Kalevi Kivistö
Kalevi Johannes Kivistö (s. 25. maaliskuuta 1941 Kurikka) on suomalainen poliitikko.[1] Hän toimi Suomen Kansan Demokraattisen Liiton (SKDL) kansanedustajana 1972–1984 ja ministerinä 1975–1976 ja 1977–1982.[2] Hän oli SKDL:n puheenjohtaja 1979–1985. Kivistö oli presidenttiehdokkaana 1982 ja 1988.[2] Eduskunnasta hän siirtyi Keski-Suomen läänin viimeiseksi maaherraksi (1985–1997).[3]
Kalevi Kivistö | |
---|---|
Ministeri opetusministeriössä (kulttuuriministeri) | |
Miettusen II hallitus 30.11.1975–29.9.1976 Sorsan II hallitus 15.5.1977–26.5.1979 Koiviston II hallitus 26.5.1979–19.2.1982 | |
Edeltäjä | Marjatta Väänänen |
Seuraaja | Kaarina Suonio |
Opetusministeri | |
Sorsan III hallitus 19.2.1982–31.12.1982 | |
Edeltäjä | Pär Stenbäck |
Seuraaja | Kaarina Suonio |
Kansanedustaja | |
22.01.1972–25.03.1983, 26.03.1983–31.12.1984 | |
Ryhmä/puolue | Suomen Kansan Demokraattinen Liitto |
Vaalipiiri | Keski-Suomen vaalipiiri Helsingin vaalipiiri |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 25. maaliskuuta 1941 Kurikka |
Tiedot | |
Puolue | SKDL |
Kivistö edustaa nykyisin Vasemmistoliittoa. Hänet valittiin Espoon kaupunginvaltuustoon kunnallisvaaleissa 2008.[4] Hän uusi paikkansa vuoden 2012 kuntavaaleissa.[5] Vuoden 2017 kuntavaaleissa hän ei enää asettunut ehdolle vaan kertoi jättävänsä politiikan.[6]
Ura
Kivistö valmistui ylioppilaaksi Kurikan yhteiskoulusta 1960, humanististen tieteiden kandidaatiksi 1963 ja kasvatustieteiden kandidaatiksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 1966. Valtiotieteen lisensiaatiksi hän valmistui Helsingin yliopistosta vuonna 1969.[2] Hän työskenteli vuosina 1964–1984 tutkijana ja opettajana Jyväskylän yliopistossa, muun muassa kasvatussosiologian lehtorina 1968–1984 sekä vt. apulaisprofessorina 1970–1971.[1]
Kivistö valittiin ensimmäisen kerran eduskuntaan vuoden 1972 vaaleissa SKDL:n listalta Keski-Suomen vaalipiiristä. Hän kuului SKDL:n liittoneuvostoon vuosina 1970–1973 ja liittohallitukseen vuosina 1973–1979.[2] Puolueen puheenjohtajana hän toimi vuodet 1979–1985. Kivistö lukeutui SKDL:n maltilliseen enemmistöön, ja kuului SKDL:n sosialisteihin. Kun Kivistö oli presidenttiehdokkaana vaaleissa vuosina 1982 ja 1988 (ks. Liike 88), vähemmistökommunistit vastustivat hänen valintaansa. Vuoden 1982 presidentinvaalissa Kivistö kehotti SKDL:n valitsijamiehiä asettumaan SDP:n ehdokkaan Mauno Koiviston taakse. Enemmistö noudatti Kivistön vetoomusta, mutta taistolaisiksi kutsutun vähemmistön valitsijamiehet äänestivät aiemmin vastustamaansa Kivistöä. Taistolaisten menettely vaalissa pahensi SKDL:n sisäistä kriisiä entisestään.[7]
Kivistö toimi kulttuuriministerinä vuosina 1975–1976 (Miettunen II) ja 1977–1982 (Sorsa II/Koivisto II) sekä opetusministerinä vuonna 1982 (Sorsa III).[3] Kivistön ajamaan kulttuuripolitiikkaan kuului niin sanottu Pasila-projekti, joka tarkoitti Taideteollisen korkeakoulun, Teatterikorkeakoulun ja Suomen elokuva-arkiston yhteisen toimitilan rakentamista Pasilan kaupunginosaan Helsingissä, josta sille oli katsottuna tontti. Hanke ei kuitenkaan toteutunut.[8]
Vuonna 1983 Kivistö valittiin eduskuntaan Helsingistä. Hän luopui kansanedustajuudesta vuonna 1984 kun hänet nimitettiin seuraavan vuoden alusta kotilääninsä Keski-Suomen maaherraksi. Muun muassa Keskustapuolueen äänenkannattaja Keskisuomalainen vastusti erittäin jyrkästi Kivistön nimitystä ja vaati maaherraksi Keskustan omaa miestä tai ainakin jotakin ei-sosialistia, mutta presidentti Mauno Koivisto ajoi paikalle Kivistön. Muun muassa Helsingin Sanomat epäilikin Kivistön maaherranimitystä palkkioksi Kivistön tuesta Koivistolle vuoden 1982 presidentinvaalissa.[9] Vuoden 1997 lääniuudistuksessa Keski-Suomen lääni lakkautettiin ja Kivistö siirtyi opetusministeriön kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan osaston ylijohtajaksi.[3] Tästä virasta hän jäi eläkkeelle 2004.[10]
Luottamustehtävät
Kivistö aloitti Suomen Punaisen Ristin puheenjohtajana vuonna 1999. Hänet valittiin kolmen vuoden jatkokaudelle 1. syyskuuta 2002.[11] Kivistö toimi SPR:n puheenjohtajana kesäkuuhun 2008, jolloin hänen tilalleen valittiin Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen.
Kivistö oli sanomalehti Keskisuomalaisen lukija-asiamies vuosina 1999–2005. Tasavallan presidentti myönsi Kivistölle ministerin arvonimen toukokuussa 2005. Kivistö on ollut Sibelius-Akatemian hallituksen jäsen sekä Jyväskylän yliopiston hallituksen varajäsen.[1]
Elokuussa 2005 Kivistö valittiin Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajaksi. Hän erosi luottamustehtävästä 24. syyskuuta 2007 närkästyttyään Yleisradion A-studio-ohjelmasta, jossa käsiteltiin kriittisesti Kivistön yhteyksiä sosialistimaihin 1970- ja 1980-luvulla. Kivistö käsitti ohjelman kostoksi JSN:n A-piste-ohjelmalle antamasta langettavasta päätöksestä.[12]
Kivistö toimi Eläkeläiset ry:n hallituksen puheenjohtajana kaudella 2012–2015.[13]
Lähteet
- Jokinen, Pertti: Kivistö: Nykypolitiikka ei ole minun hommiani. Kansan Uutiset, 16.3.2007, s. 16–17.
Viitteet
Kirjallisuutta
- Kivistö, Kalevi: Sanat vuosien saatteena: Maaherran uudenvuoden puheet vuosilta 1985–1997. Toimittanut Esa Pirnes. Jyväskylä: Atena, 1997. ISBN 951-796-074-3.
- Leppänen, Veli-Pekka: ”Kivistö, Kalevi (1941–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 5, s. 235–237. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-446-0. Teoksen verkkoversio.
- Pirnes, Esa: Kalevi Kivistö: Liian hyvä poliitikoksi? Helsinki: Edita, 1996. ISBN 951-37-2001-2.
Aiheesta muualla
- Kivistö, Kalevi hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
Edeltäjä: Ele Alenius | SKDL:n puheenjohtaja 1979–1985 | Seuraaja: Esko Helle |
Edeltäjä: Marjatta Väänänen (ei ministeriä) | Suomen II opetusministeri (kulttuuriministeri) 1975−1976 1977−1982 | Seuraaja: (ei ministeriä) Kaarina Suonio |
Edeltäjä: Pär Stenbäck | Suomen opetusministeri 1982 | Seuraaja: Kaarina Suonio |
Meeri Kalavainen (1970) |Jouko Tyyri (1971) | Pentti Holappa (1972) | Marjatta Väänänen (1972) |Kalevi Kivistö (1975) |Kaarina Suonio (1982) | Arvo Salo (1983) | Gustav Björkstrand (1983) |Anna-Liisa Kasurinen (1987) |Tytti Isohookana-Asunmaa (1991) |Claes Andersson (1995) | Suvi-Anne Siimes (1998) | Suvi Lindén (1999) | Kaarina Dromberg (2002) | Tanja Karpela (2003) |Stefan Wallin (2007) |Paavo Arhinmäki (2011) |Pia Viitanen (2014) |Sanni Grahn-Laasonen (2015) |Sampo Terho (2017) |Annika Saarikko (2019, 2020) |Hanna Kosonen (2019) |Antti Kurvinen (2021) |Petri Honkonen (2022) |Sari Multala (2023)