Eduskuntavaalit 1951

Suomen 20. eduskuntavaalit järjestettiin 2.–3. heinäkuuta 1951.

Eduskuntavaalit 1951

1948 ← 2.–3. heinäkuuta 1951 → 1954

Kaikki 200 paikkaa eduskuntaan 101 paikkaa tarvitaan enemmistöön Äänestysprosentti 74,6 % 3,6 %-yks.   Ensimmäinen puolue Toinen puolue Kolmas puolue   Johtaja Emil Skog V. J. Sukselainen Kusti Kulo Puolue Sosiaalidemokraatit Maalaisliitto SKDL Saadut paikat 53 51 43 Paikkojen muutos 1 5 5 Äänet 480 754 421 613 391 134 Kannatus 26,52 % 23,26 % 21,58 % Muutos  0,2 %-yks.  1,0 %-yks.  1,6 %-yks.   Neljäs puolue Viides puolue Kuudes puolue   Johtaja Arvo Salminen Ralf Törngren Eino Saari Puolue Kokoomus Ruotsalainen kansanpuolue Suomen Kansanpuolue Saadut paikat 28 14 10 Paikkojen muutos 5 1 0 Äänet 346 638 130 524 102 933 Kannatus 14,57 % 7,20 % 5,68 % Muutos  2,5 %-yks.  0,1 %-yks.  0,0 %-yks.   Seitsemäs puolue   Puolue Åländsk Samling Saadut paikat 1 Paikkojen muutos 0 Äänet 5 686 Kannatus 0,31 % Muutos  0 %-yks.

Pääministeri ennen vaaleja Urho Kekkonen Maalaisliitto Uusi pääministeri Urho Kekkonen Maalaisliitto

Vaaleihin valmistauduttaessa päähallituspuolueet Maalaisliitto ja SDP kävivät maataloustuottajien ja kaupunkilaiskuluttajien välistä tulonjakotaistelua. Vaalikamppailun tärkein vedenjakaja kulki kuitenkin SDP:n sisällä ja yksittäisistä ehdokkaista vaalien päätähdeksi nousi Väinö Tanner. Ulkoministeri Åke Gartz vaati keväällä 1951 SDP:n puheenjohtajaa Emil Skogia estämään Tannerin paluun eduskuntaan. Tähän Skog vastasi tylysti, että jos nyt estetään Tannerin ehdokkuus ulkopoliittisista syistä, seuraavissa vaaleissa voitaisiin estää kenen muun ehdokkuus tahansa. Vaalien voittaja oli SKDL, jonka äänimäärä lisääntyi lähes 16 000:lla ja eduskuntapaikkojen määrä viidellä. Politiikan tarkkailijoiden mukaan nyt maksettiin Fagerholmin ensimmäisen hallituksen, Arabian mellakoiden ja Kemin kapinan sekä vuoden 1950 presidentinvaalin jälkilaskut. Äänestysaktiivisuus jäi yli kolme prosenttiyksikköä heikommaksi kuin vuonna 1948.^[1]

Uusina kansanedustajina tulivat eduskuntaan mm. Arvo Ahonen, Eero Antikainen, Kalervo Haapasalo, Veikko Helle, Veikko Kokkola, Impi Lukkarinen, Aarre Simonen ja Viljo Virtanen (SDP), Toivo Antila, Eeli Erkkilä, Leo Häppölä, Mauno Jussila ja Nestori Kaasalainen (ML), Paavo Aitio, Kaino Haapanen, Antti Kinnunen, Matti Koivunen ja Anna-Liisa Tiekso (SKDL), Raino Hallberg, Tuure Junnila ja Niilo Kosola (Kok.), Grels Teir (RKP) sekä Esa Kaitila ja Juho Tenhiälä (KP).

Eduskunnan jättivät mm. SDP:n 33:t valtiopäivät istunut Hilma Koivulahti-Lehto ja 36 valtiopäivät istunut Jussi Tolonen, Maalaisliiton Janne Koivuranta ja vuonna 1907 valittuun ensimmäiseen yksikamariseen eduskuntaan kuulunut Juhani Leppälä, joka istui 33:t valtiopäivät, SKDL:n Yrjö Leino, Kokoomuksen Erkki Paavolainen ja Ernsti Turja, sekä Kansanpuolueen Rolf B. Berner ja Kalle Kauppi. Eduskunnasta putosivat SDP:n Toivo Pyörtänö ja Jussi Raatikainen, sekä Maalaisliiton Juho Koivisto ja Vihtori Vesterinen.

Eduskuntaan palasivat mm. SDP:n Väinö Leskinen ja jo ensimmäiseen yksikamariseen eduskuntaan kuulunut Väinö Tanner. Myös Isänmaallisen kansanliikkeen kansanedustajina aikanaan toimineet, joiden ehdokkuus vuoden 1945 vaaleissa oli kielletty, saivat nyt palata politiikkaan. Heistä palasi näissä vaaleissa eduskuntaan Iisakki Nikkola, nyt Kokoomuksen riveissä.

Vuoden 1951 vaaleissa valituista kansanedustajista viimeisenä elossa oli maaliskuussa 2016 kuollut Nestori Kaasalainen. Meeri Kalavainen, Anna-Liisa Korpinen ja Impi Lukkarinen kuolivat vuonna 2010.