Georg Simon Ohm
Georg Simon Ohm (16. maaliskuuta 1789 – 6. heinäkuuta 1854)[1] oli saksalainen fyysikko.[2] Hänet tunnetaan parhaiten nimeään kantavasta Ohmin laista. Ohm huomasi kokeissaan, että johtimeen syntyvä sähkövirta on suoraan verrannollinen johtimessa tapahtuvaan jännitehäviöön. Myös resistanssin yksikkö ohmi (Ω) kantaa hänen nimeään.[3]
| Georg Simon Ohm | |
|---|---|
 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 16. maaliskuuta 1789 Erlangen, Saksa |
| Kuollut | 6. heinäkuuta 1854 München, Saksa |
| Kansalaisuus | Saksalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Erlangenin yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | Karl Christian von Langsdorf |
| Instituutti | Münchenin yliopisto |
| Tutkimusalue | Fysiikka |
| Tunnetut työt | Ohmin laki |
| Palkinnot | Copley-mitali (1841) |
Ohmista tuli matematiikan opettaja jesuiittojen koulussa Kölnissä 1817 ja polyteknisessä ammattikorkeakoulussa Nürnbergissä 1833. Koulu on myöhemmin nimetty hänen mukaansa. Hän sai arvostusta vasta vanhemmalla iällä, Copley-mitalin vuonna 1841 ja Torinon tiedeakatemian ja Royal Societyn jäsenyydet pian sen jälkeen.[4]
Hän sai professorin viran Münchenissä vuonna 1852, vain muutaman vuoden ennen kuolemaansa. Ennen tätä hän toimi monissa opetustehtävissä.
Ohm julkaisi Ohmin lakia käsittelevät tutkimuksensa aluksi tiedejulkaisuissa 1826, mutta julkaisi jo seuraavana vuonna niitä käsittelevän kirjan, Die galvanische Kette: mathematisch bearbeitet. Hän tutki myös atomeja, ääntä, polarisaatiota ym.
Georg Ohmin julkaisuja
- Die galvanische Kette : mathematisch bearbeitet (The Galvanic Circuit Investigated Mathematically). Berlin: Riemann, 1827. - 245 S. : graph. Darst. (PDF, 4.7 MB) (Arkistoitu – Internet Archive)
Lähteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Georg Simon Ohm Wikimedia Commonsissa
