James Caan

James Caan syntyi kolmihenkiseen saksanjuutalaiseen perheeseen New Yorkin Bronxissa 26. maaliskuuta 1940. Hänen isänsä oli košer-lihakauppias Arthur Caan (1909–1986) ja äitinsä Sophie Caan (os. Falkenstein) (1915–2016).^{[3][4][5][6][7][8][9]} Caan ei halunnut seurata isänsä jalanjälkijä ja pyrki nuorena urheilu-uralle. Hän pelasi amerikkalaista jalkapalloa Michiganin osavaltionyliopistosa, mutta vaihtoi ensimmäisen vuoden lopulla Hofstra-yliopistoon. Siellä hän kiinnostui näyttelemisestä ja tapasi muun muassa Francis Ford Coppolan, jonka kanssa teki myöhemmin elokuvia.^[10][11]

Caan valmistui New Yorkin Neighborhood Playhouse -teatterikoulusta, ja hänen ensimmäinen merkittävä roolinsa oli vuoden 1961 Broadway-näytelmästä Blood, Sweat and Stanley Poole. Caan teki tämän jälkeen joitakin pieniä elokuva- ja televisiorooleja. Hänen ensimmäinen pääosansa oli Howard Hawksin autourheiluelokuvassa Vauhtihurjat (1965). Sen jälkeen hän näytteli muun muassa Hawksin lännenelokuvassa El Dorado (1966) ja Robert Altmanin tieteiselokuvassa Askel avaruuteen (1967).^[11]

Caan sai vuonna 1969 roolin Coppolan elokuvasta Sadeihmisiä, ja hänen läpimurtoelokuvansa oli Coppolan ohjaama Kummisetä (1972), joka perustuu Mario Puzon romaaniin.^[11][12] Caan haki alkujaan Michael Corleonen rooliin, joka annettiin kuitenkin Coppolan vaatimuksesta Al Pacinolle. Caan sai kuitenkin näytellä Michaelin isoveljeä Sonny Corleonea, ja hän oli elokuvasta ehdolla parhaan miessivuosan Oscar-palkintoon.^[11]

Kummisedän jälkeen Caan sai 1970-luvulla useita rooleja isoista tuotannoista. Hän näytteli muun muassa elokuvassa Piru pakassa, Alan Arkinin kanssa poliisia buddy-elokuvassa Jästipääjeparit, dystooppisessa tieteiselokuvassa Rollerball, musikaalissa Funny Lady ja sotaelokuvassa Yksi silta liikaa.^[11] Caan oli myös ehdolla Emmyyn televisioelokuvasta Ystäväni Brian, jossa hän näyttelee syöpään kuolevaa amerikkalaisen jalkapallon pelaajaa Brian Piccoloa.^[12]

Caanin ura lähti 1980-luvulla alamäkeen. Caanin vaikuttivat hänen siskonsa kuolema ja runsas huumeiden käyttö.^[11] Caan oli ollut hyvin läheinen siskonsa Barbara Lickerin kanssa, joka kuoli vuonna 1981 leukemiaan. Caan alkoi tämän jälkeen käyttää kokaiinia ja hakeutui lopulta vieroitushoitoon.^[13] Hän jätti Robert Ludlumin Verirahat kesken kuvausten, eikä työskennellyt Hollywoodissa useaan vuoteen.^[11] Caan ajautui tuolloin talousvaikeuksiin. Hän kertoi myöhemmin, että hän oli tottunut tuossa vaiheessa elämäntyyliin, johon kuului naisia, huumeita ja biletystä.^[13]

Caanin seuraava Hollywood-elokuva oli Coppolan sotadraama Kiviset puutarhat (1987). Sen jälkeen hän näytteli muun muassa elokuvissa Muukalaiset ja Piina. Stephen Kingin samannimiseen romaaniin perustuva Piina nosti Caanin takaisin huipulle. Siinä hän näytteli kirjailijaa, joka joutuu sänkypotilaaksi pakkomielteisen fanin hoidettavaksi.^[11]

Caanin ura jatkui 1990-luvulla tasaisesti, ja hän näytteli useissa erilaisissa elokuvissa.^[11] Hän esiintyi muun muassa Bette Midlerin kanssa kehutussa komediassa Eilen, tänään, ikuisesti (1991), mafiamiljonääriä elokuvassa Kuherruskuukausi Vegasissa (1992) ja jalkapallovalmentajaa The Programissa. Caanilla oli keskeinen rooli Wes Andersonin elokuvassa Lurjukset. Mafiosoja Caan näytteli jälleen komediassa Sinisilmä-Mickey ja draamassa The Yards. 2000-luvulla Caan oli mukana muun muassa Lars von Trierin avantgarde-elokuvassa Dogville, elokuvassa City of Ghosts, mysteerielokuvassa House of Jericho ja joulukomediassa Elf.^[14]

Caan näytteli vuosina 2003–2007 kasinopomoa Las Vegas -draamasarjassa. Hän ääninäytteli vuosina 2006 ja 2007 myös monissa Kummisetä-aiheisissa videopeleissä sekä palasi 2010-luvulla televisioon. Hän oli 2012 vierailevana näyttelijänä muun muassa Havaiji 5–0 -sarjassa, jossa näytteli hänen poikansa Scott.^[14]

Caan kuoli sepelvaltimotaudin aiheuttamaan sydänkohtaukseen 6. heinäkuuta 2022.^[15]

Caan oli neljä kertaa naimisissa ja sai viisi lasta, joista kuuluisin on Scott Caan, joka on seurannut isänsä jalanjälkiä näyttelijänä.^[16] Caanin puoliso vuosina 1961–1966 oli Dee Jay Mathis, vuosina 1975–1976 Sheila Marie Ryan, vuosina 1990–1994 Ingrid Hajek ja vuosina 1995–2017 Linda Stokes.^[11]

Elokuvat

Televisiosarjat

Nettikomediasarjat

• James Caan Internet Movie Databasessa. (englanniksi)