Etnografia

Etnografia (kreik. ethnos ’kansa’, graphein ’kirjoittaa’) on kansan ja sen kulttuurin kuvaus. Euroopassa termi alkoi esiintyä 1700-luvun lopussa tarkoittaen nimenomaan kenttätyön havaintojen perusteella kerättyä informaatiota, mutta etnografia voidaan koota myös historiallisista dokumenteista.

Etnografia on kansojen ja kulttuureiden systemaattista tutkimusta. Se on suunniteltu sellaisten kulttuuristen ilmiöiden tutkimiseksi, joissa tutkija tarkkailee yhteisöä tutkimuksen aiheen näkökulmasta. Etnografia on keino, jolla voidaan esittää graafisesti ja kirjallisesti jonkin ryhmän kulttuuri. Sanalla voidaan sanoa olevan kaksoismerkitys, joka riippuu osaksi siitä, käytetäänkö sitä jaottomana vai jaollisena substantiivina.^[1] Tuloksena oleva kenttätutkimus tai tapausraportti heijastaa kulttuuriryhmän elämässä olevaa tietoa ja merkitysjärjestelmää.^[2][3][4]

Tiedonkeruun menetelmänä etnografia tarkoittaa tietyn yhteiskunnallisen tilanteen osallistujien käyttäytymisen tutkimista ja myös sellaisen käyttäytymisen tulkintaa.^[5] Dewan (2018) täsmentää, että käyttäytyminen voi muokata osallistujien tuntemia rajoituksia niiden tilanteiden mukaan joissa he ovat, tai sen yhteiskunnan mukaan, johon he kuuluvat. Etnografia ihmisen yhteiskuntia ja kulttuureja koskevana empiiristen tietojen esittelynä oli edelläkävijä antropologian biologisilla, yhteiskunnallisilla ja kulttuurisilla aloilla, mutta se on myös yleistynyt yhteiskuntatieteissä yleisesti - sosiologiassa^[6], viestintätutkimuksissa, historiassa - missä ihmiset tutkivat etnisiä ryhmiä, kokoonpanoja, koostumuksia, uudelleensijoittamisia, sosiaalisen hyvinvoinnin ominaisuuksia, olennaisuutta, henkisyyttä ja kansan etnogenesistä.^[7] Tyypillinen etnografia on kokonaisvaltainen tutkimus^[8][9], ja siihen sisältyy lyhyt historia ja analyysi maastosta, ilmastosta ja elinympäristöstä. Kaikissa tapauksissa sen pitäisi olla pohtiva, antaa merkittävä panos ihmisten sosiaalisen elämän ymmärtämiseen, vaikuttaa esteettisesti lukijaan ja ilmaista uskottavaa todellisuutta. Etnografia tallentaa kaiken havaitun käyttäytymisen ja kuvaa kaikkia symbolien merkityssuhteita käyttäen käsitteitä, jotka välttävät kausaalista selittämistä.

Perinteisesti etnografia keskittyi ”läntiseen katseeseen” kohti "eksoottista" itää, mutta nykyisin tutkijat harjoittavat etnografiaa omassa sosiaalisessa ympäristössään. Dewanin (2018) mukaan, vaikka olisimme toinen, "muu" tai "syntyperäinen", olemme silti "toinen", koska on monia julkisivuja itestämme, jotka yhdistävät meitä ihmisiin ja muihin julkisivuihin, jotka korostavat eroavaisuuksiamme.