Kaliningradin alue

Alueen suurin kaupunki on Kaliningrad (ennen Königsberg), jolla on historiallista merkittävyyttä sekä Preussin aiempana tärkeänä kaupunkina että entisen Saksan provinssin, Itä-Preussin pääkaupunkina. Itä-Preussi oli Weimarin tasavallan entinen eksklaavi, jonka natsi-Saksa menetti ja josta tuli osa Neuvostoliittoa toisen maailmansodan aikana. Kaliningradin alue käsittää aiemman Itä-Preussin alueen pohjoisosan.

Toisen maailmansodan lopulla Neuvostoliiton puna-armeija valtasi alueen ja alueen saksalainen väestö pakeni lähes kokonaan. Vuonna 1945 pidetyssä Potsdamin konferenssissa liittoutuneet sopivat, että runsas kolmannes Itä-Preussista, pääkaupunki Königsberg mukaan lukien, siirtyi Neuvostoliitolle. Tämän jälkeen alue asutettiin uudelleen pääosin venäläisillä.^[4]

Vuonna 1946 alueesta tuli Venäjän neuvostotasavaltaan kuuluva Kaliningradin alue, joka nimettiin pääkaupunkiaan seuraten silloin edesmenneen Neuvostoliiton presidentin Mihail Kalininin mukaan. Sitten alue sulkeutui ulkomaalaisilta ja siitä tuli sotilaallistuneimpia alueita koko maassa. Baltijskista kehittyi 1950-luvulla Neuvostoliiton Baltian laivaston tärkein tukikohta. Kaliningradin aluetta tarjottiin neuvostoaikana Liettuan neuvostotasavallalle, mutta se ei ottanut aluetta vastaan, jotta Liettuan venäläisvähemmistö ei olisi kasvanut.^[4]

Kaliningradin alue on Venäjän eksklaavi, jota reunustaa pohjoisessa ja idässä Liettua, etelässä Puola ja lännessä Itämeri. Alueen merkittävimmät joet ovat Niemen ja Pregolja, ja alue on alankoa.^[5] Pregolja-joen (ven. Преголя; saks. Pregel; liett. Prieglius) pituus on 123 km. Itämeren rannikolla sijaitsevat laguunimaiset Kuurinhaffi ja Veikselinhaffi. Kuurinhaffi on jaettu Liettuan ja Veikselinhaffi Puolan kanssa.

Hiekkadyynimäisellä kannaksella Kuurinkyntäällä on kansallispuisto.^[6][7] Se muodostaa osan Liettuan kanssa yhteistä Unescon maailmanperintökohdetta.

Kaliningradin alue on yksi Venäjän federaation alueista (subjekti) ja sen pääkaupunki on Kaliningrad. Aluehallinnon johdossa on kuvernööri ja alueduuma.^[8] Paikallishallintoa varten alue on jaettu 22 osaan: Kaliningradin kaupunkiin, kuuteen kaupunkipiirikuntaan ja 15 kunnallispiiriin.^[9] Kaupunki- ja kunnallispiirien keskusten sijainti on esitetty oheisessa kartassa. Lisäksi karttaan on merkitty tärkeimmät Kaliningradin alueen ja Euroopan yhteisön (Schengen-alueen) väliset henkilö- ja tavaraliikenteen kansainväliset rajanylityspaikat.

Kaliningrad

Panemunė–Sovetsk raja-as.

Kybartai–Tšeryševskoje raja-as.

Bezledy–Bagrationovsk raja-as.

Gronowo–Mamonovo raja-as.

Sovetsk

Tšernjahovsk

Baltijsk

Gusev

Svetlyi

Gvardeisk

Zelenogradsk

Gurjevsk

Neman

Pionerski

Svetlogorsk

Mamonovo

Polessk

  Bagrationovsk

Jantarnyi

Ozjorsk

Slavsk

Nesterov

Pravdinsk

Laduškin

Krasno-
znamensk

Kaliningradin lentoas.

Itämeri

Kuurinhaffi

Veikselin-
haffi

Niemen

Niemen

Kuurin-
kynnäs

Liettua

Puola

Kaliningradin alueen kartta.

Kaliningradin alueen kaupunkipiirit

Oheisessa taulukossa on esitetty Kaliningradin kaupunki ja Kaliningradin alueen kuusi kaupunkipiiriä vuoden 2010 väestönlaskennan asukaslukuineen. Kaliningradin, Pionerskin ja Sovetskin kaikki asukkaat ovat kaupunkilaisia; muissa kaupunkipiireissä on myös maaseutuasukkaita.^[1] Kaupunkipiirien nimet on kirjattu aluehallinnon sivuston mukaisesti.^[9]

Kaliningradin alueen kunnallispiirit

Oheisessa taulukossa on esitetty alueen kunnallispiirit (15 kpl); piirien väkiluku pohjautuu Venäjän 2010 väestönlaskennan tuloksiin.^[1] Kunnallispiirien nimet on kirjattu aluehallinnon sivuston mukaisesti:^[9]

Kaliningradin väkiluku oli vuoden 2010 väestönlaskennassa 941 873.^[1]

Suurin kaupunki on Kaliningrad, jossa on 431 902 asukasta. Yli 20 000 asukkaan kaupunkeja olivat vuonna 2010 Sovetsk (41 705 as.), Tšernjahovsk (40 449 as.), Baltijsk (32 697 as.), Gusev (28 260 as.) ja Svetlyi (21 375 as.).^[1]

Pienempiä kaupunkeja tai piirin hallintotaajamia ovat lisäksi Gvardeisk (13 899 as.), Zelenogradsk (13 026 as.), Gurjevsk (12 431 as.), Neman (11 798 as.), Pionerski (11 016 as.), Svetlogorsk (10 772 as.), Mamonovo (7 761 as.), Polessk (7 581 as.), Bagrationovsk (6 400 as.), Jantarnyi (Янтарный, taajama, 5 524 as.), Ozjorsk (4 740 as.), Slavsk (4 614 as.), Nesterov (4 595 as.), Pravdinsk (4 323 as.), Laduškin (3 787 as.) ja Krasnoznamensk (3 522 as.).^[1]

Alueen väestöstä on venäläisiä 78 prosenttia, valkovenäläisiä 8 prosenttia, ukrainalaisia 7 prosenttia, liettualaisia 2 prosenttia ja saksalaisia 0,6 prosenttia.^lähde?

Vuonna 2012 julkaistun laajan, Venäjän väestön uskonnollista vakaumusta kartoittaneen Arena-tutkimuksen mukaan Kaliningradin alueen väestöstä oli:^[10][11][12]

• 31 % ortodokseja (Venäjän ortodoksinen kirkko),
• 34 % jumalaan (tai korkeampaan voimaan) uskovia, muttei tunnustanut mitään tiettyä uskontoa,
• 22 % ateisteja, ei usko jumalaan,
• 1 % protestantteja (luterilaisia, baptisteja, evankelikalisteja, anglikaaneja),
• 1 % katolisia,
• < 1 % sunnilaisen islaminuskon kannattajia,
• < 1 % ortodokseja, muttei kuulu Venäjän ortodoksiseen kirkkoon eikä ole vanhauskoisia,
• < 1 % luonnonvoimiin ja -jumaliin pohjautuvan perinneuskonnon kannattajia,
• < 1 % helluntailaisia ja
• 1 % jotain muuta.

Alueen tärkeimmät teollisuudenalat ovat koneenrakennus, sähkötekniikka, selluloosa-, paperi-, elintarvike-, kaasu- ja kevytteollisuus. Lisäksi on meripihkan tuotantoa ja jalostusta. Maatalous tuottaa perunoita ja vihanneksia sekä karjataloustuotteita. Lisäksi harjoitetaan turkistarhausta ja kalastusta.^lähde?

Alueelta on rautatieyhteys Liettuaan. Tärkein henkilöliikenteen asema on Kaliningradin eteläinen rautatieasema.^[13] Tärkeimmät satamat ovat Kaliningradin satama (Baltijsk–Kaliningrad-välillä) ja Itämeren laivaston Baltijskin sotasatama.

Joitakin vuosia Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Kaliningradin alue oli Venäjän federaation sotilaallistuneimpia alueita, ja puolustuslaitteistojen tiheys oli Euroopan korkein. Myös paljon Itä-Euroopasta poistettuja Neuvostoliiton puolustuslaitteita oli jätetty sinne. Vuonna 2009 Kaliningradin alueella oli 11 600 venäläistä sotilasta sekä joitakin meri- ja ilmavoimien joukkoja. Armeijan joukot käsittävät kaksi prosenttia alueen väestöstä.^lähde?

Koska Kaliningradin alueelta ei ole maayhteyttä muuhun Venäjään, vaan sinne pitää kulkea joko Liettuan tai Puolan kautta eli Euroopan unionin ja Naton alueen kautta, se on aiheuttanut poliittisia ongelmia. Lisäksi on keskusteltu muun muassa EU:n ja Venäjän välisestä viisumivapaudesta. Venäjä toivoo, että Kaliningradin alueen asukkaat voisivat matkustaa Eurooppaan esteettömästi.^[14]

Kaliningradin alue on Venäjälle tärkeä, koska siellä sijaitsee Itämeren laivaston Baltijskin sotilastukikohta, jonka satama on syvänmeren äärellä ja ympäri vuoden jäätön.

Alue on yksi Venäjän sotilaallistetuimmista.^lähde? Vuonna 2001 The Washington Times ilmoitti nimettömiin lähteisiin vedoten Venäjän siirtäneen ydinaseita alueelle ensimmäisen kerran sitten kylmän sodan. Presidentti Dmitri Medvedev ilmoitti puheessaan 5. marraskuuta 2008 Venäjän aikeesta sijoittaa Iskander-ohjuksia Kaliningradin alueelle vastatoimenpiteenä Yhdysvaltain aikeelle sijoittaa Puolaan ohjuksia.^lähde?

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kaliningradin alue Wikimedia Commonsissa

• Discovering Russia: Kaliningrad region (video, 26 min. 43 s, 204 MB) (englanniksi) (rt.com)
• Kari Liuhto (Editor): Kaliningrad 2020: Its future competitiveness and role in the Baltic Sea economic region (2005, pdf) (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Kaliningrad (englanniksi) (eeas.europa.eu)