi.^[11] Kausi 1983–1984 meni todella huonosti, mutta Sport vältti kuitenkin putoamisen sarjatasoa alemmas. Nokelaisen tilalle valmentamaan oli tullut Pekka Paavola, jonka johdolla Sport jäi sarjassa 10:nneksi, kun kevätkaudella Sport voitti vain kolme ottelua. Sportin miehistössä oli tapahtunut suuria muutoksia, kun yli puolet edelliskauden joukkueesta oli vaihtunut. Suurimpina menetyksinä Timo Salomaa siirtyi Ruotsiin ja Timo Hytti palasi TPS:ään.^[12]

Seuraavalla kaudella toteutui se, miltä Sport oli edelliskaudella vielä täpärästi välttynyt. Joukkue putosi II-divisioonaan kehnon kevätkautensa takia: se sai 22 pelistä vain 4 pistettä.^[13] Sport ei viihtynyt II-divisioonassa yhtä kautta pidempään, kun se voitti sarjan ja nousi takaisin I-divisioonaan. Menestystä edesauttoi se, ettei joukkueen kokoonpano ollut juuri muuttunut edelliskaudesta. Sportin valmentajaksi vaihtui Kaj Rosvall.

Kausi 1986–1987 ei sujunut aivan toiveiden mukaisesti, vaikkakin hyvin sarjanousijalle. Sport oli vahvistunut edelliskaudesta kun Håkan Hjerpe palasi kotkapaitaan muutaman muun vahvistuksen lisäksi. Sport sijoittui sarjassa kuudenneksi 47 pisteellä käyden välillä jopa sarjakärjessä. Sportissa pelasi kauden aikana myös juniori-ikäinen hyökkääjälupaus Jonas Hemming.^[14] Kausi 1987–1988 oli valmentaja Kaj Rosvallin valmennuskauden viimeinen. Sport kamppaili kauden aikana kolmannesta sijasta, joka olisi oikeuttanut liigakarsintapaikkaan. Sport yritti näin päästä SM-liigaan, josta oli 10 vuotta aikaisemmin pudonnut, mutta keskikasti oli tasainen ja Sport jäi lopulta viidenneksi. Sport hankki myös kovia hankintoja kun esimerkiksi edelliskaudella Tapparassa pelannut Jukka Seppo tuli Vaasaan.^[15] Kaudet 1988–1990 olivat Sportin kannalta vaisumpia. Sportin valmentajana aloitti Teijo Räsänen. Joukkue jäi kaudella 1988–1989 pudotuspelien ulkopuolelle sijoittuen yhdeksänneksi ja sijoittui kaudella 1989–1990 kuudenneksi.^[15]

II-divisioonasta liigakarsintoihin

1990-luku ei alkanut Sportin kannalta kovin suotuisasti. Ensin Räsäsen viimeisellä kaudella 1990–1991 joukkue selviytyi täpärästi putoamiselta sijoittuen lopulta 11:nneksi. Håkan Hjerpe palasi kuitenkin Sportiin IFK Lepplaxista. Seuraavalla kaudella Sport putosi suoraan II-divisioonaan. Vaasalaiset viettivät II-divisioonassa yhteensä viisi kautta, joiden aikana Sportin valmentajat vaihtuivat usein. Sportin valmentajina kausina 1992–1996 toimivat Kaj Rosvall, Juha Ilkka, Tapio Rautalammi, Pekka Lumela, Jari Härkälä, Staffan Nykvist ja Jari Kiveliö.^[16]

Kausi 1996–1997 oli Sportin viimeinen II-divisioonassa. Alkukauden valmentajana toiminut Jari Härkälä lähti kesken sopimuskauden valmentamaan Kuopioon KalPaa ja nuori pelaajalupaus Sami Laaksoharju kuoli yllättäen. Vastoinkäymisistä huolimatta Sport voitti sarjan Staffan Nykvistin ja Jari Kiveliön johdolla. Sportin nousu varmistui kun se voitti ratkaisevassa ottelussa turkulaisen Kiekko-67:n Kari Teräväisen jatkoaikamaalilla.^[17]

Seuraavalla I-divisioonakaudella Sport menestyi vierasotteluissa huonosti ja jäi Jukka Jalosen johdolla täpärästi pudotuspeleistä, jonka sopimus purettiin kesken sopimuskauden kiekkokauden päättyessä. Toinen nousijajoukkue, Diskos, menestyi Sportia paremmin. Sportiin tuli uusia pelaajia, muiden muassa Tommi Pullola Lukosta ja Marko Härkönen Ässistä.^[18] Kausi 1998–99 sujui Sportin kannalta jo hyvin, sillä joukkue sijoittui kolmanneksi mutta jäi kuitenkin Pelicansin ja Kärppien liigakarsintapaikoista, joista Pelicans nousi SM-liigaan. Uusia hankintoja olivat Jani Uski ja Jari Kesti, jotka olivat joukkueen tehokkaimmat pisteentekijät.^[19]

Talousvaikeuksissa menestyksestä huolimatta

Sport oli 2000-luvun alussa talousvaikeuksissa kun pelaajabudjetti oli mitoitettu suureksi, mutta tulopuolella oli jääty tavoitteesta. Valmennuskaksikko Kari Heikkilä – Håkan Hjerpe erosivat heinäkuun lopussa vastalauseena Sportin toimille. Sport jätti lokakuun alussa konkurssihakemuksen, kun velkaa oli 3 miljoonaa markkaa eivätkä pelaajat suostuneet palkanalennukseen. Hakemus vedettiin seuraavana päivänä pois kun pelaajat suostuivat 20% palkanalennukseen, Kalervo Laaksoharju oli tukenut Sportia omilla rahoillaan ja kaupunki oli tullut vastaan saatavissaan. Näiden lisäksi Sportin kannattajat keräsivät 30 000 markkaa Sportin toiminnan jatkamiseksi.^[20] Seuraavan kerran konkurssi oli lähellä kun Länsi-Suomen verovirasto haki Sportia konkurssiin.

1990-luvun loppu ja 2000-luku ovat olleet Sportille menestyksekästä aikaa, sillä joukkue on pelannut 2000-luvulla kaksi kertaa Mestiksen finaaleissa ja voittanut kerran pronssia. Kaudella 1999–2000 ja 2004–2005 Sport oli myös lähellä nousta liigaan, mutta kummallakin kerralla nousu jäi tapahtumatta.

Uusi vuosituhat alkaa uudessa Mestiksessä

Kaudella 1999–2000 Sport oli I-divisioonan runkosarjan toinen jääden 20 pistettä runkosarjan voittajasta Oulun Kärpistä. Sport pääsi kauden lopuksi pudotuspelien jälkeen karsimaan paikasta SM-liigaan Kari Heikkilän johdolla. Karsinnoissa Sport ei kuitenkaan pärjännyt Juhani Tammisen Kärpille ja jäi näin vaille paikkaa SM-liigassa.^[21]

Kausi 2000–01 alkoi uudessa Mestiksessä lupaavasti, kun Vaasaan hankittiin TPS.n junioreissa menestyksekkäästi pelannut hyökkäyskolmikko Happo-Viinanen-Vidman, Ari-Pekka Pajuluoma Ruotsista ja Marko Luomala Ässistä. Lopulta Sport jäi viidenneksi 47 pisteellä. Vuosina 2002–04 Sport pelasi sarjan kärkitason alapuolella sijoittuen neljänneksi tai viidenneksi. Nousumahdollisuutta SM-liigaan ei ollut.

Lopulta kaudella 2004–2005 Sport sai jälleen mahdollisuuden sarjanousuun, kun SM-liiga aukaistiin vuodeksi. Sport hankki valmentajakseen Juhani Tammisen, jonka johdolla joukkue ei jäänyt kauas tavoitteestaan. Sport jäi kuitenkin finaaleissa toiseksi, kun muiden muassa Sami Kapasella ja Kimmo Timosella vahvistunut KalPa voitti Sportin suoraan kolmessa ottelussa. Sport ei näissä kolmessa ottelussa tehnyt maaliakaan. Näissä finaaliotteluissa syntyi myös Sportin yleisöennätys: yli 4600 katsojaa, mikä on yli hallin kapasiteetin.^[22]

Nousuyritysten 2000-luku

KalPan nousemisen jälkeen SM-liiga suljettiin jälleen ja nousu oli mahdollista voittamalla tasonmittausotteluissa. Mutta seuraava kausi 2005–06 jatkui samaa rataa kuin edellinenkin, ja jälleen Sport hävisi finaaleissa. Tällä kertaa Mikkelin Jukurit oli parempi, tosin ei noussut SM-liigaan, sillä tasonmittausottelut tulivat vasta seuraavalla kaudella.^[23]

Tasonmittausotteluiden tultua mukaan ohjelmaan Sport asetti tavoitteekseen nousta SM-liigaan keväällä 2007 kyseisten otteluiden kautta. Sport voitti runkosarjan, mutta hävisi välierät Kajaanin Hokille otteluvoitoin 3–1 ja menetti näin mahdollisuutensa liiganousuun. Sport kuitenkin voitti pronssia päihittämällä TuTon pronssiottelussa 2–0.

Kaudella 2007–08 Sportin tavoite oli jälleen nousta SM-liigaan, mutta liiton päätöksen takia nousumahdollisuus peruttiin. Kausi oli valmentajan ja kannattajien mielestä pohjanoteeraus kun Sport jäi kuudenneksi. Päävalmentaja Mikko Manner erotettiin joulukuussa 2007, ja uudeksi valmentajaksi tuli seuraa jo aiemmin valmentanut Juhani Tamminen, joka solmi sopimuksen myös seuraavasta kaudesta tavoitteenaan saada Sport SM-liigakarsintoihin.^[24] Sport onnistui nousemaan kuudenneksi oltuaan kauden aikana jo pudotuspeliviivan alapuolella. Pudotuspeleissä Sport johti puolivälieräsarjaa Mikkelin Jukureita vastaan jo otteluvoitoin 2–1, mutta hävisi kaksi seuraavaa ottelua ja putosi jatkosta.^[25]

Pääartikkeli: Vaasan Sport kaudella 2008–2009

Kaudella 2008–09 Sportin tarkoituksena oli jälleen nousta SM-liigaan. Valmennuskaksikkona toimivat Juhani Tamminen ja Kenneth Westerback. Sport sijoittui runkosarjassa toiseksi ja aloitti pudotuspelinsä Jyväskyläläistä D Teamia vastaan. Sport voitti ottelusarjan suoraan voitoin 3–0. Välierissä Sportia vastaan tuli Kajaanin Hokki. Ottelusarja venyi viidenteen otteluun, jonka Sport voitti 5–4. Finaaleissa Sportia vastaan asettui Joensuun Jokipojat. Finaalisarja ratkesi 23. maaliskuuta 2009, kun Sport voitti ensimmäisen Mestiksen mestaruutensa kotonaan neljännessä ottelussa Kim Nabbin jatkoaikamaalilla ja eteni SM-liigakarsintoihin Porin Ässiä vastaan. Liigakarsinnat Sport hävisi otteluvoitoin 3–4.

Pääartikkeli: Vaasan Sport kaudella 2009–2010

Kaudelle 2009–2010 Sport lähti tavoitteena uusia edelliskevään menestys ja joukkueeseen hankittiin ulkomaalaisvahvistuksina kolmikko Robin Bergman, Bryan McGregor ja Lou Dickenson. Kausi lähti Sportin osalta alavireisesti käyntiin jo edelliskeväänä kun seura ilmoitti yli 300 000 euron tappiot edelliskaudelta, joka enteili hyvin sekavaa kautta. Toimitusjohtaja Juha Saari ilmoitti vetäytyvänsä työstään ja hänen tilalleen palkattiin toiminnanjohtajan nimikkeellä toimiva Jyrki Niemi.

Kausi 2009–2010 oli Sportin osalta erilaisten skandaalien täyttämä. Peli oli resursseihin nähden alisuorittamista, jonka lisäksi myös kaukalon ulkopuoliset seikat ilmenivät mediassa. Syksyllä tapahtuneessa yökerhojupakassa, jossa Sportin pelaaja Teemu Kuusisto oli Vasabladetin tietojen mukaan ahdistellut naista, joka ajoi Sportin tilanteen pukukopin sisällä siihen pisteeseen että Markku Erholtz ja valmentaja Juhani Tamminen riitautuivat ja lopulta Erholtz joutui purkamaan sopimuksensa olosuhteiden ollessa sietämättömät. Myös aiemmin syksyllä pelaajakoordinaattori Jukka Suutarin saamat potkut aiheuttivat hämmennystä. Mediassa spekuloitiin kevään aikana myös paljon Sportin talousvaikeuksilla joiden takaa paljastuivatkin todella suuret miljoonavelat.

25. tammikuuta 2010 Sportin päävalmentaja, Juhani Tamminen, ilmoitti jättävänsä valmennustehtävät apuvalmentajalle Kenneth Westerbackille keskittyessään itse urheilutoimenjohtajan tehtäviinsä. Näitä tehtäviä Tamminen ei kuitenkaan Vaasassa hoitanut sillä hän vetäytyi sairauslomalle sopimuskautensa 1.4. loppuun.^[26] Myöhemmin Westerbackin valmennuspariksi palkattiin Olli Hällfors, joka oli aiemmin nostanut Sportin A-juniorit SM-liigaan, mutta vaikka valmennuskolmikko Westerback-Hällfors-Härkönen saikin Sportin runkosarjan lopussa pienoiseen voittoputkeen, ei sen tuoma energia enää kantanut pudotuspeleissä, vaan putosi kauden ilmeen mukaisesti jyväskyläläiselle D Teamille pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella voitoin 1–3.

Sportin toiminnanjohtaja Jyrki Niemi ilmoitti keväällä 2010, että Sport ryhtyy pitämään tarkempaa talouskuria ja ilmoitti pyrkivänsä liigaan seuraavan kerran aikaisintaan kaudella 2012–2013 ja että Sportin joukkueeseen aletaan koota enemmän vaasalaispelaajia.

7. huhtikuuta 2010 Vaasan Sport julkisti uuden päävalmentajan ja urheilutoimenjohtajan. Tuplapestiä ryhtyi hoitamaan Antti Törmänen.^[27]

Toinen Mestiksen mestaruus

Kauden 2010–2011 alku oli Sportin osalta ailahtelevainen.^[28] Joukkue sijoittui runkosarjassa lopulta kolmanneksi, ja sai pudotuspelien ensimmäisen kierroksen vastustajakseen LeKin.^[29] Sportin johto myös ilmoitti, että mikäli käy niin, että joukkue voittaa Mestiksen ja nousukarsinnan, niin liigaosake on mahdollista lunastaa.^[30] Sport voitti LeKin suroraan otteluvoitoin 3–0.^[31] Välierissä Sport pudotti KooKoon otteluvoitoin 3–1, ja eteni finaaliin, jossa kohtasi Jukurit.^[32] Finaalissa Sport oli 2–0 tappioasemassa Jukureihin nähden mutta pystyi kuitenkin nousemaan lopulta otteluvoitoin 2–3 Jukureiden ohi. Sport eteni liigakarsintaan, jossa kohtasi SM-liigan runkosarjan viimeiseksi sijoittuneen Lahden Pelicansin.^[33] Pelicans voitti Sportin otteluvoitoin 4–0, ja säilytti liigapaikkansa.^[34] Kausi oli Sportin osalta paljon odotettua parempi, ja mestaruus tuli Vaasaan pienenä yllätyksenä. Sportin ei odotettu olevan neljän parhaan joukossa, ja alkuperäinen tavoitekin oli vain pudotuspeleihin pääseminen.

Toukokuussa 2011 ilmoitettiin, että Sportin valmentajana toiminut Antti Törmänen jättää joukkueen kesäkuussa, ja siirtyy sveitsiläisjoukkue Bernin apuvalmentajaksi.^[35] Toukokuun lopulla ilmoitettiin edellisenä vuotena Pelicansia valmentaneen Pasi Räsäsen siirtyvän Sportin päävalmentajaksi.^[36]

Sport sijoittui myös kaudella 2011–2012 runkosarjassa kolmanneksi. Joukkue voitti myös toisena vuotena peräkkäin Mestiksen mestaruuden.^[37] Kaudella 2012–2013 Sport sijoittui runkosarjan päätteeksi kolmanneksi ja eteni pudotuspeleissä puolivälieriin. Seuraavalla kaudella joukkue oli kaudella 2013–2014 Mestiksen toinen runkosarjassa. Se tippui edelliskauden tapaan puolivälierissä, kun Jukurit eteni jatkoon seitsemässä ottelussa.^[38] Päävalmentaja Räsänen erotettiin helmikuussa 2014. Ari-Pekka Pajuluoma otti tämän jälkeen valmennusvastuun loppukauden ajaksi.^[39]

Siirtyminen SM-liigaan

Sport nostettiin liigajoukkueiden päätöksellä kaudeksi 2014–2015 pääsarjatasolle SM-liigaan, jossa se korvasi KHL:ään siirtyneen Helsingin Jokerit.^[40] Jokereiden apuvalmentaja Tomek Valtonen siirtyi Sportin päävalmentajaksi kaksivuotisella sopimuksella, joka sisälsi myös option.^[41] Jälkikäteen Sportin kabinettipäätöksellä tehty sarjanousu herätti tunteita jopa joukkueen omissa kannattajissa sekä esimerkiksi TuTo Hockeyn toimitusjohtaja Timo Kinnunen piti tapausta skandaalina.^[42][43][44] Kabinettinousun takia Sportin ja sen pelaajien välillä syntyi kiistaa nousubonuksien maksamisesta. Sport ei halunnut maksaa bonuksia, koska sarjanousu ei tullut pelaamalla.^[45][46]

Ensimmäisellä nousun jälkeisellä liigakaudellaan Sport otti 20 voittoa, joista 15 tuli varsinaisella peliajalla. 60 ottelussa joukkue sai yhtä monta pistettä ja jäi sarjan viimeiseksi.^[47] Toisella kaudellaan Sport otti ensimmäisen kerran seurahistoriassaan pudotuspelipaikan jääkiekon SM-sarjassa.^[48]

Kesäkuussa 2016 Sportista tuli eurooppalaisten joukkueiden liittouman (engl. European Hockey Clubs) perustajajäsen.^[49]

Muokkaa kokoonpanoa

Joukkueenjohto

^[50]

• Päävalmentaja: Risto Dufva
• Valmentaja: Juuso Hahl
• Valmentaja: Tommo Nukari
• Maalivahtivalmentaja: Arttu Lipsanen
• Fysiikkavalmentaja Niki Andersson
• Joukkueenjohtaja Markus Jämsä
• Pelaajakoordinaattori: Matti Virmanen
• Urheilutoimenjohtaja: Herkko Koski
• Toimitusjohtaja: Tomas Kurtén
• Puheenjohtaja: Heikki Hiltunen

Jäädytetyt numerot

^[22]

• 14 Sami Laaksoharju (Numero on poistettu käytöstä, mutta sitä ei ole jäädytetty muodollisesti.)
• 27 Tomi Väkelä (käyttöoikeus pojalla Jessellä)
• 29 Håkan Hjerpe

Seurassa pelanneet NHL-pelaajat

I-divisioonassa/Mestiksessä palkitut

Kausi	Valinta	Voittaja
1986–1987	Toinen tähdistökentällinen	Håkan Hjerpe
1987–1988	Toinen tähdistökentällinen	Håkan Hjerpe
1998–1999	Fair Play -joukkue	Vaasan Sport
1999–2000	Herrasmiespelaaja Toinen tähdistökentällinen	Antti Virtanen
2000–2001	Paras maalintekijä Ensimmäinen tähdistökentällinen	Markus Jämsä
2000–2001	Vuoden tulokas	Hermanni Vidman
2003–2004	Kultainen kiekko Paras hyökkääjä Pistepörssin voittaja Paras maalintekijä Ensimmäinen tähdistökentällinen	Teemu Kuusisto
2004–2005	Ensimmäinen tähdistökentällinen	Chris Allen
2004–2005	Toinen tähdistökentällinen	Vjačeslavs Fanduļs
2005–2006	Ensimmäinen tähdistökentällinen	Jussi Heikkinen
2005–2006	Ensimmäinen tähdistökentällinen	Matti Höylä
2005–2006	Toinen tähdistökentällinen	Pasi Kuusisto
2005–2006	Toinen tähdistökentällinen	Vesa Myllyaho
2005–2006	Toinen tähdistökentällinen	Patrik Westerback
2006–2007	Ensimmäinen tähdistökentällinen	Markku Erholtz
2006–2007	Ensimmäinen tähdistökentällinen	Markus Jämsä
2006–2007	Tehopelaaja	Jussi Pernaa
2007–2008	Ensimmäinen tähdistökentällinen	Juho-Tuomas Appel
2008–2009	Toinen tähdistökentällinen	Paul Cabana
2008–2009	Ensimmäinen tähdistökentällinen	Tuomas Immonen
2008–2009	Vuoden tulokas	Samuli Kivimäki
2008–2009	Toinen tähdistökentällinen	Kim Nabb
2008–2009	Ensimmäinen tähdistökentällinen	Jaakko Suomalainen
2008–2009	Pudotuspelien arvokkain pelaaja	Tuomas Takala
2008–2009	Kauden Mestisseura	Vaasan Sport
2009–2010	Pistepörssin voittaja Tehopelaaja Ensimmäinen tähdistökentällinen	Lou Dickenson
2009–2010	Toinen tähdistökentällinen	Bryan McGregor
2010–2011	Toinen tähdistökentällinen	Antti Hölli
2010–2011	Pudotuspelien arvokkain pelaaja (Håkan Hjerpe -palkinto)	Kim Nabb
2010–2011	Vuoden tulokas (Petri Varis -palkinto)	Tommi Taimi
2010–2011	Vuoden valmentaja (Raimo Määttänen -palkinto)	Antti Törmänen
2010–2011	Kauden Mestisseura	Vaasan Sport
2011–2012	Ensimmäinen tähdistökentällinen	Mika Halava
2011–2012	Toinen tähdistökentällinen	Eetu Heikkinen
2011–2012	Toinen tähdistökentällinen	Mika Kujanpää
2011–2012	Pudotuspelien arvokkain pelaaja (Håkan Hjerpe -palkinto) Ensimmäinen tähdistökentällinen	Joni Puurula
2011–2012	Paras hyökkääjä (Mika Helkearo -palkinto) Pistepörssin voittaja (Jouni Rinne -palkinto) Ensimmäinen tähdistökentällinen	Jussi Tapio
2011–2012	Ensimmäinen tähdistökentällinen	Antti Uitto
2011–2012	Vuoden tulokas (Petri Varis -palkinto)	Samuli Virkkunen
2011–2012	Kauden Mestisseura	Vaasan Sport
2012–2013	Herrasmiespelaaja (Waltteri Immonen -palkinto)	Toni Jalo
2012–2013	Kultainen kiekko Pistepörssin voittaja (Jouni Rinne -palkinto) Paras maalintekijä (Kai Nurminen -palkinto) Ensimmäinen tähdistökentällinen	Tomi Pekkala
2013–2014	Paras puolustaja (Jari Lippojoki -palkinto) Ensimmäinen tähdistökentällinen	Eetu Heikkinen
2013–2014	Toinen tähdistökentällinen	Lassi Kokkala
2013–2014	Paras maalintekijä (Kai Nurminen -palkinto) Ensimmäinen tähdistökentällinen	Samuli Kivimäki
2013–2014	Toinen tähdistökentällinen	Antti Uitto

Sportin kannattajien varsinainen kannattajakatsomo on B-seisomakatsomo-osassa eli ”Ahvensaaren päädyssä”.Sportin kannattajat, eli tutummin Red Army. Red Armyn perinteisiin kuuluu, etteivät kannattajat maalaa kasvojaan, käytä kummallisia päähineitä tai muutakaan henkilökohtaista rekvisiittaa. Red Army on vuonna 1987 perustettuna tiettävästi Suomen vanhimpia yhtäjaksoisesti toimineita kannattajaryhmiä. Lisäksi on Etelä-Suomessa asuville Sportin kannattajille oma ryhmänsä, Red Army Southern, joka seuraa Sportia pääkaupunkiseudulla lähinnä oleville vieraspaikkakunnille. Lahden Pelicansin kannattajien sivusto arvosteli 2009 kannattajavertailussaan Sportin kannattajat Mestiksen ykköseksi ja Suomen ”kenties” parhaaksi.^[51][52]

Vaasan Sportin Kannattajat Ry on Sportin kannattajien virallinen yhdistys, jonka tehtävänä on mahdollistaa kannattajien matkustus vieraspeleihin sekä myydä omia kannattajatuotteita. Yhdistys on tehnyt suuria kannattajamatkoja. Liigakarsintaotteluun Ässät-Sport 28.3.2009 lähti kannattajia kahdeksantoista bussilastillisen verran, ja 2011 karsintaottelussa Pelicansia vastaan lähti seitsemän bussin verran.

Sportin kannattajiin kuuluu myös erillinen kannattajaryhmä, Ultras 06, joka on ottanut vaikutteensa sekoituksena Englantilaista Casual -kulttuuria ja keskieurooppalaista Ultras -kulttuuria. Ultras06 tekee otteluissa tifoja, joissa käytetään erilaisia lippuja, soihtuja ja muita varusteita. Tifot ovat pääosin Ultras 06:n suunnittelemia ja rahoittamia. Ultrasit ovat saaneet myös kielteistä julkisuutta kahinoista vastustajan kannattajaryhmiä vastaan.^[53] Maaliskuussa 2008 Mikkelissä tapahtuneen välikohtauksen jälkeen Sport reagoi Sportin kannattajien käytökseen ja antoi paikalla häiriköineille porttikiellon loppukauden peleihin.^[54]

Vaasan Sportin edustusjoukkueen ja A-junioreiden toiminnasta vastaa HT Vaasan Sport Oy joka on perustettu vuonna 2002, jolloin Sportin toiminta muuttui osakeyhtiömuotoiseksi.

HT Vaasan Sport Oy

Sportin hallitus hajosi 16. lokakuuta 2008 kun hallituksen puheenjohtaja Henri Lassila ja varapuheenjohtaja Ari Rintamäki jäivät pois pelaajahankintoihin liittyvien erimielisyyksien vuoksi, mutta asian yksityiskohtaisia syitä ei kerrottu julkisuudessa. ^[55] Hallitukseen otettiin kaksi uutta jäsentä 17. marraskuuta 2008, kun Jukka Marttila ja Heikki Miilumäki tulivat eronneiden jäsenten tilalle.

Hallituksen jäsenet

^[56]

• Puheenjohtaja: Heikki Hiltunen
• Ari-Pekka Soini
• Martti Ehrnrooth
• Jonas Hemming

Tilinpäätökset 2005–2008

Sportin liikevaihto kasvoi tilikaudella 2007–2008 9,5%, mutta tulos jäi tappiolle 59 608 €.^[57]

Pääartikkeli: Vaasa Arena

Ensimmäisen kerran Sport pääsi pois luonnonjäiltä vuonna 1967, kun Vaasan tekojäärata vihittiin käyttöön 13. lokakuuta.^[1]

Nykyisin Sport pelaa kotiottelunsa vuonna 1971 valmistuneella Vaasa Arenalla. Halli on uudistettu ja laajennettu vuonna jolloin hallin alkuperäistä kapasiteettia nostettiin 4300:aan. Sportin voitettua Mestiksen kaudella 2008–09, katsomoon lisättiin istumapaikkoja ennen liigakarsintoja, jolloin hallin kapasiteetti nousi nykyiseen 4448:aan. Samassa rakennuksessa on myös kolme harjoitusjäätä, joiden koot ovat 27 × 57 m. Ne ovat valmistuneet vuonna 1992. Nykyään hallissa on 1971 istumapaikkaa ja 2377 seisomapaikkaa. Loput 100 paikkaa ovat aitioissa, joita on yhteensä 8.^[2] Hallista käytetään myös nimityksiä Vaasan ja Kuparisaaren jäähalli.

Jääkiekkojoukkueista Vaasa Arenaa käyttää kotihallinaan Sportin lisäksi myös Suomi-sarjaa pelaava, aiemmin mustasaarelainen KoMu HT, joka kaudesta 2009–10 alkaen pelaa nimellä Waasa Red Ducks, kotipaikkanaan Vaasa. Jäähallin tulostaululla on myös suuret näytöt, jotka mahdollistavat videouusinnat. Sportin otteluissa varsinainen fanikatsomo on Ahvensaaren päädyssä sijaitseva B-katsomo. Halli on uudistettu ja laajennettu vuonna 1999.

Laajennus

Vaasan Sähkö Areenan peruskorjaus ja laajennus aloitettiin talvella 2020. Hallin vanha kaarikatto purettiin ja samalla laajennettiin myös ulkoseiniä.

Laajennuksen myötä uusi yleisökapasiteetti nousi 5200 katsojaan. Ensimmäinen jääkiekko-ottelu uudessa jäähallissa pelaattiin 13.11.2020 ottelussa Sport-Kärpät.

Yleisöennätykset

Vaasan Sportin yleisöennätys mestiksessä on noin 4 600 katsojaa, mutta tarkka yleisömäärä ei ole tiedossa, sillä halliin myytiin lippuja yli tuolloisen 4 600 henkilön yleisökapasiteetin määrän. Ennätys syntyi vuoden 2005 Mestiksen toisessa finaaliottelussa KalPaa vastaan. KalPa voitti ottelun 0–4. Ottelun viralliseksi yleisömääräksi on kuitenkin ilmoitettu 4600. ^[22]

Liigassa yleisöennätys rikkoontui 13.10.2023 Tampereen Tapparaa vastaan, kun yleisöä oli paikalla jopa 4795 henkilöä. Tappara voitti tuon ottelun lukemin 2–3. ^[59]

Värit

Sportin värit ovat perinteisesti olleet punainen, keltainen, valkoinen ja musta. Värit ovat esiintyneet joukkueen peliasuissa vuosien aikana. Pääsääntöisesti Sport on pelannut punaisella kotipaidalla ja valkoisella vieraspaidalla, mutta kaudella 2007–08 Sport pelasi poikkeuksellisesti valkoisella kotipaidalla ja punaisella vieraspaidalla. Kaudella 2008–09 Sport pelaa kotiottelunsa punaisissa ja vierasottelunsa valkopohjaisissa paidoissa. Peliasun housut ovat mustat, kypärä ja sukat ovat punaiset.

Logo

Logot ovat vuosien varrella vaihtuneet useaan kertaan. Kuitenkin jo pitkän aikaa logoissa on ollut kuvattuna nykyisessäkin tunnuksessa oleva kotka. SM-liigassa kaudella 1975–1976 Sport käytti logoa, jossa oli sinisellä pohjalla keltainen viljanlyhde Vaasan kaupungin ja Vasa-suvun vaakunasta. Tätä logoa käyttää nykyäänkin FC Sport logonsa pohjana. Edellinen versio logosta taas on käytössä nykyään Sportin junioreilla hiukan muutettuna.

• 
  Alkuperäinen viljalyhde-logo
• 
  Logo 1990-luvun alusta
• 
  Logo 1990-luvun lopusta
• 
  Nykyinen logo

Sportin junioritoiminta on alkanut vuonna 1985 jolloin Vaasan Sportin Juniorit ry eli JuniorSport perustettiin. JuniorSport on Vaasan seudun ainoa jääkiekkoon erikoistunut seura. Sportin junioritoiminnan tuloksena on kehittynyt myös NHL-pelaajia kuten esimerkiksi Washington Capitalsin varaus Oskar Osala.

Nykyään JuniorSportilla on noin 650 4–18 -vuotiasta jäsentä lähinnä Vaasasta ja Mustasaaresta. JuniorSportin korkein ikäluokka on B-juniorit jotka pelaavat ikäluokkansa korkeimmalla sarjatasolla B-junioreiden SM-sarjassa.^[60]

Sportin A-juniorit toimivat samassa organisaatiossa edustusjoukkueen kanssa eli A-juniorit toimivat HT Vaasan Sport Oy:n alaisuudessa. A-juniorit nousivat kaudeksi 2009–10 A-junioreiden SM-liigaan sijoittumalla liigakarsinnoissa neljänneksi jättäen taakseen SaiPan ja Kooveen. Kaudella 2018-2019 Vaasan Sportin A-sarjan nuoret saavuttivat pronssia. Joukkue kukisti kotipelissään Lahden Pelicansin.

Saavutukset

Sport on yksi SM-liigan perustajajäsenistä, ja joukkue pelasi SM-liigassa kauden 1975–76. Sen jälkeen Sport on pelannut alemmilla sarjatasoilla joissa se on saavuttanut Jääkiekon II-divisioonan voitot vuosina 1986 ja 1997 ja I-divisioonan voiton vuonna 1975. Sport on ollut I-divisioonan toinen vuosina 1977 ja 2000, ja kolmas vuonna 1999. Sport on kolminkertainen Mestiksen mestari (2009, 2011, 2012) ja lisäksi voittanut Mestiksen runkosarjan vuonna 2007. Samana vuonna Sport saavutti sarjassa pronssia voittamalla TuTon pronssiottelussa 2-0. Hopeaa Sport on saavuttanut vuosina 2005 jolloin se hävisi finaalisarjan KalPalle suoraan otteluvoitoin 0–3 ja 2006 jolloin se hävisi finaalisarjan Jukureille otteluvoitoin 1–3. Naisten puolella Sport on saavuttanut SM-pronssia.

Naiset

• Naisten SM-pronssia 1987 ^[65]

Miehet

• Mestis kultaa 2009, 2011, 2012
• Mestis hopeaa 2005, 2006
• Mestis pronssi 2007
• Mestiksen runkosarjan voitto 2007
• I-divisioonan voitto 1975
• I-divisioonan toinen 1977, 2000
• I-divisioonan kolmas 1999
• Fair Play -joukkue 1999
• II-divisioonan voitto 1986, 1997

Kausitaulukko

^{[16][66][67][68][69][70]}

Vaasan Sport maratontaulukoissa

Toiseksi korkeimmalla sarjatasolla eli Mestiksessä ja I-divisioonassa Sport on maratontaulukossa sijalla 3. ja edellään on vain KooKoo ja FPS. Näillä sarjatasoilla Sport on pelannut yhteensä 26 kautta, pelaten 1075 ottelua, joista on voittanut 526, pelannut tasan 93 kertaa, ja hävinnyt 456 kertaa. Sport on tehnyt näiden kausien aikana 4507 maalia ja päästänyt 4158 maalia. Sport on saavuttanut 1145 pistettä, ja on voittanut I-divisioonan mestaruuden kerran.^[71]

(Tilanne 2007 ^[71])

• Vaasan Sport kaudella 2008–2009
• Vaasan Sport kaudella 2009–2010
• Vaasan Sportin SM-liigakausi 2014–2015
• Luettelo Sportissa pelanneista jääkiekkoilijoista

• Vaasan Sportin virallinen sivusto
• Faniryhmän kotisivut
• kiekko.pohjalainen.fi (Arkistoitu – Internet Archive), artikkeleita Sportin kaudesta
• Sport Jatkoajalla
• Ultras 06 kannattajaryhmän sivut (Arkistoitu – Internet Archive)