Eduskuntavaalit 1948

Suomen 19. eduskuntavaalit järjestettiin 1.–2. heinäkuuta 1948. Vaaleissa oli silmiinpistävää erityisesti SDP:n ”Jo riittää” -kampanja, joka oli suunnattu SKDL:ää ja SKP:tä vastaan^[1]. Kampanja onnistuikin, sillä SKDL menetti 11 paikkaa SDP:n voittaessa neljä. SKDL oli ryvettynyt vaaran vuosien aikaan muun muassa punaisen Valpon ylilyöntien ja laittomuuksien vuoksi sekä etenkin Leinon vankien tapauksen vuoksi. Aikalaistodistajien mukaan vaaleissa purkautuivat kaikki menneiden vuosien katkerat kokemukset, mutta tunnelma oli toinen kuin vuoden 1945 vaaleissa, joissa hämärä pelko oli kannustanut joukkoja vaaliuurnille.^[2]

Eduskuntavaalit 1948

1945 ← 1.–2. heinäkuuta 1948 → 1951

Kaikki 200 paikkaa eduskuntaan 101 paikkaa tarvitaan enemmistöön Äänestysprosentti 78,2 % 3,3 %-yks.   Ensimmäinen puolue Toinen puolue Kolmas puolue   Johtaja V. J. Sukselainen Emil Skog Kusti Kulo Puolue Maalaisliitto Sosiaalidemokraatit SKDL Saadut paikat 56 54 38 Paikkojen muutos 7 4 11 Äänet 455 635 494 719 375 538 Kannatus 24,24 % 26,32 % 19,98 % Muutos 2,9 %-yks. 1,2 %-yks. 3,5 %-yks.   Neljäs puolue Viides puolue Kuudes puolue   Johtaja Arvo Salminen Ralf Törngren Akseli Nikula Puolue Kokoomuspuolue Ruotsalainen kansanpuolue Edistyspuolue Saadut paikat 33 13 5 Paikkojen muutos 5 1 4 Äänet 320 366 137 981 73 444 Kannatus 17,04 % 7,34 % 3,91 % Muutos 2,0 %-yks. 0,6 %-yks. 1,3 %-yks.   Seitsemäs puolue   Puolue Åländsk Samling Saadut paikat 1 Paikkojen muutos Uusi puolue Äänet 6 567 Kannatus 0,35 % Muutos

Pääministeri ennen vaaleja Mauno Pekkala SKDL Uusi pääministeri K.-A. Fagerholm Sosiaalidemokraatit

Suurin vaalivoittaja oli Maalaisliitto, joka lisäsi paikkalukuaan seitsemällä nousten myös eduskunnan suurimmaksi puolueeksi ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1929. Hyvin menestyi myös Kokoomus, jonka edustajanpaikat lisääntyivät viidellä. Sen sijaan RKP menetti yhden paikan ja Edistyspuolue neljä paikkaa. Uuden eduskunnan voimasuhteet olivat 108–92 porvarien hyväksi.^[2] Tunnetuksi tuli myös Maalaisliiton vaalijuliste Näihin nojaa Maalaisliitto. Julisteessa oli kuvattuna Raamattuun ja lakikirjaan nojaava talonpojan käsi. Juliste oli käytössä seuraavien kymmenen vuoden ajan.^[3]

Uusia kansanedustajia olivat muun muassa SDP:n Gunnar Henriksson, Meeri Kalavainen, Tyyne Leivo-Larsson, Rafael Paasio ja Vilho Väyrynen, Keskustan Atte Pakkanen, Niilo Ryhtä, Tahvo Rönkkö, Vihtori Sarjala, Kerttu Saalasti, Vieno Simonen ja V. J. Sukselainen, SKDL:n Toivo Friman, Yrjö Murto ja Niilo Nieminen, Kokoomuksen Margit Borg-Sundman ja Toivo Wiherheimo, RKP:n Arthur Larson, josta tuli ensimmäinen Ahvenanmaan edustaja, ja Verner Korsbäck, sekä Kansanpuolueen Irma Karvikko.

Eduskunnan jättivät muun muassa SDP:n Yrjö Kallinen, Väinö Leskinen, Miina Sillanpää, joka oli ikäpuhemies ja yksi ensimmäisistä 19 naiskansanedustajasta, ja Samuli Tervo, SKDL:n Eino Pekkala, RKP:n Emil Hästbacka, sekä Edistyspuolueen Bruno Sarlin. Eduskunnasta putosivat muun muassa SKDL:n Kaisu-Mirjami Rydberg ja Hella Wuolijoki. Eduskuntaan palasivat mm. SDP:n Väinö Hakkila ja Hilma Koivulahti-Lehto, Maalaisliiton Viljami Kalliokoski ja Janne Koivuranta, sekä Kokoomuksen Oskari Lehtonen.

Irma Torven kuoltua vuonna 2006 ja Meeri Kalavaisen 2010 oli näissä vaaleissa valituista elossa enää vain Toivo Pyörtänö. Pyörtänö kuoli kesäkuussa 2012. Nuorimmat eduskuntaan valitut olivat 30-vuotiaat Kalavainen ja Pyörtänö.