Bruce McLaren
Bruce Leslie McLaren (30. elokuuta 1937 Auckland, Uusi-Seelanti[3] – 2. kesäkuuta 1970 Chichester, Englanti, Iso-Britannia) oli uusiseelantilainen kilpa-autoilija ja McLaren-tallin perustaja.[4] Hän menestyi muun muassa Formula 1 -sarjassa ja urheiluautoilla. McLaren voitti Le Mansin 24 tunnin ajon vuonna 1966 Chris Amonin kanssa.[5] McLaren on Denny Hulmen ohella muistetuin uusiseelantilainen F1-kuski. Hulme sai ainoana uusiseelantilaisena Formula 1 -maailmanmestaruuden, kun taas McLaren perusti toiseksi menestyneimmän Formula 1 -tallin, McLarenin. McLaren osallistui 50 eri MM-sarjan ulkopuoliseen kilpailuun, joista voitti kolme.[6]
| Bruce McLaren | |
|---|---|
 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | [1] Auckland [2] |
| Kansalaisuus |  Uusi-Seelanti |
| Formula 1 -ura | |
| Aktiivivuodet | 1959 - 1970 |
| Talli(t) | Cooper, McLaren, Eagle |
| Kilpailuja | 104 |
| Maailmanmestaruuksia | 0 |
| Voittoja | 4 |
| Palkintosijoja | 27 |
| Paalupaikkoja | 0 |
| Nopeimpia kierroksia | 3 |
| MM-pisteitä | 196,5 |
| Ensimmäinen kilpailu | Monacon Grand Prix 1959 |
| Ensimmäinen voitto | Yhdysvaltain Grand Prix 1959 |
| Viimeinen voitto | Belgian Grand Prix 1968 |
| Viimeinen kilpailu | Monacon Grand Prix 1970 |
| Aiheesta muualla | |
| www.bruce-mclaren.com/index.php | |
Moottoriurheilu-ura
Bruce McLaren pääsi Uuden-Seelannin autourheilupiireiltä saamansa stipendin avulla ajamaan Eurooppaan Formula 2 -kisoja vuonna 1958 näytettyään kykynsä Formula 2 -luokassa kotimaassaan. Hän pääsi jopa pistesijoille ajettuaan viidenneksi Saksan GP:ssä samana vuonna. McLaren ei kuitenkaan saanut pisteitä, sillä hän ajoi kilpailun Formula 2 -luokan autolla.[7]
Vuoden kuluttua Cooper-talli otti McLarenin F2-kilpatallinsa kuljettajaksi ja vuoden lopulla hän pääsi ajamaan tallin F1-autoa ja kiitti luottamuksesta. McLaren voitti kauden 1959 Yhdysvaltain päätösosakilpailun 22-vuotiaana.[8] Näin hänestä tuli kaikkien aikojen nuorin GP-voittaja ja piti ennätystä hallussaan 44 vuotta ennen kuin espanjalainen Fernando Alonso voitti vuoden 2003 Unkarin osakilpailun.[9]
Kaudella 1960 McLaren voitti yhden osakilpailun ja pokkasi kauden päätteeksi MM-hopeaa tallikaverinsa Jack Brabhamin voitettua toisen perättäisen maailmanmestaruutensa.[10][11] Seuraavilla kausilla Cooper ei enää ollut yhtä ylivoimainen auto kuin 1950-luvun lopulla, mutta silti McLaren onnistui voittamaan kauden 1962 Monacon GP-kilpailun.[4] Tämän jälkeen McLaren pyysi Charlie Cooperilta autoa, jotta hän olisi voinut osallistua talvella ajettavaan TasMan-sarjaan, mutta Cooper kieltäytyi. McLaren perusti oman tallin ja voitti TasMan-sarjan näytöstyyliin. McLarenin ei tarvinnut odottaa tallinsa ensimmäistä voittoa kauan, sillä jo syksyllä 1968 McLaren voitti omaa nimeä kantavalla autollaan Belgian osakilpailun.[12] Voitto jäi Bruce McLarenin viimeiseksi. Päätettyään jo lopettaa kilpa-autoilijan uransa ja keskittyä kasvavalle liiketoiminnalleen, McLaren kuoli 32-vuotiaana testatessaan tallinsa Can-Am-autoa Goodwoodin radalla kesäkuussa 1970.[4]