Edward Mills Purcell
Edward Mills Purcell (30. elokuuta 1912 – 7. maaliskuuta 1997) oli yhdysvaltalainen fyysikko. Hän sai Nobelin fysiikanpalkinnon yhdessä Felix Blochin kanssa ydinmagneettisen resonanssin (NMR) analyysimenetelmän löytämisestä.[1]
| Edward Mills Purcell | |
|---|---|
 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 30. elokuuta 1912 Taylorville, Illinois, Yhdysvallat |
| Kuollut | 7. maaliskuuta 1997 (84 vuotta) Cambridge, Massachusetts, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus |  Yhdysvaltalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Väitöstyön ohjaaja | Kenneth Bainbridge ja Henry De Wolf Smyth |
| Instituutti | Purduen yliopisto, Harvard, MIT |
| Tutkimusalue | Fysiikka |
| Tunnetut työt | Ydinmagneettinen resonanssi |
| Palkinnot |  Nobelin fysiikanpalkinto (1952) |
Purcell kasvoi Illinoisissa ja opiskeli sähkötekniikkaa indianassa Purduen yliopistossa. Hän kiinnostui fysiikasta jo siellä, lähti Saksan Karlsruheen vaihto-opiskelijaksi ja jatkoi kotimaahan palattuaan Harvardin yliopistossa missä väitteli vuonna 1938.[2]
Toisen maailmansodan aikana Purcell työskenteli MIT:ssä tutkaongelmien parissa. Vuonna 1946 hän kehitti uuden menetelmän jolla voitiin havaita ydinmagneettista resonanssia paljon tarkemmin kuin Isidor Isaac Rabin aikaisemmalla menetelmällä.[3]
Purcell oli naimisissa ja hänellä oli kaksi poikaa.[2]
NMR-menetelmää käytetään nykyisin yleisesti molekyylien ja yhdisteiden rakenteen tutkimiseen.[3]