Frank-Walter Steinmeier
Frank-Walter Steinmeier (s. 5. tammikuuta 1956 Detmold, Nordrhein-Westfalen, Länsi-Saksa) on saksalainen sosiaalidemokraattisen puolueen (SPD) poliitikko. Hän toimi Saksan ulkoministerinä Merkelin I hallituksessa vuosina 2005–2009. Franz Münteferingin jättäessä hallituksen marraskuussa 2007 Steinmeierista tuli myös varakansleri. Hänet valittiin Saksan liittopresidentiksi helmikuussa 2017[1]. Hänet valittiin toiselle kaudelle liittopresidentiksi 13. helmikuuta 2022.[2]
| Frank-Walter Steinmeier | |
|---|---|
 Steinmeier valokuvattuna vuonna 2023 | |
 Saksan 12. liittopresidentti | |
| Liittokansleri | Angela Merkel Olaf Scholz |
| Edeltäjä | Joachim Gauck |
| Saksan varakansleri | |
| Liittokansleri | Angela Merkel |
| Edeltäjä | Franz Müntefering |
| Seuraaja | Guido Westerwelle |
| Saksan ulkoministeri | |
| Edeltäjä | Joschka Fischer |
| Seuraaja | Guido Westerwelle |
| Edeltäjä | Guido Westerwelle |
| Seuraaja | Sigmar Gabriel |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. tammikuuta 1956 Detmold, Nordrhein-Westfalen, Länsi-Saksa |
| Kansalaisuus | saksalainen |
| Ammatti | juristi |
| Puoliso | Elke Büdenbender |
| Lapset | 1 |
| Tiedot | |
| Puolue | SPD |
| Uskonto | kalvinismi |
 Nimikirjoitus | |
| Aiheesta muualla | |
| www.frank-walter-steinmeier.de | |
Tausta ja yksityiselämä
Vuosina 1976–1982 Steinmeier opiskeli oikeustiedettä ja valtio-oppia Giessenin yliopistossa, ja hänestä tuli oikeustieteen tohtori vuonna 1991. Hän on naimisissa Elke Büdenbenderin kanssa ja heillä on yksi tytär.[3]
Syksyllä 2013 Steinmeieria syytettiin väitöskirjansa osittaisesta kopioinnista 1990-luvulla.[4][5]
Uskonnolliselta vakaumukseltaan Steinmeier on kalvinisti.[6]
Poliittinen ura
Steinmeier toimi vuosina 1999–2005 Saksan kansliaministerinä. Saksan ulkoministerinä Steinmeier toimi vuoden 2007 ensimmäisen puoliskon ajan Eurooppa-neuvoston puheenjohtajana.
Vuoden 2009 liittopäivävaaleissa Steinmeier oli Merkelin vastaehdokas liittokansleriksi.[7] SPD kuitenkin koki vaaleissa kuitenkin merkittävän tappion CDU:lle ja Steinmeierista tuli oppositiojohtaja.
Steinmeieristä tuli kuitenkin jälleen Saksan ulkoministeri 17. joulukuuta 2013 Merkelin hallitukseen.
Uudessa tilanteessa, jossa Venäjä oli saanut haltuunsa Krimin ja Itä-Ukrainan sota oli jatkunut kaksi vuotta, ulkoministeri Steinmeier arvosteli sotilasliitto Naton lisääntynyttä aktiviteettiä Itäisessä Euroopassa ja Itämeren seudulla sapelinkalisteluksi ja vaati vuoropuhelua Venäjän kanssa huomauttaen, etteivät "symboliset panssarivaunuparaatit" ole omiaan lisäämään turvallisuutta.[8]
Lähteet
Aiheesta muualla
- Steinmeier Bundestagin sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive) (saksaksi)