Pori

Porin pinta-ala oli 2022-01-01 1. tammikuuta 2022 maanmittauslaitoksen mittausten mukaan 2 062,00 km², josta 1 156,16 km² on maata, 61,83 km² sisävesialueita ja loput 844,01 km² merivesialueita.^[1] Porin läpi virtaa Kokemäenjoki, jolla on ollut suuri vaikutus kaupungin historiaan. Joen leveys on keskustan kohdalla hieman alle 200 metriä. Joen virtaamisnopeus kaupungin alueella on alhainen. Sen suisto, jossa joen suuhaarojen eli juopien väliin jäävät Porin luodoiksi nimitetyt suistosaaret, alkaa Porin keskustan tuntumasta.

Maaperä Porissa ja sen ympäristössä vaihtelee etelän ja pohjoisen reunaosien tasaisesta tai rikkonaisemmasta moreenimaasta Yyterin­niemen harjuainekseen ja Kokemäenjokisuiston ja jokivarren savi-, hiesu- ja hietakerrostumiin. Kaupungin rannikkoseudut ovat alavaa ja tasaista maata, keskikorkeus merenpinnasta on alle kymmenen metriä. Meren lahdet alueella ovat yleensä matalia. Rannikolla on hiekka kasaantunut paikoittain loiviksi dyyneiksi, mikä on nähtävissä Yyterissä, jonka hiekkarannat ovat Suomen kuuluisimpia.

Porin maaperän yleisin kivilaji on hiekkakivi. Se on levittäytynyt kallioperään tasaiseksi patjaksi, ja sitä peittävät paksut irtonaiset maakerrokset. Porin korkein kohta on Tornivuori Lavian itäosassa.^[17] Peruskartan mukaan huippu ylittää 137,5 metriä.^[18]

Pori on saaristo-osakunta, eli sen saaristo-osiin sovelletaan saaristokuntaa koskevia säännöksiä.^[19]

Alueliitokset

Ennen alueliitoksia Porin kaupungin pinta-ala oli 66,1 neliökilometriä, josta 35 neliökilometriä oli maa-alaa ja 31,1 vesialaa.^[20]

• ¹ Lavia pakkoliitettiin Poriin valtioneuvoston päätöksellä.^[21] Laajennuksen myötä Porin kaupungin alue ulottuu Pirkanmaan maakunnan rajalle asti.

Kallioperä

Kallioperä tulee näkyviin meren rannikon ja luotojen silokallioina ja paikoitellen jopa mäkien harjanteina. Paljastunut kallioperä on joissakin paikoissa rapautunut suuriksi lohkareröykkiöiksi. Tällaista näkee esimerkiksi Ahlaisissa. Kokemäenjokilaakson sekä sen etelä- ja lounaispuolen kallioperä on hiekkakiveä. Hiekkakivikerroksen läpi tunkeutuvat Luvialla ja Nakkilan lounaisosissa diabaasikalliot. Kokemäenjoen pohjois- ja koillispuolella kallioperä on pääasiassa erilaisia dioriitteja. Kallioperäjuonteet noudattavat usein Kokemäenjoen suuntaa eli ovat luode–kaakko-suunnassa.

Satakunnan maakuntakivi on hiekkakivi. Satakunnan hiekkakivi on rakennetutkimusten perusteella joensuistosedimentti, jossa aineksen pääasialliset kuljetussuunnat ovat olleet luoteeseen ja pohjoiseen. Porin seuduilla, erityisesti Ahlaisissa on ollut etsitty malmeja. Tutkimuksissa on löytynyt malmimineraaleja, mutta malmipitoisuus on ollut niin pieni, ettei kaivostoimintaa ole kannattanut aloittaa.

Maaperä

Porin reuna-alueiden maaperä on etenkin Viasveden ja Kuuminaistenniemen suunnassa moreenia, joka koostuu kaikenkokoisista kiviaineksista. Tavallisesti moreenimaat ovat kuusimetsän peitossa. Ahlaisissa ja Ruosniemessä moreeniselänteitä puhkovat kalliopaljastumat ja painanteissa on savea ja turvemaata. Harjuainesta on etenkin Yyterinniemellä. Harjuista on paikoitellen otettu hiekkaa ja soraa eri tarkoituksiin, joten jäljelle on jäänyt vain suuria kuoppia. Hiekka rannikolla on joissakin kohdissa kasaantunut hiekkadyyneiksi. Alavien tasankojen ja jokitörmien yleisimpiä maalajeja ovat savi, hiesu ja hieno hieta.^[22]

Savikerrokset ovat joissakin kohdin jopa 50 metrin paksuisia. Savea ja hietaa sisältävät pellot ovat erinomaisia viljelysmaita. Porin ympäristön suurimmat suot sijaitsevat Kullaalla ja Noormarkun itäosissa. Harvat niistä ovat enää luonnontilassa. Soita on kuivattu ja otettu viljelykäyttöön ja niistä on otettu paikoin turvetta.

Karhuluodon hiekkaranta.

Vesistöt

Porissa on paljon vesistöjä. Selkämeren rannikkoa on Porin kohdalla noin 20 kilometriä. Merenlahdet ovat matalia. Meriveden virtaussuunnat ovat rannikolla etelästä pohjoiseen. Veden korkeuden vaihtelu on keskimäärin 130 senttimetriä. Meriveden lämpötila syvänteissä on 2–3 astetta, kun taas pintavesi lämpenee heinäkuussa 14–15-asteiseksi. Rannikkovedet jäätyvät marras-joulukuussa ja kiintojään vahvuus on 30–50 senttimetriä. Porin Kokemäenjoen vesi on ollut hyvin saasteista, mutta se on alkanut puhdistua, kun uusien vesilakien määräämät puhdistamot on saatu toimintaan.

Ilmasto

Kaupunki syntyy joen suistoon

Porin edeltäjänä voidaan pitää Koke­mäen­joen varteen 1300-luvulla perustettua Ulvilan kaupunkia. Purjehtiminen joella kuitenkin vaikeutui jatkuvasti. Kokemäen ja Ulvilan merkitys väheni vähenemistään, kun laivat eivät enää päässeet jokea ylös.

Kustaa Vaasa lakkautti vuonna 1550 Ulvilan kaupungin ja määräsi sen asukkaat, samoin kuin Rauman, Porvoon ja Tammi­saaren asukkaat muuttamaan Helsinkiin. Porvaristo ei kuitenkaan viihtynyt vasta­perustetussa Helsingissä, ja useiden anomusten jälkeen nämä lakkautettujen kaupunkien asukkaat saivat luvan palata entisille asuinseuduilleen. Ulvilalaisia kuitenkin odotti uusi muutto­käsky, sillä Juhana Herttua halusi perustaa lähemmäksi merta uuden satama- ja kauppa­kaupungin, Porin, jonne ulvilalaisten oli muutettava. Hänen 8. maaliskuuta 1558 antamassaan Porin kaupungin perustamis­kirjeessä sanotaan: ”Koska olemme nähneet hyväksi, että meren puolelle olisi rakennettava vahva kauppakaupunki, emmekä Ulvilassa löydä mitään linnoitettavaksi soveltuvaa paikkaa, olemme valinneet toisen paikan Porin luota”.^[23] Alku­vaiheessa Porissa asusti noin 300 vastentahtoista asukasta. He kuitenkin alkoivat nopeasti löytää uuden asuinpaikkansa hyviä puolia, muun muassa edullisen sijainnin.

Vastaiskujen aikakausi

Porin kaupunki kasvoi ja rikastui, ja sinne rakennettiin Porin kuninkaankartano. Vuoden 1563 lopulla tilanne kuitenkin äkisti muuttui, kun Juhana ja hänen veljensä kuningas Eerik XIV riitautuivat. Porilaiset joutuivat tilanteeseen, jossa heidän piti valita Eerikin ja Juhanan väliltä. He hylkäsivät Juhanan alistuen täten Eerikin alamaisiksi. Eerik oli tyytyväinen ja antoi porilaisille palkinnoksi vuonna 1564 kaupunki- ja vapaakauppaoikeudet. Kaupungin kehitys näytti erittäin hyvältä, kunnes sen oli tuhota tulipalo 1570-luvulla. Tuli tuhosi kaupungista noin kolmanneksen, mutta se rakennettiin pian takaisin uudelleen. ^lähde?

1600-luvun alkupuolella Pori oli kasvanut Suomen kolmanneksi suurimmaksi kaupungiksi. Asukkaita oli vajaa tuhat, eikä asukasluvun kasvulle näkynyt loppua. 1640-luvulla Porin seutu oltiin aikeissa erottaa omaksi läänikseen, mutta Porin lääni jäi lyhytikäiseksi.^[24] Se ei kuitenkaan ollut ainoa Porin kokema takaisku tuohon aikaan. 1630-luvulla Porin pedagogio lopetettiin ja sen oppilaat pakkomuutettiin Turkuun. Pietari Brahe yritti helpottaa kaupungin koulutusvajetta perustamalla sinne triviaalikoulun, mutta oppilaitos tuhoutui täydellisesti vuoden 1688 kaupunkipalossa. Triviaalikoulu siirrettiin Raumalle ja tilalle avattiin paljon vaatimattomampi pedagogio. Tuon tapahtumasarjan seurauksena Pori ajautui alennustilaan. Se oli vallattu suuressa Pohjan sodassa, ja venäläiset valtaajat tuhosivat runsain mitoin kaupungin infrastruktuuria. Rauhan tultua kaupunki alkoi kuitenkin taas toipua, kun se vapautettiin veroista.^lähde?

Tehdasteollisuuden esiinmarssi

1700-luvun puolessavälissä Porin väkiluku nousi yli tuhanteen. Pori oli päässyt taas hyvän kehityksen makuun. Kasvun vetureina toimivat muun muassa runsas ulkomaankauppa sekä Porin ja sen lähiseutujen maakauppa. Tapulioikeudet Pori sai uudelleen vuonna 1765 yli sadan vuoden tauon jälkeen. Vientitavaroita olivat muun muassa vilja, karja, pellava ja puutavara. Porilla oli myös mahtava kauppalaivasto jonka laivat kävivät jopa Saksassa asti. Purjelaivojen valmistus oli merkittävää. Myös tehdasteollisuus nosti noihin aikoihin Porissa päätään ja tupakkatehtaan perustaminen aloittikin teollisen vallankumouksen jonka seurauksena kaupunkiin perustettiin myös värjäyslaitos ja flanellikutomo. Kaupungilla meni siis taas suhteellisen hyvin, kunnes tuli taas hävitti kaupunkia vuonna 1801. Tulipalo tuhosi kaupungin lähes kokonaan, jättäen kodittomaksi noin 3 000 asukasta.

Jälleenrakennustyöt aloitettiin nopeasti. Pori oli edelleen taloudellisesti merkittävä kaupunki; laivaliikenne oli merkittävää johtuen sahatavaran ja tervan viennistä. Kauppalaivastosta kehittyi entistä mahtavampi ja 1840-luvulla otettiin käyttöön ensimmäiset höyrylaivat. Mutta ei kestänyt kauankaan, kun jo tuli palasi taas tuhoamaan kaupunkia 22. toukokuuta 1852. Tämä tulipalo tuhosi 3/4 Porin rakennuksista, ja köyhät kaupunkilaiset rakensivat tilapäisasuntoja palojätteistä. Kaiken omaisuutensa menettäneet muuttivat kuoppa-asuntoihin, joita kaivettiin hiekkakankaalle. Kaupungin johtajat saivat tarpeekseen tulipaloista, ja päättivät estää ne lopullisesti. Suunniteltiin uusi keskusta leveine puistokatuineen.

Laivanvarustus ja kauppalaivasto hiipuivat 1800-luvun puolivaiheessa. Laivanrakennus jatkui vilkkaana rannikolla mm. Luvialla, Reposaaressa ja Ahlaisissa. Osa kaupungin vastaperustetuista tehtaista päätyi konkurssiin, mutta Porista oli kuitenkin tullut teollisuuskaupunki. Saha-, metalli- ja tekstiiliteollisuus olivat suurimpia työllistäjiä. Vuonna 1852 perustettiin Rosenlew ja vuonna 1900 Porin puuvillatehdas. Teollinen toiminta synnytti Poriin äveriään yläluokan, joka valtasi nopeasti Etelärannan rantakorttelit ja niistä muodostuikin varakkaan väen asuinalue. Samalla kuitenkin syntyi entistä köyhempi työväenluokka. Rikkaiden ja köyhien välinen kuilu aiheutti kapinointia, ja 1900-luvun alussa työväestö alkoikin vaatia parempaa kohtelua.

Sotien jälkeen kaupungin väkiluku nousi nopeaa tahtia. 75 000 asukkaan raja ylitettiin vuonna 1970. Korkein piikki oli 1970-luvun puolivälissä, jolloin Porissa oli yli 80 000 asukasta.

Rakennemuutoksen ja laman vuodet

Raskaaseen teollisuuteen nojautuneen Porin elinkeinoelämä alkoi hiipumaan merkittävästi 1970-luvun puolivälistä alkaen, kun vuoden 1973 öljykriisi ja sitä seurannut raskaan teollisuuden tuotteiden kysynnän heikkeneminen ajoivat kaupungin syvään taantumaan.^[25] Koska Porin kaupunki ei saanut omaa yliopistoa ennen taantuman koittoa, tästä seurasi kaupunkia kolmen vuosikymmenen ajan koetellut rakennemuutos, jonka seurauksena myös kaupungin väestönkehitys kääntyi tappiolliseksi.^[25]

Rakennemuutos syveni entisestään vuonna 1981, kun Suomen sodanjälkeisen historian tuhoisin tulipalo Porin puuvillatehtaan kutomossa teki tehtaan toimintakelvottomaksi.^[26] Palon seurauksena Porin tekstiiliteollisuus koki kuoliniskun.^[27] Kaupunki ei ehtinyt toipua kokemistaan menetyksistä kun 1990-luvun alussa alkanut lama alkoi ajamaan lisää savupiipputeollisuuteen nojautuvia yrityksiä konkurssiin ja lisäsi korkealle nousseen työttömyyden aiheuttamia levottomuuksia.^[28] Levottomuudet purkautuivat valtakunnan tasolla huomiota saaneen runsaan väkivaltarikollisuuden muodossa.^[29]

Laman jälkeinen nousu

Lamavuosien jälkeen Porin työttömyyslukema lähti laskemaan ensin hyvin hitaasti^[30], mutta alkoi kuitenkin vauhdittumaan merkittävästi kaupungin elinvoiman lisäännyttyä 2000-luvulla.^[31] Tähän vaikutti hyvin paljon Porin yliopistokeskuksen perustaminen nykymuodossaan vuonna 2001.^[32] Myös kaupungin muuttoliike kääntyi 2000-luvun aikana positiiviseksi, kun vuonna 2009 Pori sai muuttovoittoa ensimmäistä kertaa 1970-luvun puolivälin jälkeen.^[33]

Vielä 2000-luvun sekä 2010-luvun alun ajan kaupungin imagoa heikentänyt runsas väkivaltarikollisuus^[34] saatiin kääntymään laskuun vuodesta 2012 alkaen, kun kaupungin aloittama väkivallan vähentämishanke alkoi tuottamaan positiivisia tuloksia.^[35] Hankkeen myötä Porin katuturvallisuus on noussut sen jälkeen merkittävästi, sillä vuonna 2018 kaupunki oli parhaimmillaan Suomen kolmanneksi turvallisin suuri kaupunki.^[36] Työllisyyden parantumisen lisäksi kaupungin yritysrakenne on monipuolistunut^[37] eikä ole enää nojautunut vain teollisuuteen.^[37] Vuonna 2022 konsulttiyhtiö Ramboll tilastoi Porin kaupunkikeskustan Suomen neljänneksi elävimmäksi kaupunkikeskustaksi.^[38]

Pori on palanut historian aikana peräti yhdeksän kertaa. Porin kaupunkikuva alkoi kehittyä nykyisen kaltaisekseen vuoden 1852, viimeisen suurpalon, jälkeen, jolloin kaupungista haluttiin tehdä avarampi ja jolloin lääninarkkitehti G.Th. Chiewitz suunnitteli nykyisen asemakaavan keisari Nikolai I:n hyväksyessä sen.^[39]

Porin keskusta on Kokemäenjoen etelärannalla. Keskustan katuverkko muodostaa tyypillisen ruutukaavan. Siihen kuuluu myös kaksi toisensa kohti­suorasti leikkaavaa, muita katuja huomattavasti leveämpää esplanadi­tyyppistä puistokatua, joista toisen nimenä on näiden risteys­kohdan pohjois­puolella Pohjois­puisto, etelä­puolella Etelä­puisto, toisen taas vastaavasti Itä­puisto ja Länsi­puisto.

Merkittävä osa kaupunkikuvaa on kauppojen reunustama, jokivarresta etelään johtava Yrjönkatu, joka vuonna 1977 muutettiin kävelykaduksi ja on Suomen ensimmäinen asemakaavalla vahvistettu kävelykatu,^[40] sekä laajat puistokeskittymät.

Myöhemmin etenkin kaupungin keskustan ilmeen kohottamista on pidetty tärkeänä, ja Maa-Porin osayleiskaavassa 1993 esiteltiin projekti, joka loisi kaupunkiin erityisen kevyen liikenteen ja palveluiden akselin. Promenadi-Pori, jota nimeä projektista alettiin käyttää vuodesta 1995 lähtien, alkaisi kaupungin pohjoisosista, Toejoen ja Isonsannan kaupunginosien yhteisestä keskustasta entisen Vaasantien päästä ja jatkuisi Isonsannan halki nykyisen yliopistokeskuksen ohi ja Kokemäenjoen ylitse Yrjönkadun kävelykadulle. Kävelykadun toisesta päästä akseli jatkuisi rautatieaseman ja Isonmäen laajan urheilukeskuksen kautta läntisen Porin kaupalliseen keskittymään Turun maantien eli valtatie 8:n varteen.

Promenadi-projekti jatkoi jo vuonna 1977 avatun ja Suomessa ensimmäisen pysyvän kävelykadun aloittamaa keskustan uudistamista. Projektin tavoitteena on ollut kaupunkikeskustan säilyttäminen elävänä, viihtyisyyden sekä palveluiden parantaminen ja kevyen ja joukkoliikenteen sekä liikenne- ja pysäköintijärjestelyiden kehittäminen. Keskeisiä katutiloja jaksotettiin tilallisesti uusien rakenteiden kuten katosten, kalusteiden, istutusten ja opasteiden sekä materiaalien, värityksen ja valaistuksen avulla.

Projektilla on ollut erityinen vaikutus keskustan viihtyisyyteen. Lisäksi projektin vauhdittamana on syntynyt kävelykadun varteen vuonna 1999 rakennettu musiikki- ja elokuvateatterikeskus Promenadikeskus, Kirjurinluodolta joen etelä- ja pohjoisrannoille kulkevat kävelysillat sekä Raatimiehenluotoon erityisesti Pori Jazzin konserttikäyttöön suunniteltu Delta-areena, joka otettiin käyttöön vuonna 2002. Matkakeskuksen perustaminen rautatieaseman yhteyteen vuonna 2017 täydensi hanketta.^[41] Promenadi-Pori-projekti sai vuonna 1997 Suomen Arkkitehtiliiton vuotuisen SAFA-palkinnon onnistuneesta arkkitehtuuria ja elävää kaupunkiympäristöä edistäneestä projektista.

Vuonna 2002 Poriin perustettiin Porin kansallinen kaupunkipuisto, jonka ytimen muodostavat Promenadi-Poriin kuuluvat puistoakselit, näihin liittyvät hautausmaat, ja joka edelleen jatkuu pohjoisessa Kokemäenjoen suiston luodoille ja etelässä Porin metsään.^[42]

Porin arkkitehtonisesti näyttävimpiin osiin kuuluvat Etelärannan kiviset uusrenessanssi -tyyliset rantakorttelit, sekä Pohjoispuisto, joka sisältää muun muassa uusklassisen Porin raatihuoneen, jonka on suunnitellut Carl Ludvig Engel sekä August Krookin pääteoksen, Junneliuksen palatsin. Keskustan maamerkkinä toimii myös uusgoottilainen Keski-Porin kirkko. Jugend-ajan kohteista edustava on Usko Nyströmin vuonna 1910 suunnittelema Cygnaeuksen koulu.

Porin väkiluku oli 2010-luvun alkuvuosina muuttovoiton^[43] ja kuntaliitosten^[44] myötä nousussa, mutta on 2010-luvun puolivälin jälkeen ollut lievässä laskussa syntyvyyden merkittävän heikkenemisen vuoksi.^[45][46] Kaupungissa asui 2023-12-31 31. joulukuuta 2023 83 106 asukasta.^[2] Naisia asukkaista on 51,4 prosenttia. Vuonna 2021 ulkomaan kansalaisten osuus oli 4 prosenttia.^[47]

2000-luvulla syntyvyys on ollut kuolleisuutta alhaisempaa lukuun ottamatta vuotta 2006. Vuonna 2016 syntyi 722 lasta ja kuolleisuus oli 1 104. Kaupunkiin muutti kotimaasta 3 247 uutta asukasta, kun sieltä muutti pois 3 359 ihmistä. Kun huomioidaan lisäksi siirtolaisuus, asukkaiden määrä väheni 304:llä.^[20][48]

Kieli

Pori on yksikielinen suomenkielinen kaupunki. Ruotsin kieltä puhuu asukkaista äidinkielenään 0,5 prosenttia. Suomi on ollut Porin hallintokieli vuodesta 1905 lähtien.^[49] Muut kielet -ryhmän suurin yksittäinen kieli on venäjä.^[50]

Asukasluvun kehitys

Porin asukasluku nousi 1970-luvulla 80 000 tuntumaan ja väheni siitä 2000-luvulle saakka, kunnes vuoden 2010 kuntaliitos Noormarkun kanssa nosti asukasluvun runsaaseen 83 000:een. Asukasluku nousi edelleen Lavian kuntaliitoksen myötä vuonna 2015. Suuria asukasluvun harppauksia voidaan selittää alueliitoksilla. Taulukossa on käytetty kulloinkin voimassa ollutta aluejakoa.

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2016 tilanteen mukainen. Alueliitoskuntien tiedot on yhdistetty.

Aluejako

Pori jaetaan tilastoinnissa kahdeksaan suurempaan alueeseen, jotka ovat:

• Keskikaupunki (12 745 as.)
• Pohjoinen Maa-Pori (14 435 as.)
• Itäinen Maa-Pori (17 514 as.)
• Läntinen Maa-Pori (18 220 as.)
• Meri-Pori (8 857 as.)
• Pohjois-Pori (7 268 as.)
• Lounais-Pori (1 376 as.)

Edellisistä Meri-Pori voidaan vielä jakaa alueiksi Meri-Pori I ja Meri-Pori II. Nämä alueet muodostuvat kylistä ja kaupunginosista. Entisen Ahlaisen kunnan alueet kuuluvat Meri-Poriin ja Pohjois-Poriin, entinen Noormarkun kunta puolestaan Pohjois-Poriin.^[20]

Kaupunginosat

Pääartikkeli: Luettelo Porin kaupunginosista

Porissa on 92 kaupunginosaa.^[54]

Taajamat

Vuoden 2017 lopussa Porissa oli 84 587 asukasta, joista 78 302 asui taajamissa, 5 377 haja-asutusalueilla ja 908:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Porin taajama-aste on 93,6 %.^[55] Porin taajamaväestö jakautuu kymmenen eri taajaman kesken:^[56]

Kaupungin keskustaajama on lihavoitu. Asteriskilla (*) merkityt taajamat kuuluvat tähän kaupunkiin vain osittain. Porin keskustaajama ulottuu lisäksi Harjavallan ja Ulvilan kaupunkien sekä Nakkilan kunnan alueille.^[56] Yhteensä Porin keskustaajamassa on 84 190 asukasta ja sen pinta-ala on 121,37 neliökilometriä.^[57] Kyläsaari-Pihlavan taajamaan kuuluvat Kyläsaaren ja Pihlavan kaupunginosien lisäksi Metsämaa, Enäjärvi, Paarnoori ja Uusiniitty.

Vuoden 2018 aluejaon mukaan Porissa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:^[58]

• Keski-Porin seurakunta
• Lavian seurakunta
• Länsi-Porin seurakunta
• Meri-Porin seurakunta
• Noormarkun seurakunta
• Porin Teljän seurakunta

Nämä seurakunnat muodostavat Porin evankelis-luterilaisen seurakuntayhtymän. Vuoden 2019 alusta Noormarkun seurakunta toimii myös Pomarkun kunnan alueella.

Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Porin alueella toimii Tampereen ortodoksinen seurakunta.^[59]

Itsenäisinä helluntaiseurakuntina Porissa toimivat Porin helluntaiseurakunta ja Lavian helluntaiseurakunta.^[60]

Porin metodistiseurakunta on Suomen vanhin suomenkielinen metodistiseurakunta^[61].

Entiset seurakunnat

Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Porin kaupungin nykyisellä alueella.^[58]

• Ahlaisten seurakunta (liitetty Meri-Porin seurakuntaan 2015)
• Pihlavan seurakunta (liitetty Meri-Porin seurakuntaan 2015)
• Porin kaupunki- ja maaseurakunta (jaettu Keski-Porin, Länsi-Porin ja Pihlavan seurakunniksi 1961)
• Reposaaren seurakunta (liitetty Meri-Porin seurakuntaan 2015)

Koulutus

Yliopistokoulutus

Yliopistollinen koulutus käynnistyi Porissa vuonna 1983. Tällöin aloitti toimintansa Porin koulutus- ja tutkimuskeskus, jossa yhteistyössä Tampereen teknillisen korkeakoulun ja Turun kauppakorkeakoulun kanssa järjestettiin teknillistä ja liiketaloudellista täydennyskoulutusta. Ammatillinen jatkokoulutus insinööristä diplomi-insinööriksi alkoi vuonna 1987. Toiminta siirtyi Porin Puuvillan tiloihin vuonna 1999. Tampereen teknillisen korkeakoulun ja Turun kauppakorkeakoulun toiminnot yhdistettiin Porin korkeakouluyksiköksi vuonna 2000. Turun yliopisto ja Taideteollinen korkeakoulu tulivat mukaan toimintaan vuosina 2001–2002. Porin korkeakouluyksikön nimi muuttui Porin yliopistokeskukseksi vuonna 2003.^[62]

Porin yliopistokeskuksessa toimivat Tampereen yliopisto ja Turun yliopisto. Yliopistokeskuksessa voi opiskella tekniikkaa, kauppatieteitä, humanistisia tieteitä, yhteiskuntatieteitä ja visuaalista kulttuuria. Yliopistokeskuksen opiskelijajärjestönä toimii Porin ylioppilasyhdistys Pointer ry.

Ammattikorkeakoulutus

Porissa sijaitsee vuonna 1997 vakinaisen toimintansa aloittanut Satakunnan ammattikorkeakoulu (SAMK). Ammattikorkeakoulussa opiskelee noin 6 000 opiskelijaa ja he ovat järjestäytyneet Opiskelijakunta SAMMAKKOon. SAMKissa opetusta järjestetään neljällä osaamisalueella: hyvinvointi ja terveys, palveluliiketoiminta, logistiikka ja meriteknologia sekä teknologia. Ammattikorkeakoulu toimii neljällä paikkakunnalla: Porissa, Raumalla, Kankaanpäässä ja Huittisissa.

Porissa toimii myös Diakonia-ammattikorkeakoulun yksikkö, jossa voi suorittaa sosionomin ja sairaanhoitajan AMK-tutkinnot. Sosionomin tutkintoon voidaan liittää diakonin virkakelpoisuus, ja vastaavasti sairaanhoitajan tutkintoon diakonissan virkakelpoisuus.

Muu koulutus

Peruskouluopetus on Porissa monipuolista. Kaupungissa toimii 25 kaupungin ylläpitämää peruskoulua ja kolme perusopetuksen erityiskoulua. Lisäksi kaupungissa toimii peruskoulua korvaavina kouluina yksityiset Porin kristillinen koulu, Porin steinerkoulu ja ruotsinkielinen Björneborgs svenska samskola. Peruskoululaisia on yhteensä noin 7 300.

Lukio-opetusta Porissa tarjoaa Porin lukio, noin 1275 opiskelijan lukio. Se muodostui kun Porin lyseon lukio ja Porin suomalainen yhteislyseon lukio yhdistyivät hallinnollisesti 1.8.2021. Siellä voi opiskella seuraavilla erityislinjoilla: englanninkielinen linja, ilmaisutaidon linja, luonnontieteellinen linja ja urheilulinja.^[63] Lisäksi Porissa on ruotsinkielinen lukio.^[64]

Porin Palveluopisto, Porin Tekniikkaopisto ja Porin Metsäopisto yhdistyivät Porin ammattiopistoksi vuonna 2005. Vuonna 2010 Porin ammattiopisto, Porin aikuiskoulutuskeskus, Rauman ammattiopisto ja Innova Länsi-Suomen aikuiskoulutuskeskus yhdistyivät WinNovaksi. Toisen asteen ammatillista koulutusta tarjoaa myös Palmgren-konservatorio, josta valmistutaan musiikkiteknologiksi ja muusikoksi. Ammatillista koulutusta opiskelevia on noin 3 000.

Vuonna 2009 Porissa aloitti toimintansa valtakunnallinen aikuiskouluttaja ja kehittäjä JAKK.

Terveydenhuolto

Porissa toimii Satakunnan sairaanhoitopiirin Satakunnan keskussairaala. Porin perusturvakeskus järjestää sosiaali- ja terveyspalvelut, joihin kuuluu mm. Maantiekadun sairaala (aik. Porin kaupunginsairaala). Lääkärien, terveydenhoitajien ja sairaanhoitajien palvelut hoidetaan kolmella lähipalvelualueella: Länsi-Porissa, Pohjois-Porissa ja Itä-Porissa. Lääkärin vastaanottoa tarjotaan Maantiekadun pääterveysasemalla, Itä-Porin lähipalvelukeskuksessa, Pihlavan terveysasemalla, Reposaaren terveysasemalla, Noormarkun terveysasemalla sekä Puuvillan kauppakeskuksen yhteydessä toimivalla Pohjois-Porin terveysasemalla.^[65]

Liikenne

Porin Mäntyluoto toimii valtatie 2:n päätepisteenä. Valtatie päättyi alun perin Porin keskustaan, mutta vuoden 1996 tienumerointiuudistuksessa seututie 265 Porista Mäntyluodon satamaan numeroitiin valtatieksi 2. Pori toimii myös alkupisteenä valtateille 23 ja 11, ja valtatie 8 kulkee kaupungin halki. Pori on Suomen suurin kaupunki, jonka alueella ei kulje yhtään moottoritietä.

Paikallista bussiliikennettä Porissa ja sen lähikunnissa hoitaa pääasiassa Porin Linjat 26 linjallaan. Sillä on matkustajia vuosittain noin 1,7 miljoonaa. Syksyllä 2017 aloitti uutena linjana cityliikennelinja^[66], joka on vuodesta 2021 alkaen liikennöinyt tiheällä vuorovälillä reitillä Paratiisinmäki–Isomäki–Keskussairaala–Matkakeskus–Kauppatori–Puuvilla.^[67]

Kesäaikaan Porin julkista liikennettä hoitaa myös kaupunkijuna, joka liikennöi kerran tunnissa reittiä Kauppatori–Rautatieasema–Porttaali–Urheilukeskus–Kirjurinluoto–Kauppatori.

Porin rautatieasemalta on päivittäin suorat yhteydet Tampereelle. Junaliikenne hoidetaan VR:n InterCity ja Pendolino-junilla. Suora InterCity-vuoro Helsingin ja Porin välillä lakkautettiin vuonna 2006, mutta se aloitettiin uudelleen kesäkuussa 2010 yhdellä edestakaisella päivittäisvuorolla. Kesäkuusta 2017 alkaen Helsingin ja Porin välillä on ajettu arkipäivinä kaksi junavuoroa molempiin suuntiin, lauantaisin kaksi vuoroa Porista Helsinkiin, ja sunnuntaisin yksi vuoro Porista Helsinkiin sekä kaksi vuoroa Helsingistä Poriin.

Porin satama on yksi Pohjoismaiden suurimpia sahatavarasatamia, Suomen johtavia konttisatamia sekä Pohjanlahden syvin satama (15,3 metriä). Se koostuu kolmesta erillisestä osasta: Mäntyluodosta, Tahkoluodon syväsatamasta sekä öljy- ja kemikaalisatamasta. Porin sataman lisäksi Porissa sijaitsee myös Reposaaren keskuskalasatama. Vuosina 1971–1972 vaasalainen varustamo Vaasanlaivat liikennöi Porista Ruotsin Sundsvalliin Polar Express -aluksella. Porin jalankulku- ja pyöräilyverkoston pituus on yli 300 kilometriä.^[68] Pori onkin oiva pyöräilykohde, sillä maanpinta on lähes kauttaaltaan hyvin tasaista. Suorat pyörätiet ovat muun muassa Yyteriin, jonne on matkaa kaupungin keskustasta noin 18 kilometriä. Porissa on asukaslukuun suhteutettuna ja absoluuttisena lukumääränä eniten mopoautoja kaikista Suomen kunnista.^[69]

Porin lentoasema on aika ajoin tarjonnut reittiliikenneyhteyksiä mm. Helsinkiin ja Tukholmaan. Lentoasemalta on myös suoria lentoja ulkomaiden lomakohteisiin. Lentoasema palvelee runsaasti liikematkustajia, ja Pori Jazzien aikaan tilauslentoliikenne on vilkasta. Vuonna 2017 aseman matkustajamäärä oli 23 183. Suomen Ilmailuopisto sijaitsee Porissa, ja se on lentoaseman suurimpia käyttäjiä.

Välimatkoja merkittäviin suomalaisiin kaupunkeihin:

Kaupunginvaltuusto

Pääartikkeli: Porin kaupunginvaltuusto

Porin kaupunginvaltuustossa on 59 paikkaa. Vuoden 2021 kuntavaaleissa annettiin 37 616 ääntä, mikä oli 54,5 prosenttia äänioikeutetuista.^[70] Kaudella 2021–2025 kaupunginvaltuuston puheenjohtajana toimii kokoomuksen Mari Kaunistola. Ensimmäinen varapuheenjohtaja on SDP:n Jyrki Levonen, toinen varapuheenjohtaja perussuomalaisten Petri Huru ja kolmas varapuheenjohtaja vasemmistoliiton Raisa Ranta.^[71]

Pormestarit ja kaupunginjohtajat

Pormestarit

Kaupunginjohtajat

Vuodesta 2023 alkaen kaupunginjohtaja valitaan kuuden vuoden määräajaksi.

• Frans Härmä 1929–1946
• Martti J. Ekblom 1946–1962
• Vilho Rantanen 1962 (vt.)
• Oiva Kaivola 1963–1969
• Heikki Koski 1970–1975
• Martti Sinisalmi 1975–2004
• Aino-Maija Luukkonen 2004–2022^[72]
• Lauri Kilkku 2022–2023 (vt.)^[73]
• Lauri Inna 2023–2029^[74]

Työpaikkoja oli 35 216 vuonna 2014. 7 548 muiden kuntien asukasta työskenteli Porissa ja 5 710 porilaista kaupungin ulkopuolella vuonna 2014. Työttömyysaste oli 11,7 % tammikuussa 2022.^[75]

Porin suurimmat työnantajat työntekijämäärällä mitattuna vuonna 2016:^[20]

• Porin kaupunki (5 136)
• Satakunnan sairaanhoitopiiri (3 599)
• Satakunta-konserni (1 150)
• Enersense International (481)
• Huntsman P&A Finland Oy/Venator (450)
• Technip Offshore Finland Oy (449)
• Sampo-Rosenlew Oy (400)
• Ruskatalojen Palveluyhdistys ry (365)
• Luvata Pori Oy (351)
• Länsirannikon Koulutus Oy (320)
• Satakunnan ammattikorkeakoulu Oy (293)
• Pori Energia (245)
• Aurubis Finland Oy (244)
• Porin ev.lut. seurakuntayhtymä (216)

Tapahtumat

Porissa on järjestetty vuodesta 1966 lähtien vuosittain Pori Jazz -festivaalit, joka on yksi suurimpia Suomessa järjestettäviä festivaaleja, ja Porissa sekä koko Satakunnassa järjestettävistä tapahtumista tunnetuin. Jazzit sijoittuvat perinteisesti heinäkuulle. Toista suurta kansainvälistä tapahtumaa, kansankulttuurifestivaali Pori Folkia, Porissa puolestaan järjestettiin vuodesta 1999 vuoteen 2014 saakka. Näiden lisäksi Porissa järjestetään myös muun muassa Lainsuojattomat-teatterifestivaalia ja vuodesta 2011 alkaen Kirjurinluodolla on järjestetty kesäisin Porispere-rockfestivaali.

Porissa on järjestetty useita suuria kristillisiä kesätapahtumia. Herättäjäjuhlat on järjestetty Porissa kaksi kertaa: 1962 sekä 1993.^[76] Vanhoillislestadiolaisten suviseurat on järjestetty Porissa vuosina 1946 ja 2017.^[77][78] Yhtä aikaa Pori Jazz -tapahtuman kanssa on yli 20 vuoden ajan järjestetty hengellisen musiikin festivaali Kirkkopuistossa Soi^[79].

Teatteri ja taide

Teatteritaiteella on Porissa pitkät perinteet, sillä Suomen ensimmäinen suomenkielinen ammattiteatteri aloitti toimintansa juuri Porissa vuonna 1872. Nykyisin tuo teatteri kantaa nimeä Suomen Kansallisteatteri, ja sijaitsee Helsingissä. Tunnetuin Porin nykyisistä teattereista on Porin Teatteri, joka muodostettiin vuonna 1931 kun Porin Näyttämö ja Porin Työväen Teatteri yhdistettiin. Sen lisäksi Porissa on useita muitakin teattereita, kuten Rakastajat-teatteri. Merkittävä toimija on myös Suomen suurin nuorisoteatteri^lähde?, Porin Teatterinuoret.

Kuvataiteilijoista Porissa on syntynyt Akseli Gallen-Kallela vuonna 1865 ja Elin Danielson-Gambogi vuonna 1861 Noormarkussa. Säveltäjistä Porissa syntyi Selim Palmgren vuonna 1878.

Museot ja kulttuurikasvatus

Museotarjonnasta Porissa vastaavat muiden muassa Satakunnan Museo ja Porin taidemuseo. Taidemuseo toiminta aloitettiin vuonna 1979, ja museon kokoelmat koostuivat Maire Gullichsenin (o.s. Ahlström) lahjoittamasta 300 teoksesta. Gullichsenin kokoelma käsitti lähinnä kotimaista modernia taidetta 1910-luvulta lähtien.

Satakuntalaista kulttuuriperintöä vaalii Satakunnan Museon alaisuudessa toimivat Korsmanin talo sekä Rakennuskulttuuritalo Toivo. Satakunnan Museon alaisuudessa toimii niin ikään myös satakuntalaista kosteikkoluontoa esittelevä Luontotalo Arkki.

Porin kaupunginkirjasto toimii myös Satakunnan maakuntakirjastona. Pääkirjaston lisäksi kirjaston toimipisteitä ovat Ahlaisten kirjasto, Käppärän kirjasto, Lavian kirjasto, Nakkilan kirjasto, Noormarkun kirjasto, Pihlavan kirjasto, Reposaaren kirjasto, Ruosniemen kirjasto, Sampolan kirjasto, Satakunnan keskussairaalan kirjasto sekä kirjastoauto. Vuonna 2008 kirjasto vietti perustamisensa 150-vuotisjuhlia.

Pori on tunnettu myös lastenkulttuurista ja monet eri kulttuurialan toimijat suuntaavat toimiaan ja palveluitaan lastenkulttuuriin. Porin lastenkulttuurikeskus – Satakunnan lastenkulttuuriverkosto on aloittanut toimintansa vuonna 2003 ja se kuuluu valtakunnalliseen Taikalamppu -lastenkulttuurikeskusten verkostoon. Keskus koordinoi osaltaan koko Satakunnan alueen lastenkulttuurityötä. Muita lastenkulttuurin merkittäviä toimijoita ovat muun muassa Satakunnan Elävän Kuvan keskus SEKK ja Kulttuuritalo Annankatu 6 eli Annis. Kuvataiteen taiteen perusopetusta antaa Porin lasten ja nuorten kuvataidekoulu ja aikuisille Porin Taidekoulu. Tanssitaiteen perusopetusta antavat Porin Baletti- ja Flamenco-opisto ja Tanssikoulu Liisa Nojonen.

Musiikki

Musiikkialan ammatillista koulutusta ja taiteen perusopetusta tarjoaa Palmgren-konservatorio.

Porissa toimii myös sen kaupunginorkesteri Pori Sinfonietta. Itse orkesteritoiminta Porissa alkoi jo vuonna 1877. Sinfonietan konsertit pidetään pääosin vuonna 1999 valmistuneessa Promenadikeskuksessa. Se sijaitsee Porin ydinkeskustassa, pää- ja kävelykatu Yrjönkadun varrella. Se vastaa myös Porin elokuvatarjonnasta, sillä samassa rakennuksessa toimii Finnkinon viisi salia käsittävä elokuvateatteri.

Suosittuja porilaisia yhtyeitä varsinkin 1980-luvulla ovat olleet mm. Dingo, Mamba ja Yö, joka tunnetaan myös ilmiönä Porirock.

Porista on 2000-luvun alkuvuosina kehittynyt yksi Suomen vireimpiä vaihtoehtoisen taiteen keskuksia. Kaupungissa toimii useita maankuuluja vaihtoehtoisia pop- ja rock-yhtyeitä, muutamia vaihtoehtoteattereita, aktiivinen performanssitaideryhmä ja performanssifestivaaleja sekä muuta vaihtoehtoista taideaktivismia järjestävä Taiteilijaseura NYTE.

Vuonna 2008 julkaistu Pori-kirja kuvaa kaupungin lähimenneisyyden kehitystä ja nykypäivää kaunistelemattoman realistisesti.

Porissa ilmestyy kolme sanomalehteä. Niistä ylivoimaisesti suurin ja tunnetuin on Satakunnan Kansa, joka on levikiltään maan yhdenneksitoista suurin sanomalehti.^[80] Sen mukana on ilmestynyt kesäkuusta 2013 asti torstaisin Porilaine-niminen viikkolehti, kun entinen Porin Sanomat fuusioitiin Satakunnan Kansaan.^[81] Kaksi muuta lehteä ovat sosialidemokraattinen Uusi Aika ja Vasemmistoliiton äänenkannattaja Satakunnan Työ. Ne ovat 2000-luvulla joutuneet taloudellisen tilanteensa johdosta supistamaan ilmestymisensä yhteen kertaan viikossa ja Satakunnan Työ muuttui verkkolehdeksi vuonna 2016. Näiden lisäksi vuonna 2009 lakkautettu keskustalainen sanomalehti Lalli ilmestyi viimeiset vuotensa Porissa. Kaupungin viimeinen ruotsinkielinen lehti Björneborgs Tidning lopetti ilmestymisensä vuonna 1965.

Porissa julkaistaan myös kahta ilmaisjakelulehteä. Satakunnan Viikko ja Uusi Pori ilmestyvät kerran viikossa. Pihlavan kaupunginosassa ilmestyy ilmaisjakelulehti Meriporilainen ja vuonna 2010 Poriin liitetyssä Noormarkun kunnassa kerran viikossa ilmestyvä Luoteisväylä. Lisäksi Porin ylioppilasyhdistys Pointer ry julkaisee ilmaisjakeluna Porin ylioppilaslehti Pointtia^[82].

Yleisradiolla on Porissa oma aluetoimitus, Yle Pori, joka tekee uutisia ja ohjelmaa niin alueellisiin kuin valtakunnallisiin lähetyksiin televisioon, radioon ja nettiin. Se on yksi Radio Suomen maakuntaradioista.^[83] Radio Pori puolestaan on yksi maan vanhimmista paikallisradioista.^[84] Se aloitti lähetyksensä joulukuussa 1985. Paikallisradio Eazy 101 toimi vuosina 2012–2015.^[85][86]

Porissa toimii Suomen vanhin urheiluseura, vuonna 1856 perustettu purjehdusseura Segelföreningen i Björneborg (BSF). Se perustettiin talvimyrskyn keskellä Porissa 26. tammikuuta 1856. Sen kotisatama sijaitsee Mäntyluodon kaupunginosassa, Kallon saarella.

Jääkiekon SM-liigassa Poria edustaa Porin Ässät. Se on voittanut Suomen mestaruuden kolme kertaa; vuosina 1971, 1978 ja 2013. Hopeaa Ässät on saavuttanut vuosina 1979, 1980, 1984 ja 2006. Se perustettiin vuonna 1967, kun vuonna 1965 mestaruuden voittanut Porin Karhut ja 1967 mestaruutta juhlinut Rosenlewin Urheilijat -38 yhdistettiin. Ässien jäähallina toimii 6350-paikkainen Isomäki Areena, joka alun perin vuonna 1964 rakennettiin tekojääradaksi. Se katettiin vuonna 1971.

Porissa toimii myös vuonna 2000 perustettu jääkiekkoseura Karhu HT, ja sen kotihallina on Isomäki Areena.

Jalkapallossa Poria on edustanut menestyksekkäimmin 1934 nimellä Porin Pallo-Toverit perustettu ja uuden nimen 1990-luvun alussa saanut FC Jazz, joka on voittanut Veikkausliigan mestaruuden kaksi kertaa, vuosina 1993 ja 1996. Seuran edustusjoukkue hakeutui konkurssiin vuonna 2005. Seura tiputettiin kuudennelle sarjatasolle konkurssin jälkeen, mutta se on noussut sieltä vuosikymmenen aikana takaisin suomalaiselle jalkapallokartalle. Nykyisin FC Jazz pelaa Ykkösessä. Muita toimivia porilaisjoukkueita ovat PoPa, Musan Salama ja Toejoen Veikot. Musan Salama nousi kauden 2018 päätteeksi Ykköseen ja on siten korkeimmalla sarjatasolla pelaava miesten jalkapallojoukkue Porissa. Rosenlewin Urheilijat -38 sai vuonna 1959 mestaruussarjassa hopeaa. Naisjalkapalloilua Porissa edustaa Nice Futis. Porin stadion on vuodesta 1964 toiminut porilaisen jalkapallon päänäyttämönä. Talviharjoittelupaikoista tärkein on puolestaan Karhuhalli.

Yleisurheilussa Poria edustavat nykyään Porin Yleisurheilu ja kuntaliitoksessa porilaisseuraksi tullut Noormarkun Nopsa. Molemmilla seuroilla on useita nuorten tasolla menestyneitä urheilijoita ja muutamia SM-tason urheilijoitakin. Ympärivuotiset harjoittelumahdollisuudet ovat myös yleisurheilijoilla loistavat Karhuhallin ansiosta.

Kylpylätasoiseksi kutsuttu Porin keskustan uimahalli valmistui vuonna 2011 ja siellä harjoittelevat Matti Mattssonin edustama Porin Uimaseura sekä menestynyt vesipalloseura Porin Sentterit.

Muita porilaisia urheiluseuroja ovat muun muassa pesäpallojoukkue Pesäkarhut, salibandyjoukkue FBT Karhut, kaukalopallojoukkue Porin Kärpät, jalkapallojoukkue Pihlavan Työväen Urheilijat, jääpallojoukkue Narukerä, Porin Uimaseura, amerikkalaista jalkapalloa pelaava Pori Bears, lentopallojoukkue Pori Lentis, Porin Kendoseura Dai Kuma Ken Kai, Koiviston Isku, voimistelu-/cheerleading-/jumppaseura Liikuntaseura Pori, vesipalloseura Sentterit, ulkoilua edistävä Porin Latu ja cheerleadingseura Porin Cheerleading Akatemia.

• 
  Cygnaeuksen koulu
• 
  Juseliuksen mausoleumi
• 
  Keski-Porin kirkko
• 
  Porin kaupungintalo
• 
  Promenadikeskus
• 
  Signelinna

Näkymä kesäiseen Poriin Kirjurinluodon kärjestä.

• Sundsvall, Ruotsi, vuodesta 1940
• Sønderborg, Tanska, vuodesta 1952
• Porsgrunn, Norja, vuodesta 1956
• Riika, Latvia, vuodesta 1965
• Bremerhaven, Saksa, vuodesta 1967
• Stralsund, Saksa, vuodesta 1968
• Eger, Unkari, vuodesta 1973
• Kołobrzeg, Puola, vuodesta 1975
• Mâcon, Ranska, vuodesta 1990

• Luettelo tunnetuista porilaisista
• Luettelo Porin patsaista ja muistomerkeistä
• Luokka:Porin nähtävyydet
• Luokka:Porin kirkkorakennukset

• Lehto, Marja-Liisa – Järvinen, Ilari: Deus Protector Noster. Satakunnan Museo 1998.
• Seppälä, Aarne – Tokila, Heikki: Porin puolen kirja. Otava 1986.

Viitteet

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pori Wikimedia Commonsissa

Wikisanakirjassa on tähän liittyvä sananselitys: pori.

• Porin kaupunki.
• Porin avainluvut. Tilastokeskus.
• Björneborg hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)