Armas Valste
Armas Ilmari Wahlstedt myöh. Valste (7. elokuuta 1905 Turku – 16. maaliskuuta 1991 Portimão) oli suomalainen yleisurheiluvaikuttaja, ensin huippu-urheilija lajeinaan poikkeuksellisesti korkeushyppy ja kuulantyöntö sekä aktiiviuransa jälkeen pitkäaikainen yleisurheiluvalmentaja ja -johtaja. Hänelle myönnettiin sosiaalineuvoksen arvo. Valste voitti urallaan kymmenen Suomen mestaruutta Kalevan kisoista ja yhden SM-viesteissä Viipurin Urheilijoita edustaen.[1]
| Armas Valste | |
|---|---|
 Armas Valste. | |
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Armas Ilmari Wahlstedt myöh. Valste |
| Syntynyt | 7. elokuuta 1905 Turku, Suomi |
| Kuollut | 16. maaliskuuta 1991 (85 vuotta) Portimão, Portugali |
| Yleisurheilija | |
| Pituus | 178 cm |
| Paino | 80 kg |
| Laji | kuulantyöntö, korkeushyppy, pituushyppy |
| Seura | Turun Riento Turun Urheiluliitto Viipurin Urheilijat Helsingin Kisa-Veikot |
Urheilu-ura
Urheilu-uransa Armas Wahlstedt aloitti kotiseudullaan Turussa Turun Riennossa. Myöhemmin hän edusti urheilu-urallaan Turun Urheiluliittoa, Viipurin Urheilijoita ja Helsingin Kisa-Veikkoja. Hän osoitti kykynsä jo vuoden 1922 poikaurheilijapäivillä voittaen ikäistensä nuorten useita hyppy- ja heittolajeja.[2]
Suomen ennätyksiä hän paransi kaksi kertaa korkeushypyssä (188,5 ja 190 cm) ja kerran kuulantyönnössä (15,66 m). Hän voitti kaksi maaottelua – yhden kummassakin lajissa ja oli aina mitalisijoilla (5 maaottelua, joista kolmessa molemmissa lajeissa). Vuonna 1928 hän edusti Suomea Amsterdamin olympiakisoissa ja sijoittui viidenneksi kuulantyönnössä, jäi ilman tulosta korkeudessa ja keskeytti 10-ottelunsa.
Mitalit Kalevan kisoista
Valmentajaura
Lopetettuaan aktiiviuransa 1930-luvun alussa Armas Valste oli SVUL:n Viipurin piirissä piirivalmentajana. Hänen työnsä tuloksena sanotaankin Viipurin piirin nousseen Suomen ykköseksi 1930-luvun yleisurheilussa.[3] Helmikuussa 1935 Armas Valste aloitti Suomen Urheiluliiton (SUL) ensimmäisenä päätoimisena valmentajana, ns. ylivalmentajana, jatkaen tehtävässä aina vuoteen 1960. Ylivalmentajan ura alkoi hektisissä merkeissä Berliinin olympialaisten aattona. Hypyt ja heitot kuuluivat Valsteen tehtäviin tässä vaiheessa. Vaikka Valsteen toiminta-alueena periaatteessa oli koko Suomi, hän oli ensisijaisesti maajoukkuevalmentaja.[4]
Armas Valste rakensi Suomen yleisurheilun 1930-luvulla aluepohjaiseksi, jotta yleisurheilukilpailuihin taattiin tasoa. Aiemmin kilpailujärjestelmä oli perustunut piiritasoon, jonka pienuus oli tuottanut paljon pieniä kilpailuja. Tasokkuus yleisurheilukilpailuista oli siis puuttunut. Muutosten katsottiin olleen onnistuneita ja nostaneen kansallisten kilpailujen tasoa.[5] Ylivalmentajan rooliin kuuluvana Armas Valste julkaisi 1930-luvulla SUL:n kustantamana monistettuja harjoitteluoppaita, jotka ilmestyivät vuonna 1946 viitenä erillisenä kirjana.[6] 1930-luvun lopulla yleisurheilun SM-kisojen nimi Kalevan kisat virallistettiin, ja nimen takana sanotaan olleen juuri Armas Valsteen.[7]
Armas Valste toimi yleisurheilujoukkueen valmennuksellisena johtajana viisien kesäkisojen ajan eli Berliinissä 1936, Lontoossa 1948, kotikisoissa Helsingissä 1952, Melbournessa 1956 ja vielä Roomassa 1960 sekä viisien EM-kisojen ajan eli Pariisissa 1938, Oslossa 1946, Brysselissä 1950, Bernissä 1954 ja Tukholmassa 1958. Lisäksi Valsteen aikaa leimasivat lukuisat yleisurheilumaaottelut. Hän oli näin aikakautensa näkyvä hahmo kansallisessa urheilutoiminnassa ja -keskustelussa. Olihan yleisurheilu hänen aikanaan kesälajien ykkönen, jota osoittivat maaotteluiden väkirikkaat katsomot.
Yleisurheiluvalmennus eteni aina 1950-luvun alkuun Suomessa Valsteen johtamia käytäntöjä noudattaen. Esimerkiksi hyppylajien edustajille voimaharjoittelu oli Valsteen oppien mukaan melkeinpä kiellettyä. Kriittiseen arviointiin suomalainen yleisurheiluvalmennus joutui Helsingin olympialaisten huonon menestyksen seurauksena; suomalaiset saivat yhden pronssimitalin. Oleellisia muutoksia ei tullut keskustelusta huolimatta, ja Valste sai jatkaa ylivalmentajana entisiä käytäntöjä noudattaen.[8]
Armas Valsteen luopuessa ylivalmentajan tehtävästä vuonna 1960 Suomessa siirryttiin uuteen aikakauteen. Keskustelua oli käyty siirtymisestä yleisvalmennuksesta lajivalmennukseen, ja Valste oli vastustanut siirtymistä lajivalmennukseen. Kuitenkin 1960-luvun alussa uusi valmennusmalli teki tuloaan; tuli Valto Oleniuksen johtamat seiväsmiehet, Mikko Paanasen johtamat keihäsmiehet, Pentti Koiviston johtamat pituushyppääjät ja juoksupuolella joukko juoksutalleja.[9]
Urheilujohtajana
Valmentajauransa jälkeen Valste siirtyi SUL:n koulutuspäällikön tehtävään toimien siinä vuoteen 1963 ja sen jälkeen toiminnanjohtajana vuoteen 1968 saakka. Hän ehti toimia SUL:n palveluksessa ennätykselliset 35 vuotta.[10]
Valste toimi Helsingin 1971 EM-kisojen pääsihteerinä 1968–1970, mutta hän joutui luopumaan tehtävästään sairauden vuoksi ja jäi eläkkeelle 1971. Hän toimi kuitenkin Euroopan yleisurheiluliiton EAA:n hallituksen jäsenenä 1970–1980.[11]
Tunnustusta pitkästä urasta
Hän sai suomalaisen urheilun kultaisen ansioristin vuonna 1964, ja presidentti myönsi hänelle sosiaalineuvoksen arvonimen vuonna 1976. Hänet kutsuttiin aktiivikautensa jälkeen niin Kansainvälisen yleisurheiluliiton IAAF:n kuin Euroopan liiton EAA:n kunniajäseneksi. Suomen Urheiluliiton valmentajat-yhdistys kutsui hänet kunniajäsenekseen v. 1972 ja antoi Kalevan kisojen yhteydessä tästä tunnustuksesta merkiksi kuparisen viestikapulan nro 1.
Hänen kaksitoista ”opetuslasta” ryhtyivät vaalimaan Valsteen perintöä perustamalla marraskuussa 1991 hänen nimeään kantavan yhdistyksen, jonka tarkoituksena on vaalia paljolti Armas Valsteen luomaa yleisurheilukulttuuria, kehittää seuratoimintaa ja nuorten valmennusta, järjestää koulutustilaisuuksia ja pitää yllä keskustelua yleisurheilun ajankohtaisista asioista. Perustat yhdistykselle ”Armas Valste yleisurheiluklubi” oli luotu jo hänen elinaikanaan. Klubi jakaa Ruotsi-ottelun parhaalle suomalaiselle Armas Valste -maljan ja stipendin. Kiertopalkinto on Valsteen itsensä voittama erittäin arvokas hopeamalja.[12]
Muuta
Armas Valste oli alkuperäiseltä ammatiltaan radioteknikko ja hän toimi Viipurin yleisradioaseman hoitajana vuosina 1927–1929. 1920-luvulla hän aloitti harrastuksensa radioamatööritoiminnan.[13] Valste ansioitui myös harrastuksessaan: hänet valittiin Suomen Radioamatööriliiton kunniajäseneksi vuonna 1960 ja kunniapuheenjohtajaksi vuonna 1985.[14]
Armas Valste sai ensimmäisen tunnuksensa OH5NG jo vuonna 1929 Viipurissa. Myöhemmin hän sai kutsumerkin OH2NB, joka oli voimassa hänen kuolemaansa asti 1991. Viimeisinä vuosina hän asui Portugalissa ja oli aktiivinen radioamatööri sieltä tunnuksella CT1BCM aina kuolemaansa asti.
Armas Valste Yleisurheiluklubi ry on julkaissut Stefan von Gerichin toimittaman kirjan Armas Valste 100 vuotta Helsingissä vuonna 2005.
Lähteet
Aiheesta muualla
- Armas Wahlstedt Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).
- Stefan von Gerich (toim.): Armas Valste 100 vuotta. Helsinki: Armas Valste yleisurheiluklubi, 2005. ISBN 952-91-9012-3.
Omia julkaisuja
- Sulo Kolkka ja Armas Valste: Yleisurheilu 1937 – Arvosteleva vuosikatsaus. Helsinki: Tekijät, 1937.
- Armas Valste: Urheilijan opas 1–5. Helsinki: Suomen Urheiluliitto, 1946.