Jyrki Järvilehto

Järvilehto syntyi 31. tammikuuta 1966 Espoossa. Hänen isänsä Atte^[8] on ammatiltaan lakimies.^[9] Järvilehdolla on veli Jouni.^[8]

Jo lapsena Järvilehtoa viehätti kilpaileminen urheilussa, eikä itse lajilla sinänsä ollut hänelle merkitystä. Järvilehto kirjoitti ylioppilaaksi sen jälkeen, kun hänen isänsä oli todennut, että autourheiluharrastus saisi jäädä, jos hän ei saisi valkolakkia.^[9]

Järvilehto ajoi kartingia vuosina 1974–1986 ja voitti viisi Suomen mestaruutta. Vuonna 1986 hän osallistui Formula Ford 1600 -sarjaan^[10] ja voitti sen mestaruuden niin Suomen kuin Britanniankin sarjoissa.^[11] Hän siirtyi Britannian FF2000-sarjaan kaudeksi 1987 ja voitti sarjan mestaruuden.^[11] Samalla kaudella hän ajoi myös Euroopan Formula Ford -sarjassa, jossa hän niin ikään ajoi mestariksi.^[11]

Seuraavaksi hän siirtyi kaudeksi 1988 Britannian Formula 3 -sarjaan Pacific Racing -tallin kuljettajaksi.^[10] Hän voitti mestaruuden heti ensimmäisellä kaudellaan sarjassa.^[12] Kaudeksi 1989 Järvilehto sai paikan Formula 1 -talli Ferrarin testikuljettajana.^[1] Samana vuonna hän ajoi lisäksi Formula 3000 -sarjassa, johon hän oli siirtynyt yhdessä Pacific Racing -tallin kanssa.^[13]

Järvilehdon Formula 3000 -kausi ei sujunut erityisen hyvin. Ensimmäinen kilpailu ajettiin Silverstonen radalla. Kilpailuun hän lähti seitsemännestä ruudusta ja onnistui ajamaan maaliin kolmantena. Hänet kuitenkin hylättiin. Vallelungassa ajetussa kilpailussa hänen kilpailunsa päättyi tekniseen vikaan, mutta Paun radalla hän sijoittui neljänneksi. Jerezin radalla Järvilehto ajoi kuudentena maaliin, mutta seuraavissa kolmessa kilpailussa hän ei päässyt maaliin saakka. Span radalla hän ajoi maaliin viidentenä. Järvilehdon kanssa F3000-sarjassa ajoivat samaan aikaan muun muassa myöhemmin F1:ssäkin ajaneet Damon Hill ja Jean Alesi. ^[14]

Testaajana Ferrarilla ja kuljettajana pikkutallissa

Järvilehdon F1-ura alkoi kaudella 1989 Keke Rosbergin manageroimana, kun hän pääsi aluksi Ferrarin testikuljettajaksi ja kauden päätteeksi Onyxin kilpakuljettajaksi. Ferrarin kanssa hän teki testisopimuksen maaliskuussa 1989.^[15] Hänellä oli jopa mahdollisuus päästä kilpailuihin Ferrarin ratissa Gerhard Bergerin loukkaannuttua pahasti San Marinon GP:ssa. Häntä pidettiin kuitenkin kyseiseen tehtävään liian kokemattomana, ja niinpä Osella-kuljettaja Piercarlo Ghinzania suunniteltiin Bergerin tilalle. Järvilehdon sen sijaan oli tarkoitus korvata Ghinzani Osella-tallissa, mutta Bergerin toivuttua yllättävän nopeasti korvaajia ei tarvittukaan.^[16]

Belgialaisen Bertrand Gachot'n riitaannuttua Onyx-tallinsa kanssa paikka tallissa aukeni, ja Keke Rosberg sai neuvoteltua Järvilehdolle paikan kauden neljään^[17] viimeiseen kilpailuun.^[16] Hänen tallikaverinaan ajoi melko kokenut ruotsalainen Stefan Johansson. Portugalin GP oli Järvilehdon ensimmäinen GP, mutta kilpailu päättyi jo esikarsintoihin. Hetken aikaa näytti siltä, että hän olisi selviytynyt aika-ajoihin, mutta auton takaripustus hajosi.^[18] Helsingin Sanomat uutisoi tapahtumaa otsikolla ”Auton hajoaminen pilasi karsinnan”.^[18] Seuraavaksi ajetussa Espanjan GP:ssa Järvilehto pääsi lähtöruudukkoon asti, mutta kilpailu päättyi vaihteiden hajoamiseen.^[19] Tallikaveri Johansson sen sijaan ylsi palkintokorokkeelle oltuaan maalissa kolmas.^[20] Japanissa Järvilehdon kilpailut jäivät jo esikarsintoihin. Koska Japanin GP ajettiin samana viikonloppuna kuin F3000-sarjan viimeinen kilpailu, hän jätti osallistumatta F3000-kilpailuun.^[21] F1-kauden päättäneessä Australian GP:ssa Järvilehto selvitti jälleen tiensä lähtöruudukkoon. Todella sateinen Australian GP toi esille Järvilehdon sadekelin taidot. Ruudusta 17 lähtenyt Järvilehto aiheutti ensimmäisessä lähdössä punaisen lipun, mutta kilpailun käynnistyttyä kunnolla hän paransi jatkuvasti sijoituksiaan ja ajoi pian jo sijalla viisi.^[22] Auton elektroniikka kuitenkin petti, ja hän joutui keskeyttämään hyvältä sijalta ajettuaan 27 kierrosta. Häntä ennen olivat tosin keskeyttäneet muun muassa maineikkaat Ayrton Senna, Nigel Mansell ja Gerhard Berger.^[16] Järvilehto laskeskeli myöhemmin, että hänellä oli mahdollisuudet jopa palkinnoille.^[22] Hän kuitenkin sanoi, että kilpailu oli ”vain yksi satojen joukossa”.^[23]

Kaudella 1990 talli ja tallikaveri olivat samat. Kahdessa ensimmäisessä kilpailussa käytössä oli edellisen kauden Onyx ORE-1 -auto. Järvilehdon kilpailut jäivät Yhdysvalloissa ja Brasiliassa aika-ajoihin, mutta kun uusi ORE-2-auto otettiin käyttöön, aika-ajoista selvittiin välillä kilpailuihin. San Marinon GP:ssa Järvilehto onnistui ajamaan maaliin asti sijalla 12, joka oli ensimmäinen kilpailu, jonka Järvilehto ajoi maaliin, mutta muissa kilpailuissa matka päättyi joko karsiutumiseen, keskeytykseen tai sijoituksetta jäämiseen.^[24] Onyx vetäytyi sarjasta Unkarin osakilpailun jälkeen,^[25] minkä takia Järvilehtokaan ei päässyt osallistumaan kauden kuuteen viimeiseen osakilpailuun. Johansson sen sijaan ei ajanut enää kahden ensimmäisen kilpailun jälkeen,^[26] ja Järvilehdon tallikaveriksi vaihtui Gregor Foitek.^[27][28]

Ensimmäiset pisteet

Kaudeksi 1991 Järvilehto siirtyi pieneen Scuderia Italia -talliin.^[13] Hänen tallikaverinaan ajoi italialainen Emanuele Pirro, joka oli ajanut tallissa jo kaudella 1990.^[29] Kausi oli Järvilehdon osalta keskeytyksiä täynnä,^[30] ja ongelmia oli jo kautta edeltäneissä testeissä.^[16] Kauden kolmannessa kilpailussa San Marinossa hän onnistui nousemaan palkintokorokkeelle tultuaan kolmantena maaliin,^[12] kun moni kuljettaja oli märän radan takia joutunut keskeyttämään. Samalla hän saavutti F1-uransa ensimmäiset pisteet, ja hänestä tuli toinen suomalainen, joka oli ollut F1-kilpailussa palkintokorokkeella ja pistesijalla. Kilpailu oli samalla ensimmäinen, jossa kaksi suomalaista nousi pistesijoille Mika Häkkisen ollessa kisan viides. Muita pistesijoituksia hän ei kaudella enää saavuttanut. Hän sijoittui neljällä MM-pisteellään kuljettajien MM-sarjassa sijalle 12.^[31]MM-sija oli Järvilehdon paras.^[32]

Kaudella 1992 Järvilehto jatkoi Scuderia Italia -tallissa. Hänen tallikaverikseen vaihtui italialainen Pierluigi Martini.^[29] Vaikka keskeytyksiä ei Järvilehdolle sattunut niin paljon kuin kaudella 1991, hän ei kuitenkaan onnistunut ajamaan kertaakaan pistesijalle. Auto ei ollut kovinkaan hyvä, ja vaikeasti sujuneen Monacon osakilpailun jälkeen Järvilehto totesi Autocource 1992–93 -julkaisussa ”SSDD – same shit, different day”.^[33] Järvilehdon kauden parhaaksi sijoitukseksi jäi seitsemäs sija Belgian osakilpailusta.^[34] Martini sen sijaan onnistui ajamaan kahdesti kuudenneksi ja saavutti näin kaksi pistettä.^[35]

Kaudeksi 1993 Järvilehto siirtyi uuteen sveitsiläiseen Sauber-talliin, jossa hänen tallikaverinaan ajoi itävaltalainen Karl Wendlinger. Heti kauden avanneessa Etelä-Afrikan GP:ssa kuudennesta ruudusta lähtenyt Järvilehto onnistui ajamaan viidennelle sijalle, ja hän saavutti kaksi MM-pistettä.^[36] Hän tosin jäi kaksi kierrosta kärjelle ja oli viimeinen maaliin ajanut kuljettaja.^[36] Järvilehto onnistui ajamaan pisteille vielä San Marinon kilpailussa, jossa hän oli neljäs.^[37] Sijoitus oli Järvilehdon toiseksi paras. Aivan kilpailun loppuvaiheilla hänen moottorinsa hajosi, mutta koska kukaan ei ollut hänen kanssaan samalla kierroksella, hän ei menettänyt yhtään sijaa. Loppukaudella hän onnistui ajamaan viidesti kymmenen parhaan joukkoon, mutta ei saavuttanut enää pisteitä. Koko kaudelta pisteitä kertyi hänelle 5, ja hänen sijoituksensa kuljettajien MM-sarjassa oli kolmastoista.^[38]MM-pisteillä mitattuna kausi oli Järvilehdon paras.^[32]

Epäonnistunut Benetton-pesti

Asiat näyttivät kääntyneen parempaan suuntaan, kun Järvilehto sai ajopaikan huipputalli Benettonilta kaudeksi 1994. Talli etsi sopivaa kuljettajaa Michael Schumacherin pariksi vuodenvaihteessa testien kautta. Testeihin osallistui kaiken kaikkiaan viisi kuljettajaa, joista yksi oli Järvilehto. Suurimpana suosikkina talliin pidettiin Michele Alboretoa, joka olisi tuonut talliin huomattavan määrän sponsorirahaa. Järvilehto onnistui kuitenkin testeissä niin hyvin, että hänet päätettiin ottaa talliin.^[9]

Testionnettomuus Silverstonessa

Ennen kauden alkua tammikuussa Järvilehto kuitenkin joutui vakavaan testionnettomuuteen Silverstonen radalla. Hän oli testaamassa Benettonin B194-auton uutta jousitusta, kun hän syöksyi Hangar-suoran päässä olleessa Stowe-mutkassa radan reunaan perä edellä ja loukkasi vakavasti niskansa. Hänen selkäytimeensä joutui luunsiruja, ja kuolema oli todella lähellä.^[9] Hän muisti onnettomuudesta ainoastaan sen, että hän oli maannut selällään kykenemättömänä liikuttamaan käsiään tai jalkojaan.^[39] Hänet vietiin ensin Northamptonin sairaalaan, jossa annettiin ainoastaan diagnoosi siitä, että niska oli murtunut. Myöhemmin hänet vietiin Lontoossa sijainneeseen Clinical Center -nimiseen yksityissairaalaan. Niskaspesialisti, tohtori O'Brien, leikkasi hänet seuraavana päivänä. Leikkaus tehtiin kurkun kautta, ja se kesti kaikkiaan kahdeksan tuntia.^[39]

Tapahtuman vakavuutta ei aluksi haluttu kertoa muun muassa sponsorineuvottelujen takia,^[40] mutta asiaa ei pystytty kauan salaamaan. Leikkauksen jälkeen Järvilehto lähti toipumaan Mauritiukselle. Hän kertoi kipujen olleen sietämättömiä ja ettei missään asennossa ollut hyvä olla. Myöhemmin Järvilehto on katunut valintaansa lähteä toipumislomalle Mauritiukselle. Hän yritti tuloksetta saada itseään kuntoon kävelylenkkien avulla, ja varsinkin alussa oli vaikeaa.^[41]

Lääkärien mukaan hän pääsisi takaisin normaaliin elämään puolen vuoden kuluttua, mutta jo kahdeksan viikon kuluttua hän testasi F1-autoa.^[9] Järvilehto kertoi, ettei tapahtuma aiheuttanut erityistä pelkoa, mutta asia pyöri koko ajan mielessä. Hän joutui olemaan sivussa kauden kahdesta ensimmäisestä kilpailusta, joissa hänet korvasi alankomaalainen Jos Verstappen.^[13][42]

Järvilehto itse ei muistanut onnettomuuteen johtaneesta tilanteesta mitään, mutta hän arveli onnettomuuden johtuneen liian kovasta nopeudesta.^[40] Hän on myös veikannut alijäähtyneen veden tai auton rikkoutumisen vaikuttaneen asiaan.^[39] Järvilehto on myöhemmin ajatellut, että uudemmissa autoissa hänen niskansa ei olisi murtunut, koska ohjaamon reunoja on kauden 1994 jälkeen nostettu.^[39]

Paluu kilpailuihin puolikuntoisena

San Marinon GP Imolassa oli Järvilehdon kauden ensimmäinen kilpailu. Ennen kilpailua hän ei ollut pystynyt ajamaan edes puolikasta testipäivää kipujen takia. Harjoituksissa kivut olivat yhä valtavat eikä hän jaksanut kannatella ajon aikana kunnolla päätään niskalihasten huonon kunnon vuoksi. San Marinossa hän järkyttyi uudestaan. Järvilehdon hyvä ystävä Roland Ratzenberger kuoli aika-ajoissa pahan törmäyksen seurauksena.^[9] He olivat edellisenä päivänä illastaneet yhdessä ja tulleet samalla autolla Imolaan.^[9] Järvilehdon osalta kilpailu päättyi lähtöruutuun, sillä hän ei päässyt liikkeelle. Lisäksi Lotus-kuljettaja Pedro Lamy ajoi lujaa häntä perään. Varikolta kilpailua seurannut Järvilehto koki pian uuden järkytyksen: Ayrton Senna ajoi kuolettavan kolarinsa. Hänen henkiseltä toipumiseltaan kerrotaan tässä vaiheessa menneen pohja.^[9]

Seuraavassa kilpailussa, Monacon GP:ssa, Järvilehto jäi pisteittä. Hän onnistui kuitenkin ajamaan seitsemänneksi, mikä vaikutti lupaavalta. Totuus oli täysin muuta: hänen niskaansa sattui koko ajan eikä hän jaksanut kannatella päätään. Omien sanojensa mukaan hän näki radan kunnolla ainoastaan radan vähäisillä suorilla. Järvilehdon niskalihakset revähtivät ja toipuminen hidastui. Niskaa piti tukea entistä tukevammin. Hän itse ehdotti pitävänsä sairauslomaa, jotta saisi itsensä kuntoon. Niska näytti paranevan, ja hän osallistui kahteen seuraavaan kilpailuun.^[9]

Espanjan osakilpailuun Järvilehto lähti lupaavalta neljänneltä sijalta, joka oli samalla hänen F1-uransa paras lähtöruutu.^[13] Kilpailun harjoituksissa hän oli koko joukon nopein.^[2] Kilpailussa hän joutui kuitenkin keskeyttämään moottorin hajottua. Kanadan GP:ssa Järvilehdon lähtöruutu oli vasta 20:s, mutta hän onnistui ajamaan seitsemänneksi ja nousi pistesijalle kuudenneksi Christian Fittipaldin hylkäyksen myötä. Pistesija oli Järvilehdon viimeinen. Tallipäällikkö Flavio Briatore päätti kuitenkin siirtää hänet sivuun kilpailemisesta, ja Verstappen korvasi hänet.^[43] Benettonin tapaa kohdella Järvilehtoa on kritisoitu paljonkin,^{kenen mukaan?} sillä sen katsottiin panostavan pelkästään Michael Schumacherin mestaruuteen. Järvilehto pääsi vielä kahden kilpailun ajaksi Benettonin rattiin, kun Michael Schumacher kärsi kilpailukieltoaan. Lupaavalta kuulostanut Benetton-pesti jäi vain kuuden kilpailun mittaiseksi, ja hän saavutti vain yhden pisteen autolla. Kauden kaksi viimeistä kilpailua Järvilehto ajoi Sauberilla. Hän sijoittui yhdellä pisteellään MM-sarjassa sijalle 24.^[32]

Myöhempiä mietteitä

Benettonin tapaa kohdella Järvilehtoa vuoden 1994 onnettomuuden jälkeen on arvosteltu paljon. Entisen F1-kuljettajan Jonathan Palmerin mielestä sen sijaan oli Benetton-tallilta tuhlausta, että he antoivat kaudella 1994 toisen autoista Järvilehdolle.^[44] Entisen Benettonin tallipäällikkö Flavio Briatore kertoi vuonna 2007 ottaneensa Järvilehdon talliinsa suurena lupauksena. Hänen mukaansa JJ ei oikeastaan edes saanut mahdollisuutta ajaa heillä kilpaa onnettomuuden takia.^[45]

Järvilehto on sanonut palanneensa liian aikaisin auton rattiin onnettomuutensa jälkeen. Hän sanoi olleensa täysin kunnossa vasta runsas vuosi tapahtuman jälkeen Le Mansin 24 tunnin ajossa.^[41]

Benettonin autosta löydettiin monia apuvälineitä, kuten luistonesto, jotka oli kielletty kaudeksi 1994. Tallin mukaan apuvälineitä käytettiin pelkästään testeissä, eikä FIA pystynyt todistamaan niiden laitonta käyttöä kilpailuissa. Onkin epäilty, että Schumacherin autossa olisi ollut monia apuvälineitä, joita ei olisi ollut Järvilehdon ja Verstappenin autoissa.^[46]

»Olihan siellä vähän erikoisia juttuja silloin tällöin meneillään. Kyllähän siellä oli sellaisia nappeja, joita paineltiin tiimikaverin autossa ihan eri järjestyksessä. Vaikea sanoa, mitä se sitten tarkoitti. – – Niitä on vaikea ikinä todistaa. Voihan se olla, ettei niitä ole ikinä ollutkaan.^[46]»
(Jyrki Järvilehto vuonna 2004.)

Järvilehdon uran suurimmat saavutukset sijoittuvat F1-uran jälkeiseen aikaan. Hän jatkoi ensin Rosbergin neuvosta DTM- ja ITC-sarjassa kaudella 1995, ja vuonna 1996 ITC-sarjassa Team Rosberg -tallissa. Vuonna 1995 hän voitti ensimmäisenä suomalaisena Le Mansin 24 tunnin ajon Yannick Dalmasin ja Masanori Sekiyan kanssa.^[47] Autona oli McLaren F1 GTR.^[48][17] Lehto voitti myös Suzukan tuhannen kilometrin ajon vuonna 1996 James Weaverin ja Ray Bellmin kanssa.^[49][50]DTM:ssä ajaessaan myös hänen managerinsa Keke Rosberg ajoi kyseisessä sarjassa. Järvilehto osallistui vielä vuonna 2002 yhteen DTM-kilpailuun ja oli kilpailussa kymmenes.^[51]

Järvilehdon nimi yhdistettiin vielä kerran Formula 1 -sarjaan. Alessandro ”Alex” Zanardin saatua Williamsilta potkut kauden 1999 päätteeksi Järvilehdon huhuttiin siirtyvän talliin. BMW:n siirtymisen Williamsin moottorintoimittajaksi katsottiin vahvistavan tätä väitettä. Lopulta huhut kumottiin.^[52] Järvilehto oli samana vuonna voittamassa Mestareiden kisan maiden sarjan yhdessä Tommi Mäkisen ja Kari Tiaisen kanssa.^[53]

FIA GT Championship

Vuonna 1997 Järvilehto ajoi McLaren-BMW:llä uudessa FIA GT Championship -sarjassa, joka korvasi vanhan BPR Global GT Series -sarjan. Hän voitti yhdessä ajoparinsa Steve Soper neljä kilpailua, kuten Helsingissä ajetun osakilpailun.^[54] Voittojen lisäksi Järvilehdon autokunta ajoi neljästi kolmannelle sijalle. Järvilehto sijoittui luokassaan 59 pisteellä toiselle sijalle, jonka hän jakoi Soperin kanssa.^[13] Mestaruus meni Mercedes-Benzin Bernd Schneiderille.^[55]

Yhden kauden kestänyt CART-ura

Järvilehto oli siirtymässä yhdysvaltalaiseen CART-sarjaan (myöh. Champ Car) vuonna 1996, ja melkein kaikki oli sovittu PacWest-tallin kanssa. Aikaisemmin McLarenilla F1:ssä ajaneelle Mark Blundellille ei kuitenkaan F1:ssä löytynyt ajopaikkaa, jolloin McLarenin moottoritoimittaja Mercedes-Benz hankki hänelle paikan PacWest-tallista Järvilehdon nenän edestä.^[52]

Joulukuussa 1997 Järvilehdon uutisoitiin jälleen olevan lähellä saada sopimus CART-sarjaan. Yhdessä Hogan-tallin järjestämissä testeissä Järvilehdon ajo oli sujunut hyvin, ja hän lähti Floridaan Homesteadin radalla testaamaan ovaalilla ajoa.^[56] Lopulta Järvilehto sai ajosopimuksen kaudeksi 1998 Hogan-tallin kuljettajana.^[56] Tallin tallipäällikkö Carl Hogan oli Keke Rosbergin vanha ystävä, mikä auttoi omalta osaltaan paikan saamista.^[52] Järvilehdolla ei ollut kaudella 1998 ollenkaan tallikaveria, mikä haittasi auton säätöjä haettaessa, sillä auton säätäminen ovaaliradoille on aivan erilaista kuin tavanomaisille moottoriradoille. Tallin menestys oli siis Järvilehdosta kiinni. Kautta edeltäneet testit sujuivat Järvilehdon osalta hyvin, mutta kauden ensimmäisessä kilpailussa asiat eivät sujuneetkaan kovin hyvin. Floridan Homesteadin ovaaliradalla ajetussa kilpailussa Järvilehto ajoi maaliin sijalla 14.^[52] Long Beachin katuradalla ajetussa kilpailussa Järvilehto johti varikkopysähdysten ansiosta hetken, mutta hänen kilpailunsa päättyi keskeytykseen. Ensimmäiset pisteensä CART-sarjassa hän saavutti kymmenennellä sijallaan kauden viidennessä kilpailussa Rio de Janeirossa.^[52] Seuraavassa kilpailussa hän oli yhdeksäs.^[57]

U.S. 500 -kilpailussa kolme katsojaa kuoli Adrian Fernándezin autosta irronneen renkaan vuoksi. Samassa kilpailussa Järvilehto törmäsi lujaa betonimuuriin menetettyään auton hallinnan. Hän sai aivotärähdyksen, ja hänen kylkensä kipeytyi.^[52] Kauden viidennessätoista kilpailussa, joka ajettiin Vancouverissa, Kanadassa, Järvilehto sijoittui kahdeksanneksi. Tämän lisäksi hän ajoi kymmenenneksi Houstonissa, Texasissa, ja viidenneksi Australiassa ajetussa Gold Coast Indy 300 -kilpailussa. Tämä viides sija jäi Järvilehdon parhaaksi CART-sijoitukseksi ja hänen viimeiseksi pistesijoituksekseen sarjassa.^[57]

Tallin pula rahasta johti lopulta Hoganin ja Järvilehdon teiden erkanemiseen vuoden 1999 alussa, vaikka vielä syyskuussa 1998 Järvilehdon uskottiin jatkavan CART-sarjassa kaudella 1999.^[58] Järvilehto oli käynyt BMW:n kanssa neuvotteluja Le Mansissa ajamisesta, ja niinpä Hogan syytti häntä sopimusrikkomuksesta.^[52] Järvilehto korvattiin brasilialaisella Helio Castronevesilla. Todellinen syy Järvilehdon pois potkimiseen oli tallin rahapula; Castroneves toi talliin mukanaan jonkin verran sponsorirahaa.^[52] Järvilehto jäi tässä vaiheessa ilman tallipaikkaa, eikä hän saanut ajopaikkaa mistään muustakaan sarjan tallista. Hänen oli siirryttävä muihin sarjoihin.^lähde?

Järvilehdon saldoksi kaudelta jäi 25 pistettä ja 20. sija sarjassa. Paras sijoitus kilpailussa oli viides, ja paras lähtöruutu neljäs.^[40]

American Le Mans Series

Vuodesta 1999 lähtien JJ kilpaili hiljattain perustetussa ALMS- eli American Le Mans Series -sarjassa.^[13] BMW oli ollut kiinnostunut hänestä jo pari vuotta aiemmin, kun Järvilehto oli ajanut FIA:n GT-sarjaa. Järvilehto ajoi BMW:llä ALMS-sarjassa kolme seuraavaa vuotta. Järvilehdon ensimmäinen kausi sujui hyvin, ja hän voitti neljä kilpailua parinaan Steve Soper ja välillä Jörg Müller. Luokkamestaruutta ei kuitenkaan tullut, sillä Järvilehto ei ollut ilmoittautunut ajoissa sarjaan. Niinpä hän ei saanut Sebringin 12 tunnin ajon voitosta pisteitä, joiden avulla Järvilehto olisi ollut sarjan mestari. Hänen oli tyytyminen neljänteen sijaan prototype-luokan loppupisteissä.

Kaudella 2000 Järvilehto voitti kaksi kilpailua ja sijoittui prototype-luokassa sijalle 6. Kaudeksi 2001 Järvilehto siirtyi GT-luokkaan ja oli loppupisteissä luokkansa toinen.^[59] Hän saavutti neljä luokkavoittoa.^[52]

Kaudeksi 2002 Järvilehto vaihtoi Cadillacille. Hän osallistui vain viiteen kauden kymmenestä kilpailusta eikä saavuttanut yhtään voittoa. Sen jälkeen hän siirtyi kaudeksi 2003 Audille Johnny Herbertin ajopariksi.^[60] Siirto Audille oli Järvilehdon mielestä positiivinen asia, sillä talli oli viime vuosina ollut sarjan kärjessä.^[60] Kauden 2003 Sebringin 12 tunnin ajossa Järvilehdon autokunnalla, jossa ajoivat hänen lisäkseen Stefan Johansson ja Emanuele Pirro, oli hyvät mahdollisuudet voittoon, mutta he jäivät lopulta toiseksi.^[61] Järvilehto ajoi ajoparinsa kanssa kaudella neljään voittoon ja oli lisäksi neljästi kolmen parhaan joukossa. Järvilehdon loppusijoitus kaudella 2003 oli lopulta 163 pisteellä kolmas.^[62]

Kaudella 2004 Järvilehdon autokunta oli jokaisessa kilpailussa joko ensimmäinen tai toinen. Voittoja Järvilehto ja ajopari Marco Werner saavuttivat yhdeksästä kilpailusta kaikkiaan kuusi.^[63] Järvilehto ja Werner voittivat mestaruuden saavutettuaan 183 pistettä.^[64]

Kaudella 2005 Järvilehto voitti kaksi arvostettua kilpailua: ensin Sebringin 12 tunnin ajon ja seuraavaksi jo toistamiseen Le Mansin 24 tunnin ajon, jonka hän voitti yhdessä Marco Wernerin ja Tom Kristensenin kanssa. ALMS-kauden 2005 loppupisteissä hän sijoittui kolmanneksi.^[65] Kausi jäi Järvilehdolle ainakin toistaiseksi hänen ALMS-uransa viimeiseksi.

ALMS-sarjassa Järvilehdon autokunta ajoi yhteensä 23 luokkavoittoon.^[66] Järvilehdon ajopareina ajoivat muun muassa Tom Kristensen, Jörg Müller, Steve Soper, Johnny Herbert ja Marco Werner.^{[13][67][68][69][70]}

Menestys Le Mansin 24 tunnin ajossa

Järvilehto osallistui ensimmäistä kertaa arvostettuun Le Mansin 24 tunnin kestävyysajoon 16.–17. kesäkuuta 1990. Hän ajoi C1-luokassa Porsche 962C GTi -autoa Richard Lloyd Racing -tallissa. Hänen ajopareinaan olivat saksalainen Manuel Reuter ja britti James Weaver. Järvilehdon autokunta ehti ajaa vain 181 kierrosta, kun taas voittajalle kierroksia kertyi 359.^[71]

Vuoden 1991 kilpailussa Reuter oli taas JJ:n ajopari, mutta kolmantena kuljettajana autokunnassa oli Harri Toivonen. Järvilehdon autokunta ajoi Porsche 962CK6 -autoa Kremer Racing -tallissa. Sijoitus oli C2-luokassa ja samalla myös kokonaiskilpailussa yhdeksäs. Kierroksia kertyi 343 voittajien ajettua 362 kierrosta.^[72]

Järvilehto ei osallistunut seuraavan kolmeen vuoteen kilpailuun laisinkaan, ja seuraava osallistuminen oli vuonna 1995. Järvilehto teki suomalaista moottoriurheiluhistoriaa, sillä hänen autokuntansa ajoi voittoon. Hänestä tuli ensimmäinen suomalainen kilpailun voittaja.^[1] Järvilehdon ajopareina olivat Yannick Dalmas ja Masanori Sekiya, ja heidän autokuntansa ajoi GT1-luokassa McLaren F1 GTR -autoa.^[73]

Myös vuosina 1996 ja 1997 Järvilehdon autokunta ajoi McLaren F1 GTR:ää, ja molempina vuosina luokkana oli GT1. Vuoden 1996 kilpailussa Järvilehto oli Ray Bellmin ja James Weaverin kanssa kokonaissijoissa yhdeksäs.^[74] Vuonna 1997 Järvilehdon ajopareina olivat F1-maailmanmestari Nelson Piquet ja Steve Soper. Autokunta ehti ajaa 236 kierrosta, mutta kilpailu päättyi keskeytykseen.^[75]

Vuoden 1998 kilpailuun Järvilehto ei osallistunut, mutta 1999 hänen ajopareinaan olivat saksalainen Jörg Müller ja tanskalainen Tom Kristensen, joka oli kilpailuun mennessä voittanut yhden kahdeksasta Le Mansin voitostaan. Autona oli BMW V12 LMR ja tallina Team BMW Motorsort. Kilpailu päättyi kuitenkin heidän osaltaan 304 kierroksen jälkeen keskeytykseen.^[76]

Seuraavan kerran Järvilehto osallistui kilpailuun vuonna 2002, jolloin hän ajoi Cadillacia. Ajopareina olivat Emmanuel Collard ja Éric Bernard.^[77] Kokonaissijoitus oli vasta 12:s,^[17] mutta seuraavina vuosina 2003–2005 tulos olikin sitten Audi R8:lla paljon parempaa. Vuonna 2003 Järvilehto sijoittui Emanuele Pirron ja entisen F1-tallikaverinsa Stefan Johanssonin kanssa kolmannelle sijalle.^[78] Pirro oli JJ:n ajopari myös vuonna 2004, mutta Johanssonin tilalla ajoi Marco Werner. Sijoitus oli taas kolmas.^[79]

Vuoden 2005 kilpailussa Järvilehto teki taas suomalaista moottoriurheiluhistoriaa: hän voitti kilpailun toistamiseen. Hänen ajopareinaan olivat Tom Kristensen ja Marco Werner.^[1] Kristensenille voitto oli jo seitsemäs ja Wernerillekin jo kolmas. Kilpailun jälkeen Järvilehto ei ole Le Mansin 24 tunnin ajoon osallistunut.^[66]

Pieni ajotauko ja paluu radoille Speedcar-autolla

Kaudella 2006 Järvilehto ei kilpaillut rata-autoilussa, mutta 2007 hän sijoittui Grand Am -urheiluautosarjan Daytonan 24 tunnin ajossa sijalle 17.^[1] Hän ajoi Krohn Racing -tallin Pontiacilla Colin Braunin ja Max Papisin kanssa.^[80]

Maaliskuussa 2008 Järvilehto teki yllätyspaluun kilparadoille, kun hän osallistui Speedcar-sarjan kilpailuun Malesiassa Sepangin radalla.^[81] Hänen Onyx-aikainen tallikaverinsa, ruotsalainen Stefan Johansson oli pyytänyt häntä mukaan. Sekä Sepangin rata että Speedcar-auto olivat Järvilehdolle kuitenkin vieraita.^[82] Ongelmana oli myös se, että hän joutui viikonloppuna käyttämään lainattuja varusteita, jotka eivät olleet sopivan kokoisia.^[83] Hän lähti lauantaina 22. maaliskuuta ajettuun kilpailuun viimeisestä eli 16. lähtöruudusta,^[82] mutta kilpailussa hän nousi sijalle 12.^[84] Sunnuntaina ajettiin toinen lähtö, jossa hän onnistui nousemaan sijalle kymmenen.^[83] Malesian kilpailun aikana kerrottiin, että hänen olisi tarkoitus osallistua sarjan kuuteen viimeiseen lähtöön, joista kaksi ensimmäistä ajettiin Sepangissa.^[85]

Bahrainin radalla ajetut kilpailut eivät sujuneet ollenkaan. Ensimmäisessä lähdössä hän keskeytti tekniseen vikaan jo ensimmäisen kierroksen jälkeen.^[86] Toisessa lähdössä hän onnistui nousemaan hetkeksi seitsemänneksi, mutta kilpailu päättyi jälleen tekniseen vikaan.^[87]

Vuodesta 2001 lähtien Järvilehto on toiminut MTV3-kanavan F1-lähetysten kommentaattorina^[88] muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Hän on selostanut kilpailuja Tomi Tuomisen, Matti Kyllösen ja Oskari Saaren kanssa. Nykyään Järvilehto on yksi MTV3:n F1-asiantuntijoista, ja hän on usein haastateltavana. Kaudella 2007 hän kommentoi kilpailujen jälkilähetyksiä yhdessä F1:n selostuskoppiin paluun tehneen Kyllösen kanssa. Vuodesta 2008 veneonnettomuuteensa asti hän selosti Oskari Saaren ja Timo Pulkkisen kanssa MTV3 Max -kanavalla kaikki kilpailuviikonlopun F1-lähetykset, harjoitukset mukaan lukien.^lähde?

Lisäksi Järvilehto on myös kommentoinut DTM-lähetyksiä Canal+-kanavalla^[89] ja karsiuduttuaan Unkarin GP:sta 1992 hän oli mukana kommentoimassa kilpailua Yle TV2:lle.^lähde?

Järvilehto on erityisesti ulkomailla tunnetumpi nimellä JJ Lehto, jossa j-kirjaimet äännetään englanniksi /dʒeɪ dʒeɪ/. Nimi oli Järvilehdon managerin, Keke Rosbergin, luomus.^[7] Nimen yksinkertaistamisen tarkoitus oli helpottaa sen ääntämistä ja kirjoittamista. Rosberg oli itsekin muuttanut ajajanimensä vastaavalla tavalla; hänen oikea etunimensä on Keijo, mutta hän muutti sen Kekeksi. Muun muassa F1-kilpailujen televisiolähetyksissä sijoituksia ilmoittaessa näkyy yleensä vain pelkkä sukunimi. Tällöin Järvilehdon kohdalla luki pelkkä Lehto.^[16]

Matti Kyllösen selostuksista jäi elämään lause ”Missä on JJ?”, jonka hän sanoi ensimmäisen kerran Italian GP:ssä 1994.^[90] Järvilehdon mukaan kysymys seurasi häntä siitä lähtien, kun Kyllönen sen ensimmäisen kerran sanoi.^[91]

Järvilehtoa on pidetty kuljettajana, jonka lahjakkuus ei päässyt F1:ssä esille.^[2] Muun muassa entinen F1-kuljettaja John Watson on pitänyt Järvilehtoa taitavana sadekelin kuljettajana; taitavimmaksi sadekuskiksi hän rankkasi Ayrton Sennan; Järvilehto oli toinen.^[16] Hyvin taidot pääsivät esille kaudella 1997, kun Järvilehto ajoi McLaren-autolla FIA:n GT-sarjaa Span radalla Belgiassa. Hän nousi sateisessa kilpailussa ylivoimaisina pidettyjen Mercedes-Benzien ohi voittoon.^[16]

Siinä missä Mika Häkkistä ja Kimi (Iceman)) Räikköstä on heidän kylmäpäisyytensä takia luonnehdittu jäämiehiksi, Järvilehtoa on pidetty enemmän "lämmin jäämies" -ajotyylisyyteen taipuvaisena, mikä hänen jatkuvan hyväntuulisuutensa ansiosta tuottaa tulosta^[92]lähde?

Suurimmiksi esikuvikseen JJ on maininnut kolminkertaisen F1-maailmanmestarin Niki Laudan ja viisinkertaisen maailmanmestarin Juan Manuel Fangion.^[93]

Järvilehto nostaa perheen ja ystävät autourheilun edelle ja sanoi F1-uransa aikana olleensa valmis opiskelemaan uutta ammattia varten, jos olisi pakko. Vastakohtana on esimerkiksi Mika Häkkinen, joka sanoi, ettei pystyisi enää palaamaan tavalliseen elämään.^[44] Järvilehdon mukaan suurin uhraus, jonka hän on työnsä vuoksi joutunut tekemään, oli se, että hän on joutunut olemaan liian paljon erossa perheestään. Hän onkin sanonut mieluisimmaksi kilpailujen ulkopuoliseksi ajanvietteekseen perheen kanssa yhdessä olemisen.^[93] Kysyttäessä, mikä on elämässä tärkeintä, Järvilehto vastasi välittömästi: ”Ei ainakaan kilpaileminen”.^[91]

Järvilehto avioitui kauppatieteen maisteri Satu Larmalan^[94] kanssa vuonna 1995, ja heillä on vuosina 1994 ja 1997 syntyneet tytöt sekä vuonna 1999 syntynyt poika. Järvilehto on sanonut odottavansa innokkaasti sitä, että joku hänen lapsistaan kertoisi haluavansa kilpa-ajajaksi.^[93] Järvilehdoilla on asunto Espoon Westendissä ja oli Monacossa. Heillä on myös kesämökki lähellä Tammisaarta.^[8] Lisäksi he ovat asuneet Yhdysvalloissa, kun Järvilehto ajoi Amerikan sarjoissa kilpaa.

Syyskuussa 2018 Järvilehdot jättivät avioerohakemuksen Espoon käräjäoikeuteen.^[95] Ero astui voimaan syyskuussa 2019.^[96]

Jomalvikin veneonnettomuus

Kesäkuussa vuonna 2010 Järvilehto oli mukana vakavassa veneturmassa. Järvilehdon omistama vene törmäsi Tammisaaressa sijaitsevaan Jomalvikin siltaan. Järvilehto loukkaantui turmassa vakavasti, ja hänet vietiin sairaalaan, jossa hänet leikattiin. Järvilehdon kanssa veneessä ollut hyvä ystävä kuoli törmäyksessä.^[97] Järvilehdon veren alkoholipitoisuus välittömästi ennen turmaa oli ollut vähintään 2,53 promillea. Turmaveneellä oli nopeutta noin 86 kilometriä tunnissa, kun Jomalvikin kanavan nopeusrajoitus on vain 5 kilometriä tunnissa.^[98]

Poliisin esitutkinnan jälkeen syyttäjä päätti elokuussa 2011 syyttää Järvilehtoa törkeästä kuolemantuottamuksesta, törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja vesiliikennejuopumuksesta. Poliisin esitutkinnan perusteella syyttäjä piti todennäköisenä, että Järvilehto oli veneen kuljettaja.^[99] Käräjäoikeudessa marraskuussa 2011 Järvilehto kiisti kaikki syytteet.^[98] Käräjäoikeus tuomitsi Järvilehdon törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, törkeästä kuolemantuottamuksesta ja vesiliikennejuopumuksesta ehdottomaan vankeuteen kahdeksi vuodeksi ja neljäksi kuukaudeksi. Lisäksi Järvilehto tuomittiin maksamaan korvauksia hautauskuluista ja kärsimyksestä sekä elatusapua kuolleen ystävänsä lapsille ja leskelle. Käräjäoikeus katsoi, että Järvilehto kuljetti venettä.^[100]

Turun hovioikeus aloitti tapauksen käsittelyn 2. lokakuuta 2012.^[101] Järvilehdon hovioikeuden valituskirjelmän asiantuntijalausunnon mukaan Järvilehdon kuolleen ystävän vammat sopisivat hyvin niihin vammoihin, joita veneen kuljettajalle olisi voinut syntyä.^[102][103] Syyttäjän todistajana toimineen ylilääkärin mukaan Järvilehdon muistinmenetys oli epäuskottava, ja hän on voinut teeskennellä.^[104] Hovioikeus hylkäsi kaikki Järvilehtoon kohdistuneet syytteet ja korvausvaatimukset.^[105]

Karting-onnettomuus

Järvilehto ajoi Vantaan kartingradalla pahasti päin nopean mutkan ulostulossa ollutta rengasvallia KZ2-luokan SM-kilpailussa 28. toukokuuta 2017. Auto pyöri rajusti ympäri, ja loukkaantunut Järvilehto kuljetettiin sairaalaan. Hänelle tehtiin useita leikkauksia muun muassa olkapäähän ja polveen ja hän joutui olemaan useita kuukausia pyörätuolissa.^[106]

Lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa, kursivointi kilpailun nopeinta kierrosta. Muut selitteet löytyvät täältä.

Britannian Formula 3

Formula 3000

Formula 1

^[107]

DTM

Kausi 1995 oli vanhaa DTM:ää ja 2002 uutta DTM:ää. Tulosten lähde:^[108]

ITC

^[108]

FIA GT Championship -luokkasijoitukset

Järvilehdon ajoparina ajoi ensin kymmenessä kilpailussa britti Steve Soper ja viimeisessä kilpailussa alankomaalainen Peter Kox.

Tulosten lähde:^[54]

CART

Vuosi	Talli	1	2	3	4	5	6	7	8	9	10	11	12	13	14	15	16	17	18	19	Sijoitus	Pisteet
1998	Hogan	MIA 14	MOT Kesk.	LBH Kesk.	NAZ 16	RIO 10	GAT 9	MIL Kesk.	DET Kesk.	POR Kesk.	CLE Kesk.	TOR Kesk.	MIC Kesk.	MDO 15	ROA Kesk.	VAN 8	LAG Kesk.	HOU 10	SUR 5	FON Kesk.	20.	25

American Le Mans Series -luokkasijoitukset

Kauden 2001 toinen, kolmas ja neljäs kilpailu ajettiin yhdessä European Le Mans Series -sarjan kanssa. Tulosten lähde:^[109]

Huomioita

Le Mansin 24 tunnin ajot

Vuosi	Talli	Kanssa- kuljettajat	Auto	Luokka	Kierroksia	Sija	Luokan sija
1990	Richard Lloyd Racing Italya Sport	Manuel Reuter James Weaver	Porsche 962C GTi	C1	181	Kesk.	Kesk.
1991	Porsche Kremer Racing	Manuel Reuter Harri Toivonen	Porsche 962CK6	C2	343	9.	9.
1995	Kokusai Kaihatsu Racing	Yannick Dalmas Masanori Sekiya	McLaren F1 GTR	GT1	298	1.	1.
1996	Gulf Racing GTC Racing	Ray Bellm James Weaver	McLaren F1 GTR	GT1	323	9.	7.
1997	Team BMW Motorsport BMW Team Schnitzer	Steve Soper Nelson Piquet	McLaren F1 GTR	GT1	236	Kesk.	Kesk.
1999	Team BMW Motorsport	Tom Kristensen Jörg Müller	BMW V12 LMR	LMP	304	Kesk.	Kesk.
2002	Team Cadillac	Éric Bernard Emmanuel Collard	Cadillac Northstar LMP02	LMP900	334	12.	10.
2003	Champion Racing	Emanuele Pirro Stefan Johansson	Audi R8	LMP900	372	3.	1.
2004	ADT Champion Racing	Marco Werner Emanuele Pirro	Audi R8	LMP900	368	3.	3.
2005	ADT Champion Racing	Tom Kristensen Marco Werner	Audi R8	LMP900	370	1.	1.

Speedcar Series

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jyrki Järvilehto.

Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Jyrki Järvilehto.

• Jyrki Järvilehdon F1-tilastoja F1-ruutu-sivustolla (Arkistoitu – Internet Archive)
• JJ Lehto ChicaneF1-sivustolla
• JJ Lehto MTV3:n F1-sivujen esittelyssä

Suomalaiset Formula 1 -kuljettajat

• Leo Kinnunen
• Mikko Kozarowitzky
• Keke Rosberg
• Jyrki Järvilehto
• Mika Häkkinen
• Mika Salo
• Kimi Räikkönen
• Nico Rosberg
• Heikki Kovalainen
• Valtteri Bottas