Joe James
Joseph 'Joe' James (23. toukokuuta 1925 Saucier, Mississippi – 5. marraskuuta 1952 San José, Kalifornia)[1][2] oli yhdysvaltalainen moottoriurheilija.[1][2][3]
| Joe James | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Joseph James |
| Kansalaisuus |  Yhdysvallat |
| Formula 1 -ura | |
| Aktiivivuodet | 1951–1952 |
| Talli(t) | Watson Kurtis Kraft |
| Kilpailuja | 2 |
| Maailmanmestaruuksia | 0 |
| Voittoja | 0 |
| Palkintosijoja | 0 |
| Paalupaikkoja | 0 |
| Nopeimpia kierroksia | 0 |
| MM-pisteitä | 0 |
| Ensimmäinen kilpailu | Indianapolis 500 1951 |
| Viimeinen kilpailu | Indianapolis 500 1952 |
Ura
James kasvoi autokisahullussa Kaliforniassa, jossa ajeli veljensä Waltin kanssa kuivajärviroadstereilla matka-autojen huoltamotyön ohella.[3] Veljeksistä tuli CRA-autojärjestön jäseniä ja 1949 Joe pääsi ajosaavutustensa avustuksella ajamaan keskilänteen kilpailuja. Hän ajoi sprint car -autoja IMCA-järjestön radoilla kohtalaisella menestyksellä ja siirtyi vuonna 1950 keskilännen AAA Circuit -radoille, jossa kykeni ajamaan kokeneita kuljettajia vastaan 10 parhaan kuljettajan sijoituksista.[3] Ensimmäisen AAA -voittonsa hän sai Ohion Daytonissa ajetussa kilpailussa.[3]
Hän osallistui Indianapolis 500 -kilpailuun kaksi kertaa kausilla 1951 ja 1952 (kuuluivat vuosina 1950-1960-luvuilla Formula 1 -sarjaan), joissa oli parhaimmillaan kolmastoista vuoden 1952 osakilpailussa.[1][2][3][4] Hän voitti vuoden 1952 aikana myös kuusi voittoa sekä mestaruuden AAA -sarjassa.[3]
Kuolema
James menehtyi Champ Car -kilpailussa San Jose Speedwaylla vuonna 1952.[3] Hän nousi kilpailun johtoon toisesta lähtöruudusta, kunnes 47. kierroksella ilmestyneet keltaiset liput pakottivat uusintalähtöön, jossa hän osui Mike Nazarukin autoon tehden useita voltteja.[3] James vietiin sairaalaan, jossa hän menehtyi kolme päivää myöhemmin kallonmurtumasta ja sisäisistä vaurioista saatuihin vammoihin.[3]
Kunnianosoitukset
Jamesin kunniaksi Salemissa järjestettiin vuodesta 1953 lähtien Joe James Memorial -kilpailu, kunnes hänen maanmiehensä Pat O'Connorin kuoltua vuonna 1958 kilpailu nimettiin uudelleen Joe James/Pat O'Connor Memorial -kilpailuksi.[3] Hänet valittiin National Sprint Car Hall of Fameen vuonna 1997.[5]