Formula 2 Espanjan Grand Prix 2017
 Formula 2 Espanjan Grand Prix 2017 | |
|---|---|
2. osakilpailu 11 osakilpailusta kaudella 2017. | |
 | |
| Päivämäärä | 13. toukokuuta 2017 |
| Sijainti | Circuit de Barcelona-Catalunya, Barcelona, Espanja |
| Rata | Moottorirata 4,655 km |
| Lauantain kilpailu | |
| Pituus | 37 kierrosta |
| Sää |  Aurinkoinen |
| Paalupaikka | |
| Kuljettaja |  Charles Leclerc |
| Talli | Prema Racing |
| Aika | 1.29,285 |
| Nopein kierros | |
| Kuljettaja |  Artem Markelov |
| Talli | Russian Time |
| Aika | 1.34,294 (kierroksella 29) |
| Palkintokoroke | |
| Voittaja | Charles Leclerc (Prema Racing) |
| Toinen |  Luca Ghiotto (Russian Time) |
| Kolmas |  Oliver Rowland (DAMS) |
| Sunnuntain kilpailu | |
| Pituus | 26 kierrosta |
| Sää | Aurinkoinen |
| Paalupaikka | |
| Kuljettaja | {{{{{paalulta lähtijän maa genetiivissä2}}} lippu}} {{{paalulta lähtijä2}}} |
| Talli | {{{paalulta lähtijän talli2}}} |
| Aika | {{{paaluaika2}}} |
| Nopein kierros | |
| Kuljettaja |  Nicholas Latifi |
| Talli | DAMS |
| Aika | 1.34,811 (kierroksella 3) |
| Palkintokoroke | |
| Voittaja |  Nobuharu Matsushita (ART Grand Prix) |
| Toinen | Oliver Rowland (DAMS) |
| Kolmas | Nicholas Latifi (DAMS) |
Formula 2 Espanjan Grand Prix 2017 oli Formula 2 -kauden 2017 toinen osakilpailu, joka ajettiin 13.–14. toukokuuta Barcelonassa sijaitsevalla Circuit de Catalunyan moottoriradalla Espanjassa.
Roberto Merhi teki debyyttinsä F2-sarjassa ajamalla Campos Racing-tallissa, missä hän korvasi Stefano Coletin.[1]
Aika-ajo
muokkaa wikitekstiäPrema-tallin Charles Leclerc otti Bahrainin aika-ajon tapaan paalupaikan.[2] Toiseksi ajoi Russian Timen Luca Ghiotto, kolmanneksi Rapax'n Nyck de Vries, neljänneksi MP Motorsportin Jordan King, viidenneksi ART GP:n Alexander Albon ja kuudenneksi DAMS.n Oliver Rowland.[2]
1. Kilpailu (Lauantain kilpailu, 37 kierrosta)
muokkaa wikitekstiäCharles Leclerc säilytti kärkipaikkansa lähdössä. Alexander Albon nousi lähdössä viidenneltä sijalta kolmanneksi, Luca Ghiotton perään, ohittaen hänet myöhemmin. Ensimmäisellä kierroksella Johnny Cecotto törmäsi Louis Delétraziin radan viimeisessä shikaanissa. Antonio Fuoco kolaroi toisella kierroksella Artem Markelovin kanssa rikkoen etusiipensä. Sergio Canamasas sai ensimmäisen mutkan oikaisemisesta ja siitä saamastaan hyödystä viiden sekunnin aikarangaistuksen, jota hän ei ehtinyt kärsiä, ennen kuin keskeytti kilpailun kierroksella yhdeksän, jonka seurauksena radalle tuli turva-auto.
Ennen turva-autoa Leclerc oli pysähtynyt varikolle kilpailun johdosta. Turva-auton perässä Alexander Albon johti kilpailua. Antonio Fuoco rikkoi uuden etusiipensä osuttuaan yhteen Roberto Merhin kanssa, jolta puhkesi oikea takarengas. Merhi joutui lopulta keskeyttämään kilpailun viimeisillä kierroksilla.
Charles Leclerc voitti kilpailun, Luca Ghiotto oli toinen ja Oliver Rowland nousi toiseksi viimeisellä kierroksella Nobuharu Matsushitan ohi kolmanneksi.[3] Matsushita ajoi maaliin neljäntenä. Albon oli viides, Nicholas Latifi kuudes, Gustav Malja seitsemäs, Artem Markelov kahdeksas, Jordan King yhdeksäs ja Ralph Boschung kymmenes, vaikka sai viiden sekunnin aikarangaistuksen kilpailun aikana.
2. Kilpailu (Sunnuntain kilpailu, 26 kierrosta)
muokkaa wikitekstiäPaalupaikalta kilpailuun lähtenyt Artem Markelov putosi ensimmäisellä kierroksella yhdeksänneksi. Kilpailun johtoon nousi kolmannesta ruudusta lähtenyt DAMS-kuljettaja Nicholas Latifi. Toisella sijalla pysyi toisesta ruudusta lähtenyt Gustav Malja, ja kolmanneksi nousi Nobuharu Matsushita. Ensimmäisellä kierroksella Nyck de Vries törmäsi Antonio Fuocoon, jonka seurauksena molempien kilpailu jäi kesken, ja turva-auto tuli yhdeksi kierrokseksi radalle. Sean Gelael sai kymmenen sekunnin aikarangaistuksen turva-auton takana ohittamisesta.
Turva-auton poistuttua neljäntenä ajanut Luca Ghitto joutui Oliver Rowlandin ohittamaksi. Ghiotto putosi kilpailussa yhdeksänneksi, mutta pystyi kilpailun lopussa parantamaan sijoitustaan seitsemänneksi. Sérgio Sette Câmara yritti radan ensimmäisessä mutkassa ohittaa Johnny Cecottoa, mutta ajoi mutkan pitkäksi ja palatessaan radalle ajoi kanttikiven päältä ja ajautui Cecoton takapyörään, rikkoen oman etusiipensä. 22. kierroksella Nicholas Latifi ajoi radan viidennessä mutkassa pitkäksi, jonka seurauksena hän putosi kilpailussa kolmanneksi, Matsushitan ja Rowlandin taakse, jotka olivat jo ohittaneet Gustav Maljan.
Nobuharu Matsushita voitti sprinttikilpailun, Rowland oli toinen ja Latifi kolmas.[4]
Sijoitukset GP-viikonlopun jälkeen
muokkaa wikitekstiä| Sija | Kuljettaja | Talli | Pisteet |
|---|---|---|---|
| 1. | Charles Leclerc | Prema Powerteam | 73 |
| 2. | Oliver Rowland | DAMS | 47 |
| 3. | Luca Ghiotto | Russian Time | 38 |
| 4. | Artjom Markelov | Russian Time | 34 |
| 5. | Nobuharu Matsushita | ART GP | 31 |
| 6. | Nicholas Latifi | DAMS | 28 |
| 7. | Jordan King | MP Motorsport | 26 |
| 8. |  Alexander Albon | ART GP | 21 |
| 9. |  Norman Nato | Arden | 18 |
| 10. |  Gustav Malja | Racing Engineering | 10 |
| 11. |  Nyck de Vries | Rapax | 6 |
| 12. | Antonio Fuoco | Prema Powerteam | 2 |
| 13. |  Johnny Cecotto, Jr. | Rapax | 0 |
| 14. | Sergio Canamasas | Trident | 0 |
| 15. |  Louis Delétraz | Racing Engineering | 0 |
| 16. | Ralph Boschung | Campos Racing | 0 |
| 17. | Roberto Merhi | Campos Racing | 0 |
| 18. |  Sérgio Sette Câmara | MP Motorsport | 0 |
| 19. |  Sean Gelael | Arden | 0 |
| 20. | Stefano Coletti | Campos Racing | 0 |
| 21. |  Nabil Jeffri | Trident | 0 |
