Isner–Mahut-ottelu

Ottelu oli 13-päiväisen Wimbledonin tennisturnauksen 1. kierroksen ottelu vuonna 2010. Mahut, joka ei ollut tarpeeksi korkealla maailmanlistalla päästäkseen suoraan turnauksen pääsarjaan, joutui karsimaan turnaukseen pääsystä. Hän voitti karsinnoissa Frank Dancevicin 6–3, 6–0, Alex Bogdanovicin 3–6, 6–3, 24–22, ja viimeisenä Stefan Koubekin 6–7(8), 3–6, 6–3, 6–4, 6–4.^[2]

Isnerin ja Mahut'n välinen ottelu pelattiin kentällä 18.^[3]

Ottelun kulku

Ottelu aloitettiin turnauksen toisena päivänä, 22. kesäkuuta. Neljän erän jälkeen, molempien voitettua kaksi erää, peli jouduttiin keskeyttämään pimeyden vuoksi.^[3] Ottelua jatkettiin 23. kesäkuuta, jolloin siitä tuli kaikkien aikojen pisin tennisottelu, ohittaen Fabrice Santoron ja Arnaud Clémentin välisen ottelun Ranskan avoimissa 2004, joka kesti kuusi tuntia ja 33 minuuttia.^[5] Ottelu keskeytettiin toisen kerran pimeyden takia 23. kesäkuuta ratkaisevan erän oltua tilanteessa 59–59. Katsojat olisivat halunneet ottelun vielä jatkuvan huutaen "We want more".^[6]

Ottelua jatkettiin 24. kesäkuuta, ja molemmat pelaajat jatkoivat syöttöjensä pitämistä. Tilanteessa 68–69 Mahut'n ollessa syöttövuorossa, Isner pystyi murtamaan hänen syöttönsä, jolloin ottelu päättyi. Viimeinen erä kesti yhteensä kahdeksan tuntia ja 11 minuuttia – koko ottelu 11 tuntia ja viisi minuuttia.^[7] 6–4, 3–6, 6–7(7–9), 7–6(7–3), 70–68 -luvuin päättyneen ottelun jälkeen Isner kertoi olevansa vähän väsynyt. Hän myös kehui vastustajaansa uskomattomaksi taistelijaksi.^[4]

Tuomarit

Päätuomarina koko ottelun ajan toimi ruotsalainen Mohamed Lahyani. Ottelun jälkeen hän sai kristallikulhon, Wimbledon-solmion ja hopeita kalvosinnappeja kunniakkaasta työstä. Myös pelaajat saivat lahjoja.^[8] Toisena ottelupäivänä kaksi 14 hengen linjatuomarin ryhmää ja neljä 28 pallopojan ja pallotytön ryhmää käytettiin vuorotellen.^[9]

Vika tulostaulussa

Ottelun toisena päivänä kentällä ollut tulostaulu pysähtyi tilanteeseen 47–47, ja pimeni myöhemmin kokonaan. IBM-koodaajat sanoivat, että se oli ohjelmoitu vain 47–47 -tulokseen asti, mutta se saataisiin korjattua seuraavaksi päiväksi.^[9] Virallisten verkkosivujen online-tulostaulun kuntoon saaminen kesti hieman kauemmin, kun tilanteessa 50–50 se nollaantui 0–0:aan.^[10]

Erityistunnustus

Heti ottelun jälkeen Tim Henman ja Ann Haydon-Jones palkitsivat molemmat pelaajat ja päätuomarin kristallikulhoilla ja samppanjalaseilla.^[11] Mahut lahjoitti myöhemmin ottelun muistoja nähtäville International Tennis Hall of Famen museoon Newportiin, Rhode Islandiin.^[12] 14. kesäkuuta Isner ja Mahut palkittiin ESPY Awardilla "Best Record-Breaking Performance", päihittäen muut ehdokkaat, Roger Federer ja Usain Bolt. Isner vastaanotti palkinnon Los Angelesissa molempien miesten puolesta.^[13]

Pelaajien myöhemmät tapahtumat

Voitettuaan ottelun Isner selviytyi turnauksessa toiselle kierrokselle, jossa hän kohtasi Thiemo de Bakkerin 25. kesäkuuta kentällä viisi.^[14] Isner hävisi De Bakkerille lopulta luvuin 0–6, 3–6, 2–6 vain 74 minuutin pelin jälkeen, joka oli toistaiseksi turnauksen lyhin ottelu.^[15] Isner oli väsyneen oloinen, ja hän tarvitsi hoitoa koko ottelun ajan niska- ja hartiaongelmiin.^[16][17]

Isnerin piti pelata myös nelinpeliä Sam Querreyn kanssa, mutta he päättivät kuitenkin vetäytyä turnauksesta, koska Isnerillä oli paha rakko varpaassa.^[18]

Mahut'n ja Arnaud Clémentin välinen nelinpeliottelu Colin Flemingiä ja Ken Skupskia vastaan alkoi 24. kesäkuuta. Peli keskeytettiin Mahut'n ja Clémentin hävittyä avauserän. Peliä oli tarkoitus jatkaa seuraavana päivänä, mutta muiden otteluiden venyttyä, ottelu jouduttiin siirtämään seuraavalle päivälle^[19]. Lopulta Fleming/Skupski päihitti parivaljakon Mahut/Clément lukemin 7–6(4), 6–4, 3–6, 7–6(4).^[20]

Wimbledonin jälkeen pelaajat kohtasivat toisensa seuraavan kerran vuoden 2011 Hopman Cupissa. Isner voitti ottelun lukemin 6–3, 7–6(5).^[21][22]

John Isner ja Nicolas Mahut kohtasivat toisensa myös vuoden 2011 Wimbledonin avauskierroksella.^[23] Isner voitti Mahut'n luvuin 7–6(4), 6–2, 7–6(6) ottelun kestettyä tällä kertaa vain noin kaksi tuntia. ^[24]

Reaktiot

Entiset pelaajat ja kommentaattorit ovat kutsuneet ottelua historialliseksi ja arvelleet, että yhtä pitkää ottelua ei enää koskaan pelata. Monet kiittivät myös molempia kilpailijoita. John McEnroe sanoi: "Tämä on parasta mainosta lajillemme. Se saa minut ylpeäksi ollessani osa sitä. Emme useinkaan saa ansaitsemaamme kunnioitusta tenniksen urheilullisuudesta, mutta tämän pitäisi nostaa kunnioitusta."^[25]

Muut pelaajat, entiset pelaajat, tuomarit, mediakommentaattorit ja kannattajat kiittivät myös molempien pelaajien käyttäytymistä. Roger Federer sanoi ottelusta: "John tuskin liikkuu enää, mutta silti hän pystyy syöttämään hyvin. Se on niin vaikuttavaa nähdä. Tarkoitan, olin katsomassa tätä. En tiedä itkisinkö vai nauraisinko. Se oli liikaa". Novak Đoković ylisti molempia pelaajia sanomalla: "Teidän täytyy antaa heille tunnustusta. Kuka tahansa tänään voittaakin, mielestäni molemmat ovat voittajia."^[26]

Sports Illustratedin Jon Wertheim sanoi, että voitto saattaa parantaa Isnerin itsetuntoa.^[27] McEnroe arveli, että ottelu saattoi lyhentää molempien pelaajien uraa kuudella kuukaudella.^[17] Urheilukirurgi sanoi pelaajien olleen vaarassa kärsiä kuivumisesta, kuumeesta tai munuaisvaurioista pitkän ottelun aikana ja arveli, että toinen tai molemmat saattavat kärsiä "jonkinlaisesta vammasta tai pysyvästä ongelmasta seuraavan kuuden kuukauden aikana".^[28]

Ottelu rikkoi monia ennätyksiä:

• Pisin ottelu (11 tuntia, 5 minuuttia).
• Pisin erä (viides erä kesti 8 tuntia, 11 minuuttia).
• Eniten pelejä erässä (138 viidennessä erässä).
• Eniten pelejä ottelussa (183).
• Eniten läpisyöttöjä ottelussa yhdellä pelaajalla (Isner, 113).^[29]
• Yhteensä läpisyöttöjä ottelussa (Mahut'n 103 läpisyöttöä ja Isnerin läpisyötöt, yhteensä 216).^[29]
• Peräkkäiset syötönpitämiset (168: 84 molemmilla pelaajilla).^[30]

Erät

Erä	1	2	3	4	5
Nicolas Mahut (Q)	4	6	79	63	68
John Isner (23)	6	3	67	77	70
Kesto	32 min	29 min	49 min	64 min	491 min

John Isner (ylhäällä) ja Nicolas Mahut (alhaalla) vuonna 2009.

Yksityiskohtaiset tilastot

Lähde: Wimbledonin viralliset kotisivut^[31]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Isner–Mahut-ottelu Wikimedia Commonsissa

• Ottelun tilastot Wimbledon.org -sivustolla