Suomen presidentinvaali 1988
Suomen presidentinvaalin 1988 voitti tasavallan presidentti Mauno Koivisto, joka valittiin toiselle kaudelle. Koiviston ehdokkuutta tukivat SDP, SMP sekä Pro Koivisto -niminen ehdokaslista. Koivisto valittiin valitsijamiesten suorittaman vaalin toisella kierroksella, kun myös pääosa kokoomuksen valitsijamiehistä äänesti häntä.
 | ||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||
| Suoran vaalin voittajat vaalipiireittäin. | ||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||||||||||
.jpg)
.jpg)
Vuoden 1988 presidentinvaalissa oli ainoan kerran käytössä valitsijamiesjärjestelmän ja suoran kansanvaalin yhdistelmä, jossa kansalaiset äänestivät samassa yhteydessä sekä presidentistä että valitsijamiehistä. Jos joku ehdokkaista olisi saanut suorassa vaalissa enemmistön äänistä, hänet olisi valittu presidentiksi. Koiviston saama 48,9 % äänistä ei aivan riittänyt tähän, joten presidentin valinta jäi valitsijamiehille. Seuraavissa presidentinvaaleissa vuonna 1994 valitsijamiehistä luovuttiin kokonaan.
Vaalitapa
Valitsijamiesjärjestelmää oli varsinkin edellisen, presidentinvaalin 1982 yhteydessä kritisoitu erityisesti sen vuoksi, että valitsijamiehillä oli mahdollisuus äänestää ”mustaa hevosta”. Suomen hallitusmuotoa muutettiin vuonna 1987 niin, että valitsijamiehet saivat äänestää presidentiksi ainoastaan virallisia, ennen valitsijamiesvaaleja asetettuja presidenttiehdokkaita, ja ”mustan hevosen” mahdollisuus poistui.[1]
Äänestäjillä oli käytössään kaksi vaalilippua, joista valkoisella äänestettiin presidenttiehdokasta ja ruskealla valitsijamiesehdokasta.[1] Vuoden 1982 vaalin tapaan valitsijamiehiä valittiin 301 eikä 300.[2]
Valitsijamiesten vaalit ja suora vaali järjestettiin 31. tammikuuta ja 1. helmikuuta 1988.[3]
Ehdokkaiden kampanjatunnukset
Lähde:[4]
- Demokraattinen Vaihtoehto: Vaihtoehto vasemmalla - Jouko Kajanoja (numero 2)
- Keskustapuolue: Paavo Väyrynen: Suomi tarvitsee oman suunnan (numero 3)
- Liike 88: Järjen ja sydämen valinta - Kalevi Kivistö (numero 4)
- Kansallinen Kokoomus: Harri Holkeri - Tulevaisuuden tekijä (numero 5)
- Mauno Koiviston vaaliliitto: Mauno Koivisto suoraan (numero 6)
Tulokset
Suora vaali
Mauno Koivisto sai yli puolet kaikista annetuista äänistä kahdeksassa vaalipiirissä viidestätoista. Ahvenanmaalla Koiviston kannatus oli peräti 75,1 prosenttia. Keskustapuolueen ehdokas Paavo Väyrynen voitti Koiviston Oulun ja Lapin läänin vaalipiireissä.[5]
| Äänioikeutetut | 4 036 169[5][3] |
|---|---|
| Äänestäneet | 3 158 090[5] |
| Äänestysaktiivisuus | 78,2 %[5] |
| Äänestysaktiivisuus (Suomessa asuvat) | 82,7 %[5][3] |
| Hylätyt äänet | 63 641[5] |
| Ehdokas | Puolue | Äänet | ||
|---|---|---|---|---|
| Lukumäärä | Osuus | |||
| Mauno Koivisto | SDP, SMP, PK ja ÅS | 1 513 234 | 48,90 % | |
| Paavo Väyrynen | Keskustapuolue | 636 375 | 20,57 % | |
| Harri Holkeri | Kansallinen Kokoomus | 570 340 | 18,43 % | |
| Kalevi Kivistö | Liike 88 | 330 072 | 10,67 % | |
| Jouko Kajanoja | Demokraattinen Vaihtoehto | 44 428 | 1,44 % | |
| Yhteensä | 3 094 449 | 100 % | ||
| Lähde: Tilastokeskus[5] | ||||
Koska kukaan ehdokas ei saanut tarvittavaa yksinkertaista enemmistöä – yli 50 % äänistä – valinta siirtyi valitsijamiehille eli käytännössä presidentinvaalissa tarvittiin toinen kierros.
Valitsijamiesten vaalit
| Äänioikeutetut | 4 036 169[5][3] | +115 164 |
|---|---|---|
| Äänestäneet | 3 141 360[5] | |
| Äänestysaktiivisuus | 77,8 %[5] | |
| Äänestysaktiivisuus (Suomessa asuvat) | 82,3 %[5][3] | −4,5 |
| Hylätyt äänet | 155 651[5] |
| Ehdokas | Puolue | Valitsija- miehet | Äänet | |
|---|---|---|---|---|
| Lukumäärä | Osuus | |||
| Mauno Koiviston kannattajat | A+B+C+D | 144 | 1 391 399 | 46,60 % |
| A Suomen Sosialidemokraattinen Puolue | 128 | 1 175 209 | 39,36 % | |
| B Suomen Maaseudun Puolue | 7 | 120 043 | 4,02 % | |
| C Pro Koivisto | 8 | 88 663 | 2,97 % | |
| D Åländsk Samling | 1 | 7 484 | 0,25 % | |
| Paavo Väyrysen kannattajat | Keskustapuolue | 68 | 647 769 | 21,70 % |
| Harri Holkerin kannattajat | Kansallinen Kokoomus | 63 | 603 180 | 20,20 % |
| Kalevi Kivistön kannattajat | Liike 88 | 26 | 286 833 | 9,61 % |
| Jouko Kajanojan kannattajat | Demokraattinen Vaihtoehto | 56 528 | 1,89 % | |
| Yhteensä | 301 | 2 985 709 | 100 % | |
| Lähde: Tilastokeskus[5] | ||||
Valitsijamiehiksi valituista naisia oli 92[5] ja lopulliseen vaaliin osallistuneista 93, mikä oli suurin määrä Suomen presidentinvaalien historiassa.
Luettelo valitsijamiehistä
Eniten ääniä saaneet valitsijamiehet
| Sija | Ehdokas | Puolue | Äänet | Vaalipiiri | |
|---|---|---|---|---|---|
| 1 | Kalevi Sorsa | SDP | 32 089 | Helsingin kaupungin vaalipiiri | |
| 2 | Pirjo Ala-Kapee | SDP | 31 131 | Uudenmaan läänin vaalipiiri | |
| 3 | Matti Ahde | SDP | 25 335 | Oulun läänin vaalipiiri | |
| 4 | Pertti Paasio | SDP | 24 633 | Turun läänin eteläinen vaalipiiri | |
| 5 | Matti Luttinen | SDP | 18 966 | Hämeen läänin eteläinen vaalipiiri | |
| 6 | Marja-Liisa Tykkyläinen | SDP | 18 914 | Kuopion läänin vaalipiiri | |
| 7 | Erkki Liikanen | SDP | 18 875 | Mikkelin läänin vaalipiiri | |
| 8 | Pertti Salolainen | Kok. | 18 397 | Helsingin kaupungin vaalipiiri | |
| 9 | Antero Kekkonen | SDP | 18 350 | Kymen läänin vaalipiiri | |
| 10 | Sirpa Pietikäinen | Kok. | 17 354 | Hämeen läänin eteläinen vaalipiiri | |
| Lähde: Tilastokeskus[5] | |||||
Valitsijamiesten suorittama vaali
| Ehdokas | 1. kierros | 2. kierros |
|---|---|---|
| Mauno Koivisto | 144 | 189 |
| Paavo Väyrynen | 68 | 68 |
| Harri Holkeri | 63 | 18 |
| Kalevi Kivistö | 26 | 26 |
Vaalitoimitus
Valitsijamiehet kokoontuivat 15. helmikuuta 1988 Eduskuntatalossa. Puheenjohtajana toimi pääministeri Harri Holkeri ja sihteerinä eduskunnan pääsihteeri Erkki Ketola.[6] Ensimmäiellä kierroksella kaikki puolueet äänestivät omia ehdokkaitaan. Toisella kierroksella 45 kokoomuksen valitsijamiestä äänesti Koivistoa, joka sai 189 ääntä ja tuli siten valituksi. Kokoomuksen loput 18 valitsijamiestä äänestivät toisellakin kierroksella puolueen omaa ehdokasta Holkeria.
Mauno Koiviston toinen, jälkimmäinen toimikausi alkoi 1. maaliskuuta 1988.
Jälkiarvioita
Professori Risto Sänkiahon mukaan presidentinvaalin muuttumista luonteeltaan henkilövaaliksi osoitti selvästi se, että valitsijamiesten vaalikampanja jäi täysin presidenttiehdokkaiden kampanjoinnin varjoon eivätkä valitsijamiehet tosiasiassa käyneet juuri minkäänlaista vaalikamppailua. Lisäksi vaalissa äänioikeuttaan käyttäneistä noin neljä prosenttia äänesti vain presidenttiehdokasta eikä lainkaan valitsijamiesehdokasta.[1]