Abd-ul-Mejid

Abd-ul-Mejid syntyi Konstantinopolissa (nyk. Istanbul). Hänen vanhempansa olivat Mahmud II ja Bezm i-Alem Sultana. Hänen äitinsä oli georgialaista syntyperää.^[3] Hän sai nuorena hyvän koulutuksen. Hän oli ensimmäinen Osmanien valtakunnan sulttaani, joka osasi puhua ranskaa.^[1]

Abdül-Mecid I nousi 16-vuotiaana isänsä jälkeen valtaistuimelle 1839. Hallituskauden alku oli hankala, sillä osmanien armeija oli kesäkuussa 1839 kärsinyt Nizipin taistelussa tappion Egyptin varakuninkaan joukoille.^[1]

Ulkopolitiikassa sulttaani pyrki säilyttämään valtakunnan yhtenäisyyden solmimalla hyvät suhteet eurooppalaisiin suurvaltoihin. Vain liitto Euroopan suurvaltojen kanssa pelasti Osmanien valtakunnan ankarilta rauhanehdoilta, kun maa solmi Lontoossa rauhan Egyptin kanssa heinäkuussa 1840. Egypti pysyi Osmanien valtakunnan hallinnassa ja joutui maksamaan vuosittain 80 000 kultarahan suuruisen veron, mutta sulttaanin oli tunnustettava Muhammad Ali Paššan ja tämän poikien oikeus edelleen hallita Egyptiä.^[3]

Kun Irlannin nälänhädän helpottamiseksi kerättiin varoja vuonna 1847, Abd-ul-Mejid oli aikeissa lahjoittaa 10 000 puntaa (vuoden 2022 rahassa 819 453 puntaa^[4]) sekä kolme laivalastillista viljaa, lääkkeitä ja muita tarvikkeita. Brittiläiset diplomaatit pyysivät kuitenkin, että sulttaanin lahjoitus jäisi vain 1000 puntaan. Syynä tähän oli se, että kuningatar Viktoria oli jo ehtinyt lahjoittaa 2000 puntaa, ja olisi ollut kiusallista lahjoittaa enemmän kuin maan kuningatar.^[5][6]

Venäjän tavoitellessa pääsyä Välimerelle puhkesi Krimin sota. Osmanien valtakunta sai apua Venäjää vastaan Ranskalta, Englannilta ja Sardinialta. Sota päättyi maaliskuussa 1856 solmittuun Pariisin rauhaan.^[1] Osmanien valtakunta välttyi aluemenetyksiltä.

Abdül-Mecidin hallituskauden jälkipuoliskolla Euroopan suurvallat pyrkivät estämään Osmanien valtakunnan otteen vahvistumista Balkanilla. Länsimaiden painostuksesta sulttaanin oli myös myönnettävä Libanonille laaja autonomia 1861.^[1]

Uudistuksia

Pääartikkeli: Tanzimat

Varmistaakseen valtakuntansa sisäisen yhtenäisyyden sulttaani aloitti hallittuaan vasta neljä kuukautta uudistushankkeen, joka oli osittain käynnistynyt jo hänen isänsä hallituskaudella.

Hallitsijana Abdül-Mecid oli vapaamielinen. Hänen hallituskaudellaan toteutettiin monenlaisia sisäpoliittisia uudistuksia. Armeijaa uudistettiin vuonna 1842. Sotaoikeuksia kehitettiin siten, että niissä oli turkkilaisten tuomarien lisäksi myös eurooppalaisia tuomareita. Uudistuksia toteutettiin myös oikeuslaitoksessa ja koulujärjestelmässä. Sulttaanin aloitteesta perustettiin opetusministeriö sekä perustettiin peruskouluja ja sotilaallista koulutusta antavia oppilaitoksia. Vuonna 1858 tehtiin aloite maanomistusolojen korjaamiseksi. Tämä kuitenkin jäi toteuttamatta samoin kuin monet muutkin uudistukset, koska Abdül-Mecidin seuraajat olivat taantumuksellisia.^[1][1]

Abdül-Mecid ehti toteuttaa joitakin merkittäviä rakennushankkeita. Hän korjautti Hagia Sofian moskeijan ja rakennutti Dolmabahçen palatsin sekä perusti Konstantinopoliin ranskalaisen teatterin.^[1]

Abdül-Mecid kuoli 38-vuotiaana tuberkuloosiin. Hänet haudattiin lähelle edeltäjänsä Selim III:n hautaa.^[3] Abdül-Mecidia seurasivat aikanaan hallitsijoina hänen poikansa Murad V, Mehmed V, Abd-ul-Hamid II ja Mehmed VI.

Perhe

Abdül-Mecid I:llä oli useita vaimoja:

• Chevkefza Valide Sultana (1820–1882): vuonna 1839 solmimastaan ensimmäisestä avioliitosta hänellä oli tytär ja poika Murad V.^[7]
• Tirimüjgün Kadin Efendi (1819–1853): vuonna 1841 solmitusta avioliitosta syntyivät prinsessa Seniha ja Abd-ul-Hamid II.^[8]
• Gülcemal Kadin Efendi (1826–1895): vuonna 1843 solmitusta liitostaan hänellä oli 4 tytärtä ja poika Mehmed V.^[9]
• Verdicenan Kadin Efendi (1826–1889): vuonna 1852 solmitusta liitosta pariskunnalle syntyivät tytär ja poika (Shehzade Ahmed Kamaleddin Efendi (1848–1905)).^[10]
• Gülüstü Kadin Efendi (1831–1861): vuonna 1854 solmitusta avioliitosta kanssa syntyi kaksi lasta: tytär Mediha (1856–1928) ja myöhemmin sulttaanina hallinnut Mehmed VI.^[11]
• Aisha Sarfiraz Kadin Efendi (1837–1905): liitosta syntyi poika Shehzade Sulaiman Efendi (1861–1909).^[12]
• Nalandil Haseki Kadın Efendi (1829–1890): liitosta syntyi yksi tytär.^[13]

• Medjidie-ritarikunta (Ottomaanivaltakunta, 1952, perustaja)^[14]
• Sukkanauharitarikunta (Yhdistynyt kuningaskunta, 1856)^[15]
• Leopoldin ritarikunta (Belgia, 1860)^[16]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Abd-ul-Mejid Wikimedia Commonsissa