Huittinen
Huittinen (ruots. Vittis) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Satakunnan maakunnassa. Kaupunki kuuluu Porin seutukuntaan. Kaupungissa asuu 9 646 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala on 539,55 km2, josta 6,94 km2 on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 18,11 asukasta/km2. Huittisten naapurikunnat ovat Kokemäki, Loimaa, Punkalaidun, Sastamala ja Säkylä.
| Huittinen Vittis | |
|---|---|
 |  |
sijainti | |
 Huittisten keskustaa kesäkuussa 2020. | |
| Sijainti | , 22°41′55″E |
| Maakunta | Satakunnan maakunta |
| Seutukunta | Porin seutukunta |
| Kuntanumero | 102 |
| Hallinnollinen keskus | Lauttakylä |
| Perustettu | 1865 |
| – kauppalaksi | 1972 |
| – kaupungiksi | 1977 |
| Kuntaliitokset | Vampula (2009) |
| Kokonaispinta-ala | 539,55 km² 207:nneksi suurin 2022 [1] |
| – maa | 532,61 km² |
| – sisävesi | 6,94 km² |
| Väkiluku | 9 646 100:nneksi suurin 31.12.2023 [2] |
| – väestötiheys | 18,11 as./km² (31.12.2023) |
| Ikäjakauma | 2020 [3] |
| – 0–14-v. | 14,3 % |
| – 15–64-v. | 56,3 % |
| – yli 64-v. | 29,4 % |
| Äidinkieli | 2022 [4] |
| – suomenkielisiä | 95,4 % |
| – ruotsinkielisiä | 0,2 % |
| – muut | 4,4 % |
| Kunnallisvero | 9,00 % 126:nneksi suurin 2024 [5] |
| Työttömyysaste | 9,4 % (2020) [6] |
| Kaupunginjohtaja | Viveka Lanne |
| Kaupunginvaltuusto | 35 paikkaa |
| 2021–2025[7] • Kesk. • Kok. • PS • SDP • Vas. • HuiP.1 • KD 1Huittisten parhaaksi | 9 8 7 5 3 2 1 |
| www.huittinen.fi | |
Nykyisen muotonsa Huittisten kaupunki sai, kun Vampulan kunta liitettiin siihen vuonna 2009.[8] Huittisista tuli kauppala vuoden 1972 alussa, ja kauppaloiden lakkauttamisen yhteydessä kaupunki vuonna 1977.[9] Huittisten vaakunan on suunnitellut Erkki Honkanen, ja se on vahvistettu vuonna 1953.[10]
Maantiede
Huittisten suurin vesistö on Kokemäenjoki, joka virtaa aluksi lounaaseen, mutta kääntyy kunnan alueella luoteeseen kohti Poria. Siihen yhtyvät tärkein sivujoki Loimijoki sekä pienemmät Punkalaitumenjoki ja Sammunjoki. Kokemäenjokilaakso kuuluu laajan valtakunnallisesti arvokkaaksi katsottuun maisema-alueeseen, joka ulottuu useiden kuntien alueelle.[11]
Järviä ei Huittisten alueella Raijalanjärven kuivatuksen jälkeen enää ole.[12] Huomattava osa kunnan alueesta on peltoa, minkä lisäksi Huittisten länsiosassa on laajoja soita. Merkittävimmät suot ovat Lauhansuo, Isosuo ja Vähäsuo.[13] Puurijärven ja Isosuon kansallispuiston eteläpää ulottuu Kokemäeltä Huittisten puolelle.[14]
Pinnanmuodoiltaan Huittinen on enimmäkseen tasaista ja alavimmat alueet sijaitsevat jokien varsilla kaupungin keskiosassa. Kallioperä, joka on Huittisissa enimmäkseen granodioriittia, ei ole näkyvissä kaupungin alueella juuri missään. Korkeimmat, yli 100 metrin korkeudelle merenpinnasta ulottuvat mäet sijaitsevat etelässä Vampulan suunnalla. Tunnettuja näköalapaikkoja ovat Ripovuori, Kännönvuori ja Korkeakallio. Huittisten halki kulkee harjujakso, joka tulee luoteesta Kokemäen puolelta ja jatkuu Huhtamon kautta Punkalaitumen puolelle.[15]
Puurijärven ja Isosuon kansallispuiston lisäksi Huittisten Natura 2000 -alueiksi on määritelty Loimijoen Vanhakosken ympäristö, Punkalaitumen Isosuon osa ja Vampulan puolelle tuleva pätkä Säkylänharjua.[16]
Historia
Esihistoria
Huittisista on löytynyt useita muinaisesineitä kivikaudelta, merkittävimpänä Palojoelta löytynyt nykyään Kansallismuseossa esillä oleva Huittisten hirvenpää. Esinelöytöjen lisäksi Korkeakoskella on kampakeraamisen ajan asuinpaikka ja Sammun kylässä on esihistoriallisia kalmistoja. Tutkijat ovat päätelleet Huittisten saaneen ensimmäiset asukkaansa pääosin luoteesta, Kokemäenjoen alajuoksun suunnalta.[15]
Ruotsin ja Venäjän vallan aika
Huittisten vanhin kylä on Karhiniemi. Siellä sijaitsi myös Huittisten ensimmäinen puukirkko.[13] Huittinen mainitaan kirkkopitäjänä vuonna 1414. Huittisten harmaakivikirkko on rakennettu 1400-luvun lopulla.[15]
Suur-Huittisten alueella oli 1500-luvun alussa 300 maataloa, mutta saman vuosisadan lopulla autioituneita taloja oli toistasataa.[15] Ensimmäisenä Huittisista irtaantui Punkalaidun omaksi kirkkoherrakunnakseen vuonna 1649.[17] Huittinen oli osa vuosina 1651–1680 olemassa ollutta Porin kreivikunnan läänitystä.[13]
Suurina nälkävuosina 1696–1697 kerrotaan yli 800 pitäjän asukkaan menehtyneen. Tilastotieteilijä Ulrik Rudenschöld antoi matkakuvauksessaan vuosilta 1738–1741 varsin myönteisen kuvan Huittisten maataloudesta ja ehdotti Kokemäenjoen kanavoimista sekä kaupungin perustamista Karhiniemen kylään. Kokemäenjokea perattiin 1700-luvun lopulla tulvavahinkojen estämiseksi.[15] Huittisten väkiluku yli kolminkertaistui suon kuivatuksen ansiosta 2 396 asukkaasta (1749) 7 466 asukkaaseen (1880).[13]
Huittisten kirkko paloi vuonna 1783 ja korjauksen yhteydessä siihen lisättiin korkea torni.[15] Kirkon ympäristössä olevasta Lauttakylästä muodostui Lounais-Suomen tärkein maaliikenteen solmukohta jo kauan ennen autojen aikakautta.[18] 1700-luvulla ehdotettiin kaupungin perustamista Lauttakylään.[13] Yksi syy hankkeen kariutumiseen oli, ettei vesireittejä pystytty perkaamaan purjehduskelpoisiksi.[19] Lauttakylä syntyi vanhojen Helsinki–Pori- ja Turku–Tampere-maanteiden risteykseen, jossa Loimijoki ylitettiin lautalla.[20] Rautatiet olivat kaukana, eivätkä vesireitit olleet kulkukelpoisia pitkillä matkoilla.[18]
Vampula erotettiin Huittisista omaksi kunnakseen vuonna 1867, Kauvatsa erotettiin vuonna 1892 ja Keikyä vuonna 1919.[21] Myös Huhtamossa suunniteltiin itsenäistymistä 1900-luvun alkupuolella, mutta hanke kariutui.[22][9]
Itsenäisen Suomen aika
Heinäkuussa 1917 Huittisten osuusmeijerillä tapahtui Huittisten meijerikahakka, jossa lakkoilevat maataloustyöntekijät ottivat yhteen maanviljelijöiden hankkimien vartijoiden kanssa. Valtiovalta puuttui kahakkaan, mutta siitä ei tullut kahakoitsijoille seurauksia. Kahakan merkityksestä ollaan eri mielisiä, mutta sen jälkeen alkoivat suojeluskunnat ja työväen järjestyskaartit järjestäytyä ympäri Suomea.[23]
Suomen sisällissodassa Lauttakylä oli aluksi suojeluskunnan hallussa. Helmikuussa 1918 punaiset saapuivat paikkakunnalle ja suojeluskuntalaiset vetäytyivät. Porin rintaman romahduttua punaiset vetäytyivät Huittisista huhtikuussa. Vetäytymisen yhteydessä punaiset polttivat taloja ja vaurioittivat teollisuuslaitoksia. Sodan loppupuolella ja sen jälkeen valkoiset teloittivat 48 huittislaista ja noin 400–500 päätyi vankileireille.[23]
Lauttakylästä liikennöi matkustajalaiva Kokemäenjokea myöten Tampere–Pori-radan Kokemäen Kyttälän rautatieasemalle heti radan valmistumisesta alkaen 1930-luvulle saakka. Linja-autoliikenne Lauttakylästä kaikkiin suuntiin alkoi jo 1920-luvun alkuvuosina.[24]
Talvisodassa kaatui 102 huittislaista. Jatkosodassa tappiot olivat suuremmat 167 kuntalaisen kaatuessa.[25] Huittisiin asutettiin sotien jälkeen Pyhäjärven (Vpl) ja Sakkolan siirtoväkeä.[26]
Ensimmäisen kerran Huittisten muuttamisesta kauppalaksi keskusteltiin lehdistössä 1960-luvun alussa. Aiemmin asia ei ollut saanut kannatusta, sillä ennen vuoden 1960 lakimuutoksia kauppalaksi tulo olisi tarkoittanut Lauttakylän erottamista ympäröivästä maaseudusta. Kauppalahanke toteutui vasta 1972, vain viisi vuotta ennen kuin kauppalat lakkautettiin ja Huittinen muuttui kaupungiksi.[9]
Vampula liitettiin Huittisiin vuonna 2009.[8]
Kylät
Huittisten keskustaajama on Lauttakylä. Se on talousalueensa ja työssäkäyntialueensa kaupallinen keskus.[27]
Maarekisterin mukaan Huittisissa on 36 kylää, joista 24 löytyy myös kirkonkirjoista.[28][17] Vampulassa on vastaavasti 17 kylää, joista 14 on kirkonkirjoissa.[29][30] Historiallista kylärajausta on monin paikoin mahdoton havaita, sillä nykyaikainen kaavoitus ja kunnalliset ja valtiolliset rakennustyöt ovat rikkoneet vanhat kylärakenteet.[31] Kylien reunoille ja takamaille on syntynyt myös uusia kulmakuntia, joita ei ole erotettu maarekisterissä omiksi yksiköiksi. Suurin näistä on Huhtamo.
- Huittisten kylät
Hakuni, Hannula, Hirvelä, Huhkola, Huittistenkylä, Hurula, Kaharila, Kallionkorpi, Kannila, Karhiniemi, Kiviranta, Korkeakoski, Koskua, Kuninkainen, Kännölä, Lauha, Lauttakylä, Leppäkoski, Loima, Löysälä, Matikkala, Mauriala, Mommola, Mäentaka, Naatula, Nanhia, Pappila, Pöyriälä, Raijala, Raskala, Rieskala, Riesola, Sampu, Sorvola, Suttila ja Uola.
- Vampulan kylät
Hanhikoski, Honko, Horna, Huhtaa, Kotaja, Kukonharja, Kärväselä, Matkusjoki, Murto, Närälä, Punola, Sallila, Salmenoja, Siivikkala, Soinila, Tamare ja Vampula.
Hallinto
Huittisten kaupunginvaltuustossa on 35 jäsentä, joista nykyisellä kaudella (2021–2025) miehiä on 25 ja naisia 10.[32] Suurimmat valtuustoryhmät ovat keskusta (9 paikkaa), kokoomus (8 paikkaa) ja perussuomalaiset (7 paikkaa).[7] Kaupunginvaltuuston puheenjohtajana toimii Jouni Isotalo, ensimmäisenä varapuheenjohtajana Ilkka Riuttamäki ja toisena varapuheenjohtajana Joonas Immonen.[32]
Huittisten kaupunginjohtaja on Viveka Lanne.[33]
Ystävyyskaupungit
Huittisilla on viisi virallista ystävyyskaupunkia[34]:
Palvelut
Koulutus
Huittisissa toimii viisi peruskoulun alakoulua, jotka ovat:[35]
Lisäksi kunnan Pellonpuiston koulu on peruskoulujen yläkoulu.[35] Huittisten toisen asteen oppilaitokset ovat Lauttakylän lukio, Sasky-koulutuskuntayhtymän alainen Huittisten ammatti- ja yrittäjäopisto ja kansanopisto Länsi-Suomen opisto.[36][37][38]
Ammatti- ja yrittäjäopisto on sijoitettu Kuninkaisten koulutus- ja kulttuurikeskukseen, jossa toimivat myös kansalaisopisto Sataopisto sekä Satakunnan ammattikorkeakoulun etäkampus.[39]
Koulutuskuntayhtymä Sataedulla on aikuiskoulutusta Huittisissa.[40] Kaupungissa toimii myös Huittisten musiikkiopisto.[37]
Kirjastopalvelut
Huittisten kaupunginkirjastolla on kaksi toimipistettä: pääkirjasto ja Vampulan kirjasto.[41]
Sosiaali- ja terveyspalvelut
Huittisten terveyspalveluista vastaavat Huittisten ja Vampulan terveyskeskukset.[42]
Liikenne
Huittinen tunnetaan vilkkaana vähittäiskaupan sekä autokaupan keskuksena.[43] Liikenteellisesti se sijaitsee Turun, Tampereen ja Porin kaupunkien muodostaman kolmion keskellä. Keskustan tuntumassa on Helsingistä Poriin johtavan valtatie 2:n ja Raumalta Kouvolaan johtavan valtatie 12:n risteys.[44] Samassa paikassa on myös Auraan johtavan kantatie 41:n päätepiste. Teiden risteys tuli valmistuttuaan 1960-luvulla nopeasti tunnetuksi useista liikenneonnettomuuksista ja se muutettiin eritasoliittymäksi jo vuonna 1967. Aikanaan Huittinen oli myös Toijalaan vieneen kantatie 57:n toinen päätepiste; nykyisin pääosa tästä tiestä on Urjalaan, Punkalaitumen kautta kulkeva, Taikayöntieksi kutsuttu seututie 230.[45]
Sijaintinsa ansiosta Huittinen on erittäin vilkas linja-autoliikenteen solmukohta. Päivittäin sieltä lähtee useita pikavuoroja Helsingin, Turun, Rauman, Porin ja Tampereen suuntiin. Nykyinen linja-autoasema on valmistunut vuonna 1965. Ennen Huittisten muuttumista kauppalaksi vuonna 1972 Lauttakylän Auto oli Suomen suurin maalaiskunnasta käsin linja-autoliikennettä harjoittanut yritys ja Huittisten linja-autoasema Suomen vilkkain maaseudun linja-autoasema.[46] Linja-autoliikenteen hiljennyttyä myös Huittisten linja-autoasema on 2000-luvulla hiljentynyt, eivätkä kaikki suurempien kaupunkien väliset pikavuorot enää edes käy kaupungin keskustassa.[47]
Huittisissa ei ole rautatieasemaa, mutta kunnan alueella Kuukinmaantien pohjoispäädyssä kulkee noin sadan metrin pätkä Tampere–Pori-junarataa. Lähimmät rautatieasemat ovat Kokemäellä ja Sastamalassa.[48]
Talous
Vuonna 2022 Huittisten kaupunki sai verotuloja 37,8 miljoona euroa. Yhteensä tuloja kertyi 83,4 miljoonaa euroa. Ylijäämää kertyi 2,9 miljoonaa euroa.[49]
Työllistävin toimiala on elintarvikkeiden jatkojalostus. Kaupungissa toimii myös merkittäviä kone-, rakennus- ja laukkualan yrityksiä ja lukuisa joukko muuta pienteollisuutta. Huittislainen maataloustuotanto on painottunut kasvintuotannon osalta voimakkaasti erikoiskasvien tuotantoon. Vastaavasti kotieläintuotannossa painopiste on sian- ja broilerintuotannossa. Huittisissa on Suomen kunnista eniten sikoja.[50]
Vuonna 2001 konkurssiin ajautunut tunnettu elintarvikeyhtiö Huittisten Lihapojat[51] oli aikoinaan yksi kaupungin suurimpia työnantajia. Yhtiö työllisti tuolloin 180 henkilöä.[52]
Jokisivun kultakaivos sijaitsee Huittisissa. Polar Mining aloitti esiintymän louhimisen vuonna 2009[53].
Työpaikat
Vuonna 2020 Huittisissa oli 4 063 työpaikkaa. Työpaikoista 9,2 % oli alkutuotannossa, 26,0 % jalostuksessa ja 63,5 % palvelusektorilla. Työllisyysaste oli 75,2 % vuonna 2021.[6]
Huittisten työpaikkaomavaraisuus oli 102,4 % vuonna 2020.[6]
Väestö
Huittisten väkiluku oli 9 745 vuonna 2022. Väestöstä naisia oli 50,5 % ja miehiä 49,5 %.[2]
Vuonna 2021 Huittisissa oli 5 093 asuntokuntaa. Vuokra-asuntojen osuus oli 29,0 %.[6]
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
Taajamat
Vuoden 2017 lopussa Huittisissa oli 10 207 asukasta, joista 7 109 asui taajamissa, 2 993 haja-asutusalueilla ja 105:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Huittisten taajama-aste on 70,4 %.[55] Huittisten taajamaväestö jakautuu kahden eri taajaman kesken:[56]
| # | Taajama | Väkiluku (31.12.2017) |
|---|---|---|
| 1 | Lauttakylä | 6 641 |
| 2 | Vampulan kirkonkylä | 468 |
Kaupungin keskustaajama on lihavoitu.
Uskonnolliset yhteisöt
Huittisissa toimii Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Huittisten seurakunta, johon vuonna 2022 kuului 79,3 %[57] kunnan asukkaista. Vampulan alueella toimii seurakuntaan kuuluva Vampulan kappeliseurakunta[58], joka oli aiemmin itsenäinen seurakunta, mutta liitettiin Huittisten seurakuntaan vuonna 2009.[59]
Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Huittisten alueella toimii Turun ortodoksinen seurakunta.[60] Suomen helluntaikirkon jäsenseurakunnista Huittisissa toimii Huittisten kotikirkko.[61]
Kulttuuri
Huittinen tunnettaan hullu mies Huittisista -tarinasta. Tarinan mukaan raskaissa koskenperkuutöissä työmiehen rahat menivät ravintoon, mistä tämän kaveri tokaisi: "Hullu mies Huittisista syö enemmän kuin tienaa!". Tästä kiivastuneena mies teki yksinään kahden miehen työt ja rahaa jäi säästöön.[62]
Huittisten nimikkolajit ovat kevätlinnunsilmä, kaksipistepirkko, kantarelli, toutain, peltopyy ja siili.[63] Huittisten pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla suolavesiliha ja saltti eli rosolli.[64] Huittisissa puhuttu murre on alasatakuntalainen lounainen välimurre, joka on sekoitus lounaismurteita ja hämäläismurteita.[65]
Kuninkaisten koulutus- ja kulttuurikeskuksessa on kaksisalinen elokuvateatteri Kinoset.[39]
Huittisten seudulla ilmestyy vuonna 1913 perustettu Lauttakylä-lehti.[66]
1990-luvulla Huittisissa järjestettiin vuosittain Mandinpäivät-seminaari, jossa nostettiin esillä paikkakunnan historiallisia naisvaikuttajia. Vuonna 1994 Mandinpäivien aiheena oli Wendla Randelin. Tämä innoitti yleisössä ollutta Kati Launista kääntämään Randelinin romaanin Den Fallna suomeksi. Kirsti Ellilä teki puolestaan vuoden 1995 seminaaria varten näytelmän Agnes Olavintyttärestä ja Maalina Yrjänäntyttärestä ja vuoden 1996 seminaaria varten Siina Rinteestä. Seminaarien taustajärjestö Huittisten Mandit ry lopetti toimintansa vuonna 2000.[67]
Nähtävyydet
Kivirannan kartano on nykyään avoinna vierailijoille.[70]
Huittisissa toimii kaksi paikallismuseota, Huittisten museo ja Vampulan kotiseutumuseo.[71] Museo on vuodesta 2009 alkaen muodostanut yhtenäisen hallinnollisen kokonaisuuden Harjavallassa toimivan Emil Cedercreutzin museon kanssa ja sen ylläpitäjänä on siitä lähtien ollut Harjavallan kaupunki.[72]
Huittisissa on kolme kirkkoa. Huittisten kivikirkko on 1400-luvun lopulta.[73] Vampulassa on vuonna 1894 rakennettu puukirkko.[74] Kunnan itäosassa on Huhtamon kirkko, joka on rakennettu 1928.[75]
Huittisissa on neljä valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristökohdetta: Huittisten kirkko ympäristöineen, Nanhian kylä, Punkalaitumenjoen kylä ja Raijalan kylä. Kirkko ja Raijalan kylä ovat peräisin keskiajalta, muut ovat uudempaa rakennuskantaa, joskin Nanhian kylän lähellä sijaitsee rautakautinen kalmisto.[76]
Urheilu
Lauttakylän Lujan edustusjoukkue jääkiekossa pelaa II-divisioonassa.[77] Lujalla on jaostot myös jalkapallossa, yleisurheilussa, suunnistuksessa, hiihdossa ja ringetessä.[78] Yleisen sarjan Suomen mestaruuksia lujalaisista ovat yleisurheilussa voittaneet Jouko Uola, Kari-Pekka Lax, Seppo Haavisto, Seppo Peltola, Ringa Ropo, Antti Rintakoski ja Petteri Lax.[79] Hiihdossa Lujan ensimmäisen Suomen mestaruuden voitti Jenni Höylänen nuorten sarjassa vuonna 2007.[78] Luja on aikanaan saanut Suomen mestaruuksia myös painon- ja voimanostosta sekä juniorilentopallosta.[78] Lauttakylän Lujan jääkiekkojoukkueen kotihalli on vuonna 1996 valmistunut Huittisten jäähalli.[80]
LP-Vampula Huittinen pelaa naisten lentopallon pääsarjassa. Kotiottelunsa LP-Vampula pelaa Tahto Areenalla.[81] Salibandyssa SBS Rupun naisjoukkue sijoittui parhaimmillaan kaudella 2006–2007 naisten salibandyliigan neljänneksi. Joukkueen silloinen valmentaja, Matti Kaipio, nousi myöhemmin naisten salibandymaajoukkueen päävalmentajaksi.[82]
Suunnistuksessa yleisen sarjan Suomen mestaruuksia on voittanut Pirjo Mattila[83], joka on menestynyt myös hiihtosuunnistuksessa ja ampumahiihdossa[84] ollen MM-kisoissa neljäs. Vapaaottelussa suomenmestaruuden on voittanut Tommi Haavisto.[85] Voimanostaja Timo Hokkanen voitti 2012 penkkipunnerruksen Euroopan mestaruuden. 2016 ja 2017 Hokkanen voitti klassisen penkkipunnerruksen MM-kultaa.[86]
Lentopalloilijat Matti ja Mikko Oivanen ovat myös Huittisista.[87]
Tunnettuja huittislaisia
|
|
Katso myös
Lähteet
- Suomenmaa 2 (toim. Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela), WSOY 1968, Porvoo (s. 103–108)
Viitteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Huittinen Wikimedia Commonsissa
- Huittisten kaupungin kotisivut
- Huittisten avainluvut Tilastokeskus