Eepos
Eepos (m.kreik. έπος, puhe) on laaja runomuotoinen kertova teos.[1] Eepos kertoo tavallisesti sankarillisten ja tarumaisten hahmojen elämäntarinan. Tyypillisiä aiheita ovat sota, rakkaus sekä taistelu hyvän ja pahan välillä. Nykyisin eepokseksi voidaan kutsua myös laveaa proosakertomusta.[1]
Eepokset jaetaan kansanrunouteen perustuviin kansaneepoksiin ja nimeltä tunnettujen kirjailijoiden luomiin taide-eepoksiin. Tiettyjä kansallisia tavoitteita ja ajatustapoja ilmentäviä eepoksia on alettu kutsua kansalliseepoksiksi. Etenkin renessanssin ja romantiikan aikana eepos oli arvostettu kirjallisuudenlaji.[2]
Eeposten piirteitä
Eepoksissa on samantyyppisiä piirteitä ja perusrakenteita. Monet niistä muistuttavat kansansatujen perusrakenneosia.
Eepoksen yleisiä piirteitä:
- Haaste (esimerkiksi jumala antaa sankarille tehtävän).
- Koe, jossa koetellaan sankarin sopivuutta selviytyä tehtävästä.
- Useita myyttisiä sekä ihmis- ja eläinapureita.
- Päävihollinen eli antagonisti, joka on usein yliluonnollinen.
- Taianomainen tai epätodellinen maailma, jonne tavalliset ihmiset eivät voi mennä, mutta jossa sankari käy (esimerkiksi manala tai jumalten valtakunta).
- Tehtävän hylkääminen (sankari asettaa tehtävänsä kyseenalaiseksi ja pyrkii pakenemaan vastuuta).
- Ylösnousemus (joko kirjaimellinen henkiin herääminen kuolleista tai sitten herääminen masennuksesta tai alennustilasta, myös sankarin yllättävä paluu, kun hänen on luultu tuhoutuneen).
- Palautus (esimerkiksi sankarin kunnianpalautus tai kuninkaan paluu valtaistuimelleen).
Eepoksia
Muinaisia eepoksia (vuoteen 500)
- Gilgameš
- Homeros: Ilias
- Homeros: Odysseia
- Eeppinen kyklos, muun muassa:
- Kypria
- Aithiopis
- Pieni Ilias
- Troijan tuho
- Nostoi (”Paluut”)
- Hesiodos: Jumalten synty
- Hesiodos: Työt ja päivät
- Mahabharata
- Ramajana
- Vergilius: Aeneis
- Lucretius: Maailmankaikkeudesta
- Ovidius: Muodonmuutoksia
- Lucanus: Pharsalia
- Apollonios Rhodoslainen: Argonautika
- Quintus Smyrnaeus: Posthomerica
Keskiaikaisia eepoksia (500–1500)
- Beowulf
- Waldere, vain katkelmia säilynyt
- Nibelungein laulu
- Rolandin laulu
- Cantar de Mio Cid
- Edda-teokset
- Manas
- Pantterintaljainen
- Wolfram von Eschenbach: Parsifal
- Dante Alighieri: Jumalainen näytelmä
- Geoffrey Chaucer: Canterburyn tarinoita
- Popol Vuh
Uuden ajan eepoksia (vuodesta 1500)
- Ludovico Ariosto: Orlando furioso (1516)
- Luís de Camões: Os Lusíadas (noin 1555)[3]
- Torquato Tasso: Vapautettu Jerusalem (1575)
- Edmund Spenser: The Faerie Queene (1596)
- John Milton: Kadotettu paratiisi (1667)
- Voltaire: Henriade (1723)
- James Macpherson: Ossianin laulut (1765)
- Robert Southey: Joan of Arc (1796)
- Robert Southey: Thalaba the Destroyer (1801)
- Robert Southey: Madoc (1805)
- Esaias Tegnér: Frithiofin taru (1825)
- Adam Mickiewicz: Pan Tadeusz (1832–34)
- János Arany: Toldi (1847–79)
- J. L. Runeberg: Kuningas Fjalar (1849)
- Elias Lönnrot: Kalevala (1849)
- Henry Wadsworth Longfellow: Laulu Hiawathasta (1855)
- F. R. Kreutzwald: Kalevipoeg (1856–61)
- José Hernández: Martín Fierro (1872)
- Andrejs Pumpurs: Lāčplēsis (1888)
- Fernando Pessoa: Mensagem
- Harry Martinson: Aniara (1956)
- Paavo Haavikko: Kaksikymmentä ja yksi (1974)
- Derek Walcott: Omeros (1990)