Glasgow’n yliopisto

Paavi Nikolaus V perusti yliopiston vuonna 1451 Skotlannin kuninkaan Jaakko II:n kehotuksesta. Jaakko tahtoi Skotlantiin kaksi yliopistoa vastaamaan Englannin Oxfordia ja Cambridgea. Yliopisto on Skotlannin toiseksi vanhin vuonna 1413 perustetun St Andrewsin yliopiston jälkeen ja neljänneksi vanhin koko Britanniassa. Aberdeenin, St Andrewsin ja Glasgow’n yliopistot ovat kirkollisen tahon perustamia kun taas Edinburghin yliopiston perusti kaupunki.

Glasgow ja St Andrews ovat olleet kilpailevia yliopistoja perustamisestaan lähtien. Myös Glasgow’n ja Edinburghin välillä on käyty ystävällismielistä kilpailua alkaen Edinburghin yliopiston perustamisesta vuonna 1583.

Kaikista Skotlannin yliopistoista ja muista kolmannen asteen oppilaitoksista vain Glasgow ja Edinburgh kattavat lähes kaikki tieteenalat; niissä voi opiskella oikeustiedettä, lääketiedettä, hammaslääketiedettä ja tekniikkaa sekä useita muita aineita luonnontieteistä yhteiskuntatieteisiin, kieliin, kirjallisuuteen ja historiaan.

Yliopistossa opiskelee vuosittain yli 18 000 perustutkinnon ja 7 000 jatkotutkinnon opiskelijaa yli 140 eri maasta.^[1] Britannian mittapuulla Glasgow’n yliopistossa on harvinaisen suuri määrä paikallisia opiskelijoita, sillä lähes puolet on kotoisin Glasgow’sta tai sen lähiseudulta. Lopuistakin 25 % on kotoisin Skotlannista ja 13 % muualta Britanniasta. 6 % opiskelijoilta tulee muista Euroopan unionin jäsenmaista, ja 6 % muualta maailmasta.^lähde? Henkilökuntaan kuului joulukuussa 2016 yli 7 600 työntekijää, joista 3 345 on tutkijoita.^[2]

Yliopisto on osa Russell-ryhmää, johon kuuluu 20 brittiläistä huippuyliopistoa. Se on myös yksi kansainvälisen Universitas 21 -organisaation perustajajäseniä. Ryhmään kuuluu yliopistoja eri puolilta maailmaa, ja se pyrkii kehittämään maailmanlaajuista yhteistyötä.

Yliopiston yhteydessä toimii kaksi opiskelijaunionia, Queen Margaret Union (QMU) ja Glasgow University Union (GUU). Suurin osa opiskelijoista kuuluu jompaankumpaan. Molemmilla unioneilla on takanaan pitkä historia. GUU toimi pitkään miesopiskelijoiden unionina, kun taas QMU oli naisopiskelijoille. Unionit tarjoavat jäsenilleen paljon toimintaa kuten väittelyjä, illallisia, virkistystoimintaa, kanssakäymistä ja baareja.

Glasgow on ollut Britannian yliopistoväittelyjen parhaimmistoa vuodesta 1953. GUU on voittanut kansainvälisen yliopistojen väittelyn MM-kilpailut viisi kertaa, useammin kuin yksikään muu yliopisto tai kerho väittelyperinteen pitkässä historiassa.

• Adam Smith, taloustieteilijä
• Alexander R. Todd, biokemisti (Nobelin kemianpalkinto)
• Alistair MacLean, kirjailija
• Colin Maclaurin, matemaatikko (valmistui 14-vuotiaana ja kehitti mm. Integraalitestin)
• Frederick Soddy, radiokemisti (Nobelin kemianpalkinto)
• David Livingstone, tutkimusmatkailija
• Sir Derek Barton, kemisti (Nobelin kemianpalkinto)
• Gerard Butler, näyttelijä
• Henry Campbell-Bannerman, Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri (1906–1908)
• James Herriot, kirjailija
• James Watt, koneinsinööri ja keksijä
• James W. Black, farmakologi (Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinto)
• Jocelyn Bell Burnell, tähtitieteilijä (löysi ensimmäiset pulsarit)
• John Boyd Orr, lääkäri, biologi ja poliitikko (Nobelin rauhanpalkinto)
• John Logie Baird, insinööri ja keksijä
• Joseph Lister, keksi desinfioinnin
• Ken MacLeod, kirjailija
• Lordi Kelvin, fyysikko
• Thomas Muir, poliittinen uudistaja
• Thomas Reid, filosofi
• William Ramsay, kemisti (Nobelin kemianpalkinto)

• 
  Yliopiston päärakennus.
• 
  Yliopiston torni.
• 
  Glasgow’n yliopiston kirjasto.
• 
  Yliopiston päärakennuksen pylväskäytäviä.
• 
  Etualalla Wolson Medical Schoolin rakennus, taustalla Boyd Orr -rakennus.
• 
  Yliopiston sisäpihaa.
• 
  Portti yliopiston päärakennukselle.
• 
  Kelvin-joki, joka kulki lordi Kelvinin laboratorion ohi, ja josta lordi Kelvin sai nimensä. Taustalla yliopisto.

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Glasgow’n yliopisto.

• http://www.gla.ac.uk/ – Yliopiston virallinen sivusto (englanniksi)