Daryl Impey
| Daryl Impey | |
|---|---|
.jpg) Daryl Impey Tour de l'Ain -kilpailussa 2011. | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. joulukuuta 1984 |
| Kansalaisuus |  Etelä-Afrikka |
| Pyöräilijä | |
| Pituus | 183 cm[1] |
| Paino | 70 kg[1] |
| Joukkue | lopettanut |
| Laji | maantie |
| Rooli | ajaja |
| Ura | |
| Amatöörijoukkue(et) | |
| 2007 | MTN-Microsoft |
| Ammattilaisjoukkue(et) | |
| 2008–2009 2010 2011 2011 2012–2020 2021–2023 | Barloworld Team RadioShack MTN Qhubeka Team NetApp Orica/Mitchelton-Scott Israel – Premier Tech[2] |
| Suurimmat voitot | |
Tour Down Under 2018, 2019 | |
| Aiheesta muualla | |
| www.darylimpey.com | |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Orica | |||
| Miesten maantiepyöräily | |||
| MM-kilpailut | |||
 Hopeaa | Firenze 2013 | joukkueaika-ajo | |
 Pronssia | Doha 2016 | joukkueaika-ajo | |
| Kansainyhteisön kisat | |||
| Hopeaa | Birmingham 2022 | maantieajo | |
Daryl Impey (s. 6. joulukuuta 1984 Johannesburg) on eteläafrikkalainen maantiepyöräilijä. Hän aloitti ammattilaisuransa Barloworld-joukkueessa 2008–2009, edusti Team RadioShackia 2010, MTN Qhubekaa ja Team NetAppia 2011, Orica/Mitchelton-Scott-tallia 2012–2020 ja viimeisillä ammattilaiskausillaan 2021–2023 Israel Start-Up Nation / Israel – Premier Tech -joukkuetta. Aktiiviuransa jälkeen hän on työskennellyt apulaisjoukkueenjohtajana Israel – Premier Techissä.[2]
Impey voitti Turkin ympäriajon 2009, vaikka kaatui viimeisen etapin loppuhetkillä ja jäi 20 minuutiksi makaamaan maahan ennen kuin pystyi jatkamaan maaliin. Barloworld-tallin mukaan häneltä murtui kaksi selkänikamaa. Monet katsoivat Theo Bosin aiheuttaneen kolarin työntämällä Impeyn päin tietä reunustaneita aitoja.[3] Bos sai kuukauden kilpailukiellon[4].
Impeyn talli Orica-GreenEDGE voitti Ranskan ympäriajossa 2013 neljäntenä etappina ajetun joukkueaika-ajon[2]. Impey sai seuraavan etapin jälkeen kokonaiskilpailun johtajan maillot jaune -paidan haltuunsa ensimmäisenä afrikkalaispyöräilijänä[5]. Hän piti paitaa kahden etapin ajan[6]. Hän voitti Tour Down Underin kokonaiskilpailun 2018 jättäen Richie Porten tasa-ajalla toiseksi[7]. Hän voitti Tour Down Underin myös 2019, tällä kertaa 13 sekunnin erolla Porteen[8].