Gia Long
Gia Long (1761–1820) oli Nguyễn-dynastian ensimmäinen Vietnamin keisari. Hän oli alkuperäiseltä nimeltään Nguyễn Phúc Ánh. Hän oli Nguyễn-suvun perillinen, joka hallitsi Vietnamin eteläosaa ennen kuin Tay Sonin kapina yhdisti Vietnamin yhden hallitsijan alaisuuteen.[1][2][3][4]
| Gia Long | |
|---|---|
 | |
| Vietnamin keisari | |
| Valtakausi | 31. toukokuuta 1802 – 3. helmikuuta 1820 |
| Edeltäjä | Nguyễn Quang Toản |
| Seuraaja | Minh Mạng |
| Syntynyt | 8. helmikuuta 1762 Phú Xuân, Đại Việt |
| Kuollut | 3. helmikuuta 1820 (57 vuotta) Huế, Vietnam |
| Puoliso | Thừa Thiên Thuận Thiên Lê Ngọc Bình |
| Lapset | Nguyễn Phúc Cảnh Minh Mạng |
| Suku | Nguyễn |
| Isä | Nguyễn Phúc Luân |
| Äiti | Nguyễn Thị Hoàn |
| Uskonto | kungfutselaisuus |
Nguyễn Phúc Ánh kokosi ranskalaisen piispa Pigneau de Behainen avulla armeijan, jonka avulla hänen onnistui syrjäyttää Tây Sơn -hallitsijat ja palauttaa Nguyễn-suvun valta. Vuonna 1802 hänestä tuli koko Vietnamin keisari, ja hän otti hallitsijanimen Gia Long yhdistämällä alkuosan Hồ Chí Minhin silloisesta nimestä Gia Định ja loppuosan Hanoin nimestä Thăng Long. Hän siirsi pääkaupungin Hanoista Huếen ja nimitti valtion Vietnamiksi. Hän haki tukea kiinalaisilta ja otti kiinan kielen valtion viralliseksi kieleksi. Vastineeksi tuesta Gia Long suvaitsi myös ranskalaisia lähetyssaarnaajia alueellaan.[1][2][3][4]