Hồ Chí Minhin kaupunki
Hồ Chí Minh (vietn. Thành Phố Hồ Chí Minh) on Vietnamin suurin kaupunki noin yhdeksällä miljoonalla asukkaallaan. Kaupunki oli Etelä-Vietnamin pääkaupunki, ja sen nimi oli Vietnamin yhdistymiseen asti Saigon (vietn. Sài Gòn), joka on säilynyt kaupungin epävirallisena rinnakkaisnimenä.
| Hồ Chí Minh (Thành phố Hồ Chí Minh) Sài Gòn | |
|---|---|
 | |
  Hồ Chí Minh | |
Koordinaatit: , 106°39′45″E | |
| Valtio | Vietnam |
| Perustettu | 1698 |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 2061 km² |
| Väkiluku (2019) | 8 993 082 |
| Aikavyöhyke | UTC+7 |
| Suuntanumero(t) | 8 |
Hồ Chí Minh on eteläisen Vietnamin taloudellinen ja teollinen keskus sekä tärkein satamakaupunki. Siellä on muun muassa elintarvike-, panimo-, tekstiili-, ajoneuvo- ja kemianteollisuutta, Tan Son Nhatin kansainvälinen lentoasema sekä keskeisiä yliopistoja kuten Vietnamin suurin (Vietnamin kansallinen yliopisto (Hồ Chí Minhin kaupunki) (VNUHCM)) ja toisaalta korkeatasoisin yliopisto (Ton Duc Thangin yliopisto). Kaupungin keskusta on osittain länsimaiseen tyyliin rakennettu, ja lisäksi erityisesti Cholonin kaupunginosaan on muodostunut kiinalainen väestönosa.
Maantiede ja ilmasto
Hồ Chí Minh sijaitsee Saigonjoen suiston länsirannalla Etelä-Vietnamissa noin 50 kilometrin päässä Etelä-Kiinan merestä.
Joki on kaupungin kohdalla 225–375 metriä leveä ja jopa 20 metriä syvä.[1] Kaupunkia vaivaavat usein tulvat, jotka ovat tulleet yhä pahemmiksi kun maa painuu rakennusten alla ja meren pinta nousee ilmastonmuutoksen takia.[2]
Hồ Chí Minh on samalla hallinnollisella tasolla kuin Vietnamin provinssit. Kaupunki jaetaan 22 hallinnolliseen alueeseen, joista viisi on haja-asutusaluetta ja joista vain viidellä keskeisellä alueella on oma nimensä. Hoa Binhin puisto on kaupungin keskeisin punaisten lyhtyjen alue.[3]
Kaupungin merkittäviin nähtävyyksiin kuuluvat Củ Chi -tunnelit, Cao Dain suuri temppeli, Ho Chi Minh Museo, ranskalaiskauden Kaupunginhotelli eli Hotel de Ville, sotamuseo ja kultainen vesinukketeatteri.[4]
Vuorokauden ylin lämpötila on koko vuoden 30 ja 35 asteen välillä. Kuiva kausi kestää tammikuusta maaliskuuhun, kun taas toukokuusta lokakuuhun sataa rankasti.[5]
Hồ Chí Minhin kaupungin ilmastotilastoa
Lähde: Weather Information for Ho Chi Minh City World Weather Information Service. World Meteorological Organization. Viitattu 28.7.2009. | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Historia
Saigon oli alun perin pieni kalastajakylä, joka sijaitsi samannimisen joen soisella suistoalueella. Sen asukkaat olivat todennäköisesti khmerejä ennen vietnamilaisten saapumista. Nguyễn Hữu Cảnh perusti kaupunkiin hallinnon vuonna 1698. Ranska teki Vietnamista oman siirtokuntansa 1800-luvun puolivälissä, kunnes vuonna 1954 kommunistinen Việt Minh löi ranskalaiset Điện Biên Phủn taistelussa. Ranska ei suostunut kuitenkaan luovuttamaan valtaa kommunisteille, vaan antoi tukensa keisari Bảo Đạille, joka teki Saigonista pääkaupunkinsa. Kun Vietnam jaettiin virallisesti kahtia, piti Etelä-Vietnam presidentti Ngô Đình Diệmin johdolla kaupungin pääkaupunkinaan.
Vietnamin sodan lopputuloksena 1975 Pohjois-Vietnamin armeija liittolaisineen sai suurta tuhoa kärsineen kaupungin haltuunsa. Yhdysvalloissa tapahtumaa kutsutaan Saigonin romahtamiseksi, Vietnamissa taas Saigonin vapauttamiseksi. Kommunistit nimesivät kaupungin uudelleen johtajansa Ho Tši Minhin mukaan vuonna 1976, kun yhdistetty Vietnamin sosialistinen tasavalta perustettiin. Epävirallista nimitystä Sài Gòn käytetään yhä runsaasti puhekielessä paitsi Vietnamissa, varsinkin ulkomailla asuvien vietnamilaisten keskuudessa. Erityisesti nimitystä käytetään kaupunginosasta numero yksi.
Väestö
Vuoden 2019 väestönlaskennan mukaan kunnan alueella oli noin yhdeksän miljoonaa asukasta, joista seitsemän miljoonaa asui kaupunkitaajamassa.[6]
Liikenne
Vietnamin suurin lentoasema, Tan Son Nhatin kansainvälinen lentoasema sijaitsee kuusi kilometriä keskustasta pohjoiseen.[7]
Hồ Chí Minhin kaupunki on Hanoihin ulottuvan rautatien toinen päätepiste.[8]
Kaupunkiin on pitkään ollut suunnitteilla kahdeksan linjan raideliikenneverkosto. Ensimmäisten linjojen odotetaan avautuvan 2020-luvulla.[9][10]
Kuvia
Vanha kaupungintalo, joka on nykyään Kansankomitean käytössä
Notre Damen katedraali Hồ Chí Minhissa
Ton Duc Thangin yliopiston pääkampusta.
Liikenneruuhkaa
Lähteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hồ Chí Minhin kaupunki Wikimedia Commonsissa
