Jean Renoir
Jean Renoir (15. syyskuuta 1894 Pariisi, Ranska – 12. helmikuuta 1979 Beverly Hills, Kalifornia, Yhdysvallat) oli ranskalainen elokuvaohjaaja, näyttelijä ja kirjailija. Renoirin elokuvatuotanto koostuu yli neljästäkymmenestä elokuvasta mykkäelokuvien ajalta aina 1960-luvun loppuun. Kuuluisimpia Renoirin elokuvia ovat vuonna 1937 valmistunut ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuva pasifistinen Suuri illuusio sekä toisen maailmansodan kynnyksellä valmistunut Pelin säännöt (1939).[1]
| Jean Renoir | |
|---|---|
 Renoir 1959 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. syyskuuta 1894 Pariisi, Ranska |
| Kuollut | 12. helmikuuta 1979 (84 vuotta) Beverly Hills, Kalifornia, Yhdysvallat |
| Ammatti | elokuvaohjaaja |
| Ohjaaja | |
| Tunnetuimmat ohjaukset | Suuri illuusio 1937 Pelin säännöt (1939) |
| Aiheesta muualla | |
| www.jeanrenoir.com | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Elämä ja ura
Jean Renoir syntyi 15. syyskuuta 1894 Montmartressa Pariisissa. Hänen isänsä oli tunnettu impressionistinen taidemaalari Pierre-Auguste Renoir, ja Jeanin lapsuudenkodissa taide oli aina läsnä.[2]
Renoir valmistui Aix-en-Provencen yliopistosta vuonna 1913 ja liittyi ratsuväkeen. Renoir haavoittui ensimmäisessä maailmansodassa jalkaan. Toivuttuaan hän liittyi sotaan ilmavoimissa.[2]
Toipumisaikanaan Pariisissa Renoir tutustui mykkäelokuviin kuten Chaplinin elokuviin. Hän opiskeli sodan jälkeen keramiikantekoa lähellä Nizzaa, jossa hänen perheensä asui. Vuonna 1920 hän meni naimisiin aiemmin isänsä mallina toimineen Andrée Heuschlingin kanssa ja muutti Marlotteen, kylään Pariisin lähellä.[2]
Renoir kirjoitti elokuvakäsikirjoituksen, josta tehtiin elokuva Catherine (1923). Hänen ensimmäinen ohjaustyönsä oli La Fille de l’eau (1924). 1920-luvun lopulla Renoir sai innoitusta Émile Zolasta ja H. C. Andersenista. Hänen mykkäelokuvansa eivät vielä menestyneet, ja hän ajautui rahoitusvaikeuksiin. Äänielokuvan myötä 1930-luvulla Renoir ohjasi monet merkittävimmistä elokuvistaan, vaikka niidenkin menestys jäi vain keskinkertaiseksi. Renoirin merkittävimpiä elokuvia tuolta ajalta oli Suuri illuusio (1937), joka kertoo ensimmäisen maailmansodan sotavangeista, sekä Pelin säännöt (1939), jota pidetään nykyisin Renoirin mestariteoksena.[2]
Toisen maailmansodan aikana Renoir muutti Hollywoodiin, teki siellä useita elokuvia ja sai Yhdysvaltain kansalaisuuden. Hän erosi ja meni naimisiin Dido Freiren kanssa 1944. Renoirin ensimmäinen värielokuva oli Intiassa kuvattu Joki (1951).[2]
Renoir palasi Eurooppaan 1950-luvun alussa ja jatkoi elokuvien tekemistä siellä. Viimeiset elokuvansa hän ohjasi 1960-luvulla.[2] Hän kuoli 12. helmikuuta 1979 Los Angelesissa.[2]
Renoir kirjoitti myös näytelmän, novellin, elämäkertateoksen isästään (1962) ja omaelämäkerran (1974).[2]
Filmografia
- 1924: Catherine eli Une vie sans joie, myös näyttelijänä
- 1925: La Fille de l'eau
- 1926: Nana (Nana)
- 1927: Sur un air de charleston
- 1927: Une vie sans joie, toinen versio elokuvasta Catherine
- 1927: Pikku Lilie (La P’tite Lili), näyttelijänä
- 1927: Marquitta
- 1928: Tire-au-flanc
- 1928: Pieni tulitikkutyttö (La Petite Marchande d’allumettes)
- 1928: Musta ritari (Le Tournoi dans la cité)
- 1929: Le Bled
- 1931: Vauvatesti (On purge bébé)
- 1931: Yöperhonen (La Chienne)
- 1932: Tienristeyksen yö (La Nuit du carrefour)
- 1932: Boudu eli miten välttyä hukkumasta (Boudu sauvé des eaux)
- 1932: Chotard et Cie
- 1933: Madame Bovary (Madame Bovary)
- 1935: Toni (Toni)
- 1936: Virta[3] eli Retki maalle (Partie de campagne, myös näyttelijänä)
- 1936: Elämä on meidän eli Elämä kuuluu meille[3] (La vie est à nous, myös näyttelijänä)
- 1936: Pohjalla[3] eli Yömaja (Les Bas-fonds)
- 1936: Herra Langen rikos (Le Crime de Monsieur Lange)
- 1937: Suuri illuusio (La Grande Illusion)
- 1938: Marseljeesi (La Marseillaise)
- 1938: Ihmispeto (La Bête humaine, myös näyttelijänä)
- 1939: Pelin säännöt (La Règle du jeu, myös näyttelijänä)
- 1941: Suursuon salaisuus (Swamp Water)
- 1943: Tämä maa on minun (This Land Is Mine)
- 1945: Etelän mies (The Southerner)
- 1946: Kotiapulaisen päiväkirja (The Diary of a Chambermaid)
- 1946: Salut à la France
- 1947: Nainen rannalla (The Woman on the Beach), suom. myös Kirottujen saari
- 1951: Joki (The River)
- 1953: Kultaiset vaunut (Le Carrosse d'or), suom. myös Kultavaunut
- 1955: Ranskalainen Can-Can (French Cancan)
- 1956: Elena ja miehet (Elena et les hommes)
- 1959: Tohtori Cordelierin testamentti (Le Testament du docteur Cordelier), suom. myös Pirullista peliä
- 1959: Aamiainen ruohikolla (Le Déjeuner sur l'herbe)
- 1962: Karkaileva korpraali (Le Caporal épinglé)
- 1968: Jean Renoir ohjaa näyttelijää (La Direction d'acteurs par Jean Renoir), itsenään
- 1971: Onnenhetkiä (Le Petit Théâtre de Jean Renoir, neliosainen tv-elokuva)
Kirjat
- Isäni, Renoir (Ilmestynyt ranskaksi nimellä Pierre-Auguste Renoir, mon père ja englanniksi nimellä Renoir, My Father 1962). Englanninkielisestä laitoksesta suomentanut Heidi Järvenpää. Tammi 1963, 2. painos 1985, uudistettu laitos 2013 ISBN 9789513176099, elämäkerta Renoir’n isästä Pierre-Auguste Renoirista
Lähteet
Kirjallisuutta
- Bagh, Peter von ym.: Renoir-teemanumero, Filmihullu 6/1994.
- Davis, Colin: Postwar Renoir : Film and the Memory of Violence. Routledge, 2016. ISBN 9781138695863.
- Helander, Sakari & Andersson, Leo: ”Rakkaudentunnustus Renoirille”. Filmihullu 3/2010.
- Kurki, Eeva: ”Retkellä Renoirien kanssa”, Elokuva ja kuvataide -teemanumero, Filmihullu 5/2016.
- Laurinen, Sampsa: ”Jean Renoir ja pyramidinpohjat”. Filmihullu 5/2015.
- Mérigeau, Pascal: Jean Renoir. Flammarion, 2012. ISBN 978-2-0812-1055-4. (ranskaksi)
- englanniksi Mérigeau, Pascal: Jean Renoir : A Biography. Philadelphia : Running Press, 2016. ISBN 978-0-7624-5596-6.
- Younger, Prakash: Boats on the Marne : Jean Renoir's Critique of Modernity . Indiana University Press, 2017. ISBN 978-0-253-02901-0.
Elokuva
Aiheesta muualla
- Jean Renoir ohjaa 'Ihmispetoa'. Zolan 'Ihmispeto'-romaanin elokuvausta seuraamassa, Kuva, 01.02.1939, nro 3, s. 26, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot