Alfonso XIII

Alfonso XIII (17. toukokuuta 1886 – 28. helmikuuta 1941) oli Espanjan kuningas vuosina 1886–1931. Alfonso syntyi isänsä Alfonso XII:n kuoleman jälkeen, joten Alfonson ollessa alaikäinen sijaishallitsijana toimi kuninkaan äiti, kuningatar Maria Kristiina. Alfonso nousi virallisesti valtaan saavuttaessaan 16 vuoden iän vuonna 1902.^[1]

Alfonso XIII
Espanjan kuningas
Valtakausi	17. toukokuuta 1886 – 14. huhtikuuta 1931
Kruunajaiset	17. toukokuuta 1902
Edeltäjä	Alfonso XII
Seuraaja	Juan Carlos I
Sijaishallitsija	Maria Kristiina (1886–1902)
Syntynyt	17. toukokuuta 1886 Madrid, Espanja
Kuollut	28. helmikuuta 1941 (54 vuotta) Rooma, Italia
Puoliso	Viktoria Eugenie Battenberg
Lapset	Alfonso de Borbón Jaime de Borbón Beatriz de Borbón Fernando de Borbón Maria Cristina de Borbón Juan de Borbón Gonzalo de Borbón
Koko nimi	Alfonso León Fernando María Jaime Isidro Pascual Antonio de Borbón y Habsburgo-Lorena
Suku	Bourbon
Isä	Alfonso XII
Äiti	Maria Kristiina
Uskonto	roomalaiskatolilaisuus
Nimikirjoitus

31. toukokuuta 1906 Alfonso solmi avioliiton skotlantilaissyntyisen Battenbergin prinsessan Viktoria Eugenie Battenbergin kanssa. Viktoria oli Edvard VII:n sisarentytär ja kuningatar Viktorian lapsenlapsi. Kuningasparin ollessa paluumatkalla häistään he pelastuivat täpärästi pommi-iskusta, jossa kuoli ja haavoittui useita sivullisia ja hovin jäseniä.^[2] Kuningasta vastaan tehtiin useita muitakin murhayrityksiä.^[1]

Pari sai yhteensä seitsemän lasta^[3], joiden lisäksi Alfonsolla oli kolme aviotonta lasta.^lähde? Hän muisti myös aviottomia lapsiaan testamentissaan.^[4] Hallitsijaparin pojista kaksi, kruununperijä Alfonso ja nuorin Gonzalo, perivät B-verenvuototaudin äidiltään.^[5][6]

Espanja menetti Alfonso XIII:n hallituskaudella 1898 sodan seurauksena siirtomaansa Kuubassa, Puerto Ricossa ja Filippiineillä, hävisi useita sotia Pohjois-Afrikassa ja kärsi Miguel Primo de Riveran diktatuurista. Kun Espanjan toinen tasavalta julistettiin 14. huhtikuuta 1931, kuningas lähti maasta luopumatta virallisesti kruunustaan. Espanjan sisällissodan puhjettua Alfonso teki selväksi kannattavansa kapinallisten kansannousua hallitusta vastaan. Kenraali Francisco Franco kuitenkin julisti syyskuussa 1936, että nationalistit eivät tulisi hyväksymään Alfonsoa kuninkaana. Ensimmäiset vuodet maanpaossa Alfonso vietti Ranskassa. Myöhemmin hän muutti Italiaan ja kuoli Roomassa vuonna 1941 luovutettuaan oikeutensa kruunuun kolmannelle pojalleen, Barcelonan kreivi Don Juanille. Tämän poika, Juan Carlos I, hyväksyttiin Francon esityksestä vuonna 1969 Espanjan tulevaksi kuninkaaksi, ja Francon kuoltua 1975 parlamentti valitsi Juan Carlosin kuninkaaksi. Kuninkaan isä luopui vaatimuksestaan kruunuun vuonna 1977^[7] ja hänelle myönnettiin Barcelonan kreivin arvonimi.