Puerto Rico
Puerto Rico on Isojen Antillien itäisin saari Karibianmerellä. Yhdessä läheisten pikkusaarten kanssa, joista asutettuja ovat vain Vieques ja Culebra, se on Yhdysvaltain territorio ja muodostaa Yhdysvaltoihin kuuluvan itsehallintoalueen (Estado Libre Asociado de Puerto Rico, The Commonwealth of Puerto Rico). Yhdysvallat sai Puerto Ricon Espanjalta Espanjan–Yhdysvaltain sodassa.
| Puerto Rico Estado Libre Asociado de Puerto Rico Commonwealth of Puerto Rico | |
|---|---|
 | |
 Lippu |  Vaakuna |
.svg) Sijainti | |
| Valtio | Yhdysvallat |
| Hallinto | |
| – hallinnon tyyppi | itsehallintoalue |
| – hallinnollinen keskus | San Juan |
| – Presidentti | Joe Biden |
| – Kuvernööri | Pedro Pierluisi |
| Pinta-ala | 13 790[1] km² |
| – sisävesi | 36 km² |
| Väkiluku (2016) | 3 411 307[2] |
| – väestötiheys | 247,4 as./km² |
| Kielet | espanja ja englanti [3] |
| BKT (2010) | 64,84 miljardia USD[1] |
| – asukasta kohti | 16 300 USD[1] |
| Symbolit | |
| – Kansallislaulu | La Borinqueña |
| – Motto | ”Joannes Est Nomen Eius” (latinaa: ”Johannes on hänen nimensä”) |
Maantiede
Puerto Rico on lähes suorakaiteen muotoinen, kooltaan noin 150 × 50 km. Rantakaistaleita lukuun ottamatta maasto on vuoristoista.[4]
Puerto Ricon sijainti Panaman kanavaan johtavan Monan salmen varrella on strategisesti tärkeä. San Juanin satama on Karibian alueen parhaita ja suurimpia luonnonsatamia. Korkeiden keskusvuorten ja monien pienten jokien ansiosta vettä on saatavana runsaasti. Puerto Ricon maa-alueesta vain alle neljä prosenttia sopii maanviljelyyn. Hedelmällisin maa sijaitsee pohjoisrannikolla, eteläpuolella on kuivaa.[1] Toisin kuin muualla Karibialla, Puerto Ricon pohjoisosissa saadaan sadetta tasaisesti ympäri vuoden, koska vuoristoon nousemaan pakotettu pasaatituuli aiheuttaa orografista sadetta.[5] San Juanissa sataa 8–15 päivänä kuukaudessa. Keskimääräinen päivän ylin lämpötila vaihtelee kuukausittain 28 ja 32 asteen välillä.[6]
Puerto Ricolla on kuuluisia luolia. Camuyjoki virtaa ison osan reitistään maan alla, ja sen uoman varrella on tippukiviä sekä lepakoiden piilopaikkoja.[4]
El Yunque on viimeinen luonnontilaisena säilynyt sademetsäalue, jossa kasvaa 240 puulajia, 60 saniaislajia ja yli 20 orkidealajia. Guánican metsässä tavataan enemmän lintuja kuin muualla. Siellä kasvaa 700 kasvilajia, joista monet ovat endeemisiä. Saaren maskottieläimiä ovat pienet Eleutherodactylus-suvun sammakot.[4]
Hurrikaanit ovat aiheuttaneet Puerto Ricon saarella suuria tuhoja: vuonna 1998 hurrikaani Georges,[7] vuonna 1989 hurrikaani Hugo[8] ja 2017 hurrikaani Maria.[9]
Historia
Esihistoria
Ensimmäiset asukkaat Puerto Ricon saarelle saapuivat noin vuonna 2 000 eaa. Arkeologisten todisteiden perusteella he olivat lähtöisin Orinocojoelta nykyisen Venezuelan alueelta. Seuraava ihmisryhmä tuli Kuuban kautta Jukatanin niemimaalta.[10]
Maanviljelystaitoisia ihmisiä saapui Puerto Ricoon noin 500–200 eaa. Saladoid-kulttuuriin kuuluneet edelsivät tainojen valtakautta.[11] Tainot kohtasivat 1400-luvun lopulla karibeja, jotka olivat ajaneet ignerit Pieniltä Antilleilta. Karibit olivat alkaneet 1400-luvun lopulla tekemään hyökkäyksiä myös Puerto Ricon tainojen kimppuun.[12]
Espanjan siirtomaaksi
Kristoffer Kolumbuksen espanjalaiset joukot pelastivat Guadeloupen saarelta tainoja ja lupasivat palauttaa heidät kotimaahansa Puerto Ricoon. Kolumbuksen retkikunta saapui saarelle 19. marraskuuta 1493, ja he nimesivät saaren San Juan Bautistaksi (Johannes Kastajan mukaan) ja julistivat sen kuuluvan Espanjalle.[13]
Juan Ponce de León sai 1508 luvan tutkia Puerto Ricoa. Hän perusti saarelle Caparran, joka nimettiin 1521 Puerto Ricoksi (”rikas satama”). Satamasta tuli myöhemmin San Juan ja koko saaren nimeksi Puerto Rico. Espanjalaiset alistivat tainot, joiden määrä väheni sairauksien ja heikon kohtelun takia. Samaan aikaan espanjalaiset alkoivat tuoda saarelle orjia Afrikasta ja läheisiltä saarilta.[13]
Puerto Ricosta louhittiin alkuun kultaa, mutta kun markkinat hiipuivat 1530-luvun jälkeen, monet eurooppalaiset muuttivat muualle. Saarelle jääneet aloittivat sokeriruo’on viljelyn.[13]
Orjuus lakkautettiin vuonna 1873. Saari oli 1500-luvulta 1800-luvulle Espanjan ja Britannian kiistan kohde, mutta britit eivät pystyneet valloittamaan sitä.
Yhdysvalloille
Espanjan muiden Amerikan siirtomaiden itsenäistyttyä saari oli Kuuban ohella Espanjan alaisuudessa vuoteen 1898. Sitä ennen emämaa yritti nykyaikaistaa saarta erilaisilla toimilla, kuten lopettamalla orjuuden, antamalla puertoricolaisille oikeuden valita edustajansa Cortesiin vuodesta 1869 ja itsehallinnon vuonna 1897. Vuonna 1898 käydyn Espanjan ja Yhdysvaltain sodan aikana saari joutui Kuuban tavoin Yhdysvaltain hallintaan ja Pariisin rauhansopimuksessa Espanja luovutti saaren Yhdysvalloille.[7]
Vuonna 1917 Puerto Ricon asukkaat saivat Yhdysvaltain kansalaisuusoikeuden ja oman vaaleilla valitun edustajainhuoneen edustajineen. Vuonna 1947 säädettiin laki, jonka mukaan saaren kuvernööri on kansan valitsema, kun hänet aiemmin nimitti Yhdysvaltain presidentti. Vuoden 1948 vaaleissa kuvernööriksi valittiin Luis Muñoz Marin, joka pysyi vallassa vuoteen 1964.[7]
Vuonna 1951 järjestettiin kansanäänestys, jossa ylivoimainen enemmistö halusi olla Yhdysvaltojen itsehallintoalue. Vuonna 1952 laadittiin perustuslaki, joka takaa autonomiaa sisäisissä asiossa.[7] Vuosien 1967, 1993 ja 1998 kansanäänestyksissä enemmistö asettui kannattamaan nykyistä tilannetta.[1]
Hurrikaani Georges aiheutti vuonna 1998 alueella pahoja tuhoja. Vuoden 2009 lokakuussa maanjäristys sytytti palon öljynjalostamolla, ja lähiseudun asukkaat jouduttiin evakuoimaan.[7] Hurrikaani Maria aiheutti vuonna 2017 katastrofin, kun infrastruktuuri tuhoutui ja 1427 ihmistä kuoli.[14] Vieraillessaan saarella presidentti Donald Trump vähätteli tuhojen vakavuutta.[9] Kuvernööri Ricardo Rossellón hallinto on pyrkinyt vastaamaan talouskriisiin toteuttamalla talousuudistuksia, joihin kuuluu muun muassa se, että kouluja on suljettu ja yksityistetty. Myös esimerkiksi sähköverkon yksityistäminen ja eläkkeiden ja muiden etuisuuksien leikkaaminen kuuluvat talouskuriohjelmaan.[15][16][17]
Toukokuussa 2022 Yhdysvaltain kongressin jäsenet tekivät lakialoitteen, jonka tarkoituksena olisi ratkaista Puerto Ricon status kansanäänestyksellä. Vaihtoehtoina olisivat nousu osavaltioksi tai itsenäisyys. Itsenäinen Puerto Rico voisi myös halutessaan tehdä Compact of Free Association -sopimuksen. Lakiehdotuksessa sanotaan, että kansanäänestys Puerto Ricon poliittisen aseman ratkaisemiseksi pidetään viimeistään 5. marraskuuta 2023. Territorion alueella on pidetty kansanäänestyksiä sen asemasta aikaisemminkin, mutta ne ovat olleet yksipuolisia ja ei-sitovia.[18]
Yhteiskunta ja politiikka
Puerto Rico on Yhdysvaltoihin kuuluva itsehallintoalue, jolla on varsin laajat oikeudet päättää omista sisäisistä asioistaan, mutta jonka asemasta määrää viime kädessä Yhdysvaltain liittovaltion hallinto. Saaren korkein päättäjä on kuvernööri. Saarelta valitaan liittovaltion edustajainhuoneeseen yksi edustaja, jonka virkanimikkeenä on Resident Comissioner, mutta hänellä ei ole siellä äänestysoikeutta.[19] Vuodesta 2017 lähtien tässä virassa on toiminut Jenniffer González, joka edustaa republikaaneja.[20] Erityisasemansa vuoksi Puerto Ricon sisäpolitiikka eroaa muun Yhdysvaltojen vastaavasta, saarella on esimerkiksi oma puoluejärjestelmä ja kansanedustuslaitos. Maantieteellinen etäisyys ja eri kieli vaikuttavat myös tämän eroavaisuuden suuruuteen.
Puerto Rico osallistuu Yhdysvaltain presidentinvaalien esivaaleihin. Varsinaiseen vaaliin itsehallintoalueen asukkaat sen sijaan eivät voi osallistua.[21]
Puerto Ricon tärkein poliittinen kysymys on saaren hallinnollinen asema suhteessa emämaahan. Käytännössä vaihtoehtoja on kolme: täydellinen itsenäistyminen, liittyminen Yhdysvaltain 51. osavaltioksi sekä näiden välimuoto eli nykyisen itsehallinnollisen aseman jatkuminen. Saarella on 1900-luvun kuluessa järjestetty aiheesta kaikkiaan neljä kansanäänestystä, joiden tuloksia voidaan pitää neuvoa-antavina liittovaltion hallinnon lopullisen päättävän aseman vuoksi.
Puerto Ricossa on asetettu tavoitteeksi täysin uusiutuvaan energiaan perustuminen vuoteen 2050 mennessä.[22]
Puoluejärjestelmä
Saaren kolme pääpuoluetta ovat muodostuneet näiden eri kantojen ympärille. 1960-luvulta lähtien nämä kolme puoluetta ovat todellisuudessa olleet ainoat vaikuttavat poliittiset voimat. Kahdesta suuresta puolueesta Partido Popular Democrático (PPD) eli demokraattinen kansanpuolue tukee nykyistä itsehallintoalueen asemaa, kun taas Partido Nuevo Progresista (PNP) eli uusi edistyspuolue haluaisi liittää saaren liittovaltion yhdeksi osavaltioksi. Itsenäisyyttä ajaa Partido Independentista Puertorriqueño (PIP) eli itsenäisyyspuolue, jonka kannatus on paljon pienempi. Merkittävien puolueiden erot eivät siis Puerto Ricolla nykyään perustu esimerkiksi tyypilliseen vasemmisto–oikeisto-vastakkainasetteluun, vaan tällaiset erot tulevat näkyviin puolueiden sisällä. Pääpuolueiden väliset kannatusvaihtelut kuvaavat melko hyvin hallinnollisen aseman eri vaihtoehtojen suosiota kansan parissa.
Puerto Ricon vaalit painottuvat enemmistövaalitapaan suhteellisen vaalitavan avulla jaettavien paikkojen jäädessä vähemmistöön. Tilanne suosii kahta suurta puoluetta, jotka ovatkin pitäneet vuorotellen valtaa. Useimmin vallassa on ollut PPD, jonka enemmistöasema johtuu osittain siitä, että PIP:n kannattajista osa tukee PPD:tä halutessaan varmistaa, ettei PNP nouse enemmistöön.lähde? Saarella on muitakin puolueita, mutta niiden kannatus on vähäinen.
Kansanäänestykset
Puertoricolaisten kantaa saarensa asemaan on pyritty selvittämään kansanäänestyksillä. Käytännössä äänestäjät ovat aina saaneet valita kolmesta vaihtoehdosta. 1967 järjestetyssä äänestyksessä nykytilanne eli itsehallintoalueena pysyminen sai selvän enemmistön kannatuksen, yhtä selvän vähemmistön halutessa muutoksen osavaltioksi. Täyttä itsenäisyyttä kannatti vain yksi prosentti äänestäneistä. Vuosien 1993 ja 1998 äänestyksissä noin puolet kannatti vallitsevan tilanteen säilyttämistä, hieman vähemmän kannatusta on ollut osavaltioksi muuttumisella, ja itsenäisyys on saanut muutamien prosenttien tuen. Kiistellyn näkemyksen mukaan saaren nykyinen asema on Yhdysvaltain perustuslain vastainen siirtomaan tilanne, ja näin ollen puertoricolaisille pitäisi esittää vain kahden vaihtoehdon valinta osavaltioksi muuttumisen ja täyden itsenäisyyden välillä.
Marraskuussa 2012 järjestetyssä neuvoa antavassa kansanäänestyksessä enemmistö (61 % äänestäneistä) kannatti osavaltioksi liittymistä. Asiassa tarvitaan vielä Yhdysvaltain kongressin sekä presidentin hyväksyntä.[23]
Kuvernöörit
Seuraavassa luettelo Puerto Ricon demokraattisesti valituista, vuoden 1947 lainmuutoksen jälkeen toimineista kuvernööreistä:[24]
| # | Nimi | Vuodet | Puolue |
|---|---|---|---|
| 1 | Luis Muñoz Marín | 1949–1965 | PPD |
| 2 | Roberto Sánchez Vilella | 1965–1969 | PPD |
| 3 | Luis A. Ferré | 1969–1973 | PNP |
| 4 | Rafael Hernández Colón (1. kerta) | 1973–1977 | PPD |
| 5 | Carlos Romero Barceló | 1977–1985 | PNP |
| Rafael Hernández Colón (2. kerta) | 1985–1993 | PPD | |
| 6 | Pedro Rosselló González | 1993–2001 | PNP |
| 7 | Sila María Calderón | 2001–2005 | PPD |
| 8 | Aníbal Acevedo Vilá | 2005–2009 | PPD |
| 9 | Luis Fortuño | 2009–2013 | PNP |
| 10 | Alejandro García Padilla | 2013–2017 | PPD |
| 11 | Ricardo Roselló | 2017–2019 | PNP |
| 12 | Wanda Vázquez Garced | 2019–2021 | PNP |
| 13 | Pedro Pierluisi | 2021– | PNP |
Talous
Puerto Ricon talous on kärsinyt 2010-luvulla pahoin, mikä on aiheuttanut velkakriisin, kun hallinto ei vastannut nopeasti talouden muutoksiin vaan pyrki jatkamaan velkarahalla.[25] Taustalla vaikuttavat 1970-luvun verohelpotukset, joita myönnettiin esimerkiksi yhdysvaltalaisille teollisuusyrityksille. Bill Clintonin hallinto poisti verohelpotukset kritiikin vuoksi, ja Puerto Ricon hallinto haki lainaa paikatakseen tilannetta. Myös vuosien 2007–2009 finanssikriisi ja pankkimaailman väärinkäytökset vaikuttivat negatiivisesti Puerto Ricon talouteen.[26][27][28] Velkojen maksamista varten Puerto Rico joutunut nostamaan 2010-luvun puolivälissä veroja, ja liikevaihtovero nousi Yhdysvaltain suurimmaksi.[29] Puerto Rico on hakenut velkahelpotusta.
Puerto Ricon työttömyysaste oli 11,7 vuonna 2015. Pahimmillaan se oli 16,9 prosenttia vuonna 2010. Nykyiset lukemat eivät kuitenkaan todennäköisesti vastaa todellisuutta, sillä monet puertoricolaiset ovat jättäytyneet työvoimasta kokonaan sivuun. Noin miljoona ihmistä käy töissä, kun vuonna 2007 työssäkävijöitä oli lähes 300 000 enemmän.[25]
Vuonna 2010 Puerto Ricon ostovoimakorjattu bruttokansantuote henkeä kohti oli 16 300 dollaria, mikä oli samaa luokkaa Liettuan kanssa, kun emämaa Yhdysvalloilla BKT oli henkeä kohti 47 200 dollaria.[30]
Puerto Ricon taloutta hallitsevat palvelu- ja teollisuussektorit. 1900-luvun puoliväliin saakka selvästi merkittävin talouden ala oli maanviljelys. Teollisuustuotanto vastaa noin 40 prosentista Puerto Ricon bruttokansantuotteesta. Puerto Ricossa valmistetaan erityisesti lääkkeitä, elektroniikkaa, kemiantuotteita ja lääketieteellisiä laitteita. Yhdysvaltalaiset yritykset hallitsevat suurelta osin valmistusteollisuutta.[13]
Lokakuussa 2018 Puerto Ricon työttömyysaste oli 8,0 prosenttia.[31] Puerto Ricossa on matalat elinkustannukset, matala mediaanipalkka ja 7,25 dollarin vähimmäispalkka. Vähimmäispalkka on 77 prosenttia suhteessa mediaanipalkkaan, kun taas osavaltioissa suhde vaihtelee 35-53 prosentin välillä. Puerto Ricosta poiketen, Amerikan Samoa ja Pohjois-Mariaanit ovat kansallisen vähimmäispalkkalainsäädännön ulkopuolella.[32] National Bureau of Economic Researchin julkaisun mukaan kansallinen vähimmäispalkkalainsäädäntö on aiheuttanut monenlaisia negatiivisia vaikutuksia Puerto Ricon talouteen.[33]
Liikenne
Puerto Ricolla on 12 lentoasemaa,[34] joista kahdeksalla oli vuonna 2015 kaupallista liikennettä. Ylivoimaisesti vilkkain oli San Juanin Luis Muñoz Marínin kansainvälinen lentoasema, jolta lähti matkaan yli 4 230 000 matkustajaa. Muita suurimpia olivat Rafael Hernandezin lentoasema Aguadillassa (203 000 lähtevää matkustajaa) ja Merceditan lentoasema Poncessa (99 000).[35] Yhdysvaltain ilmailuviranomainen FAA on listannut Luis Muñoz Marinin lentoaseman sekä Mayagüezin Eugenio María de Hostosin lentoaseman Yhdysvaltain pääasiallisten kansainvälisten lentoasemien joukkoon.[36]
Puerto Ricon ainoa rautatie on San Juanin, Guaynabon ja Bayamónin yhdistävä lähijunalinja Tren Urbano. Lisäksi noin vuoteen 2010 asti oli käytössä Puerto Ricon viimeinen teollisuuden käyttämä rautatie Chemex Railroad. Poncen satamassa sijainnutta lyhyttä rataa käytettiin noin kahdesti kuukaudessa, kun Alabaman Mobilesta tuotiin proomulla 20 vaunullista kemikaaleja saaren teollisuuden käyttöön. Rata koostui pelkästä ratapihasta, jolla kemikaalivaunuja säilytettiin, kunnes ne lähetettiin tyhjinä takaisin seuraavalla proomulla.[37]
Satamia Puerto Ricossa on 22.[38] Niistä suurin on San Juanin satama. Vuonna 2015 sitä käytti lähes 1 800 000 risteilymatkustajaa,[39] minkä lisäksi se oli myös konttiliikenteeltään Pohjois-Amerikan 14. vilkkain satama.[40]
Väestö
Vuonna 2016 Puerto Ricossa asui Yhdysvaltain väestönlaskentaviraston arvion mukaan 3 411 307 ihmistä. Asukasluku on laskenut selvästi 2010-luvulla, sillä vielä vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Puerto Ricossa asui noin 3,726 miljoonaa ihmistä.[2] Väestö on kasvanut sitä ennen tasaisesti, sillä vuosien 1980–1990 välillä väestönkasvu oli kymmenen prosenttia ja 1990–2000 kahdeksan prosenttia.[41]
2000-luvulla talouden heikko tila on saanut monet puertoricolaiset muuttamaan pois maasta. Puertoricolaiset saavat syntymästään Yhdysvaltojen kansalaisuuden, joten suurin osa muuttajista on lähtenyt Yhdysvaltoihin, erityisesti Floridaan.[41]
Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan valkoisia oli väestöstä 75,8 prosenttia, mustia 12,4, intiaaneja 0,5, aasialaisia 0,2 ja sekarotuisia 3,3 prosenttia. Ulkomailla syntyneitä oli 2,8 prosenttia väestöstä.[2] Puerto Ricon valtakieli on espanja, jota puhuu äidinkielenään 99 prosenttia saarelaisista. Vuosina 1991–1993 englanti ei ollut virallisen kielen asemassa. Väestöstä on 56 prosenttia katolilaisia, 33 protestantteja, 2 edustaa muita uskontoja ja 8 prosenttia on uskonnottomia.[42]
Kulttuuri
Puerto Ricon kulttuuri on värikästä ja monipuolista. Vaikka saarelaiset hyväksyvät Yhdysvaltojen alaisuuden, he korostavat omaa kulttuuriaan ja perinteitään.[43] Arkkitehtuurissa, kapeissa mukulakivikaduissa ja sisäpihoille aukeavissa puisissa ovissa näkyy vaikutteita Espanjasta, etenkin Andalusiasta.[44] Puerto Ricon keittiö muistuttaa espanjalaista, kuubalaista ja meksikolaista keittiötä, mutta siinä on vaikutteita myös Afrikasta ja tainoilta. Paikallisia aineksia, kuten papaijaa, kaakaota ja korianteria käytetään paljon.[45]
Puerto Ricon jalkapallomaajoukkue oli joulukuussa 2023 FIFA-rankingissa sijalla 164.[46] Olympialaisissa Puerto Rico on saavuttanut yhden kultamitalin, kaksi hopea- ja kuusi pronssimitalia.[47]
Lähteet
- Flores, Lisa Pierce: The History of Puerto Rico. Santa Barbara, California: ABC-Clio, 2010. ISBN 978-0-313-35418-2. Google-kirjat (viitattu 11.3.2017).
Viitteet
Aiheesta muualla
- Puerto Ricon hallituksen sivusto (Arkistoitu – Internet Archive)
- Puerto Ricon matkailusivusto
- Puerto Rico Encyclopædia Britannicassa
| Mantereen maat | |
|---|---|
| Saarivaltiot | |
| Itsehallintoalueet |