Eduskuntavaalit 1933

Suomen 15. eduskuntavaalit

Suomen 15. eduskuntavaalit järjestettiin 1.–3. heinäkuuta 1933.

Eduskuntavaalit 1933
Suomi
1930 ←
1.–3. heinäkuuta 1933→ 1936

Kaikki 200 paikkaa eduskuntaan
Äänestysprosentti62,2 % Laskua 3,7 %-yks.
 Ensimmäinen puolueToinen puolueKolmas puolue
 
JohtajaKaarlo HarvalaP. V. HeikkinenEric von Rettig
PuolueSosiaalidemokraatitMaalaisliittoRuotsalainen kansanpuolue
Saadut paikat785321
Paikkojen muutosNousua 12Laskua 6Nousua 1
Äänet413 551249 758115 433
Kannatus37,33 %22,54 %10,42 %

 Neljäs puolueViides puolueKuudes puolue
 
JohtajaPaavo VirkkunenVihtori KosolaA. K. Cajander
PuolueKokoomuspuolueIKLEdistyspuolue
VaaliliittoKok / IKLKok / IKL
Saadut paikat181411
Paikkojen muutosLaskua 24Uusi puolueMuuttumaton 0
Äänet187 527187 52782 129
Kannatus16,93 %16,93 %7,41 %

 Seitsemäs puolueKahdeksas puolue
 
PuolueSPPKansanpuolue
Saadut paikat32
Paikkojen muutosNousua 2Uusi puolue
Äänet37 5449 390
Kannatus3,39 %0,85 %

Pääministeri ennen vaaleja

T. M. Kivimäki
Edistyspuolue

Uusi pääministeri

T. M. Kivimäki
Edistyspuolue

Eduskuntavaalit rauhoittivat Suomen sisäpoliittista tilannetta vuosikymmenen alun kuohunnan jälkeen. Lapuan liike oli lakkautettu vuonna 1932 ensin sisäministeriön ja sitten oikeuden päätöksellä, mutta sen seuraajaksi perustettiin saman vuoden aikana Isänmaallinen kansanliike (IKL), joka lähti eduskuntavaaleihin vaaliliitossa kokoomuksen kanssa.[1]

Vaalivoittajia olivat sosialidemokraatit, jotka saivat 12 lisäpaikkaa. Sen sijaan porvaripuolueet menestyivät varsin kehnosti. Kokoomuksen ja IKL:n vaaliliitto sai kymmenen eduskuntapaikkaa vähemmän kuin kokoomus oli saanut yksinään vuoden 1930 vaaleissa. IKL:n järjestyessä heti vaalien jälkeen omaksi 14 hengen eduskuntaryhmäkseen kokoomus menetti tosiasiassa peräti 24 paikkaa. IKL vei ääniä ilmeisesti myös maalaisliitolta, joka koki kuuden paikan tappion. Porvaripuolueiden piirissä vaalitappion jälkipyykki johti siihen, että kokoomus teki uuden puheenjohtajansa valtioneuvos J. K. Paasikiven johdolla pesäeron äärioikeistoon ja maalaisliitto alkoi entistä selkeämmin asemoida itseään poliittiseen keskustaan. IKL oli seuraavien runsaan kymmenen vuoden ajan eduskunnassa alituisessa käsirysyssä muiden puolueiden kanssa, kunnes se lakkautettiin syyskuussa 1944 Moskovan välirauhansopimuksen tulkinnan nojalla.[1][2][3]

Eduskuntavaalien tulos osoitti, että suomalainen demokratia oli selviytynyt – vaikkakin horjuen – sitä koetelleesta kriisistä. Oikeistoradikalismin nousu taittui, mikä oli Euroopan oloissa harvinaista. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen syntyneistä eurooppalaisista valtioista vain Suomi, Irlanti ja Tšekkoslovakia sekä muodollisesti Unkari säilyivät demokratioina samalla kun muut nuoret valtiot joutuivat toinen toisensa jälkeen eriasteisten totalitaaristen hallitusten valtaan.[1]

Kansanedustajat

Uusia kansanedustajia olivat muun muassa SDP:n Gunnar Andersson, Alpo Lumme, Onni Peltonen, Edvard Pesonen ja Arvi Turkka, maalaisliiton Väinö Kaasalainen, kokoomuksen Toivo Horelli, K. F. Lehtonen ja Edwin Linkomies, RKP:n Johan Otto Söderhjelm ja Ebba Östenson, IKL:n Reino Ala-Kulju, Vilho Annala, Iisakki Nikkola, Leonard Pietari Tapaninen ja Veikko Wainio, pienviljelijöiden Eino Rytinki, sekä kansanpuolueen Yrjö Hautala.

Eduskunnan jättivät muun muassa kokoomuksen Edvard Kilpeläinen, Väinö Malmivaara, Niilo Solja ja Antti Tulenheimo, sekä edistyksen Kaarlo Juho Ståhlberg. Eduskuntaan palasivat niin ikään SDP:n Hilda Herrala ja Heikki Kääriäinen, maalaisliiton Tilda Löthman-Koponen ja Toivo Ikonen, RKP:n Rafael Colliander sekä IKL:n Kaarlo Kares. Eduskunnasta putosivat muun muassa SDP:n Kalle Hakala ja Miina Sillanpää, maalaisliiton Antti Junes, Erkki Pullinen ja August Raatikainen, sekä kokoomuksen Emanuel Kolkki.

Parlamentarismista poiketen istunut Kivimäen hallitus ei jättänyt paikkaansa täytettäväksi vaalien jälkeen.

Tulokset

Äänestysaktiivisuus62,2 %[4][5]−3,7
Suurimmat puolueet kunnittain[6]
  Sosialidemokraattinen Puolue
  Maalaisliitto
  Kansallinen Kokoomuspuolue-Isänmaallinen kansanliike
  Ruotsalainen kansanpuolue
  Kansallinen Edistyspuolue
PuolueEdustajatÄänet
OsuusLukumäärä
 Suomen Sosialidemokraattinen Puolue78+1237,33 %+3,2413 551+27 525
 Maalaisliitto53−622,54 %−4,7249 758−58 522
 Kansallinen Kokoomuspuoluea18−2416,93 %−1,1b187 527−16 431b
 Isänmaallinen kansanliike a14
 Ruotsalainen kansanpuolue21+110,42 %+0,4115 433+2 115
 Kansallinen Edistyspuolue117,41 %+1,682 129+16 299
Suomen pienviljelijäin puolue3+23,39 %+1,537 544+16 661
Kansanpuolue20,85 %– 9 390– 
Suomen Kansan Järjestöc0,25 %– 2 733– 
Lista ”Työkansan puolesta”0,24 %– 2 667– 
Aitosuomalaisten, raittiusväen y.m. vaaliliitto0,13 %– 1 476– 
Suomen Kansallissosialistinen Liitto0,13 %– 1 406– 
Työväen, talonpoikain ja henkisentyöntekijäin vaaliliitto0,07 %– 787– 
Pulamiesten vaaliliitto0,06 %– 645– 
Suomalaisen Työn Puolued0,05 %– 537– 
Vähävaraisten ja Kansanpuolueen vaaliliitto0,03 %– 370– 
Lista ”V.F. Johanson ja M. Saarikoski”0,01 %– 145– 
Kansallistaloudellinen vaaliliitto0,01 %– 101– 
Vaaliliitto F (Läheniemeläiset)0,01 %– 96– 
Muut0,14 %1 528−390
Yhteensä200100 %1 107 823−22 205
a Vapaa Työväenliitto mukana vaaliliitossa kuudessa vaalipiirissä
b Verrattuna Kansallisen Kokoomuspuolueen tulokseen
c SKJ (2 103 ääntä, Uusimaa); Lista ”Jaakko Seise” (630, Viipuri it.)
d STP/Kansanpuolue (311, Turku pohj.); STP (226, Uusimaa)
Lähde: Tilastokeskus 2004[7]; Alle 1% äänistä saaneiden listojen äänimäärät vain painetussa versiossa[8]; vaaliliittojen koostumuksista Ekberg 1991[9] ja Lackman 1985[10]

Lähteet

🔥 Top keywords: