Karl-Heinz Rummenigge

Rummenigge osoittautui jo juniorijoukkueessaan lahjakkaaksi; hänet tunnettiin nimenomaan tehokkaana maalintekijänä. Hän pelasi 18-vuotiaaksi saakka kotikaupunkinsa joukkueessa Borussia Lippstadtissa ja luopui pankkivirkailijan urasta siirtyessään ammattilaisjalkapalloilijaksi Bayern Müncheniin. Bundesliigassa Rummenigge pelasi 10 kautta FC Bayern Münchenin joukkueessa tehden 162 maalia 310 ottelussa. Bayernissä hän saavutti kaksi Saksan mestaruutta, kaksi Saksan cupin voittoa ja kaksi Mestareiden liigan voittoa sekä voitti kolmena kautena (1980, 1981 ja 1984)Bundesliigan maalikuninkuuden. Hän ylsi parhaimillaan 29 maaliin kaudella 1980-1981.

Rummenigge valittiin Euroopan parhaaksi jalkapalloilijaksi vuosina 1980 ja 1981.

Italian Serie A:ssa Rummenigge pelasi kolme kautta Internazionalen joukkueessa, jonne hän siirtyi ennätyksellisellä 11 miljoonan saksan markan siirtosummalla 1984. Interiss' hän teki 24 maalia 64 ottelussa. Uransa viimeiset kaudet hän pelasi Sveitsissä geneveläisessä FC Servettessä lopettaen aktiiviuransa keväällä 1989.^[2] Viimeisellä kaudellaan hän voitti vielä Sveitsin liigan maalikuninkuuden.

Rummenigge pelasi vuosina 1976–1986 Saksan A-maajoukkueessa 95 ottelua ja teki niissä 45 maalia.^[3] Hän oli maajoukkueen kapteeni kaikkiaan 51 A-maaottelussa vuosina 1980–1986.

Rummenigge pelasi ensimmäisen maaottelunsa vuonna 1976 ja teki heti avausottelussaan maalin. Hän vakiinnutti paikkansa Saksan maajoukkueessa vuonna 1978. Vaikka Saksa jäi jalkapallon MM-kisoissa kuudenneksi, Rummenigge teki turnauksessa kaksi näyttävää maalia Meksikoa vastaan ja yhden Itävallan verkkoon.

Vuoden 1980 EM-kisoissa Rummenigge voitti EM-kultaa Saksan joukkueen johtohahmona. Hän teki joukkueensa voittomaalin ottelussa Tšekkoslovakiaa vastaan. Loppuottelussa hän syötti Horst Hrubeschin osuman Belgiaa vastaan. Rummenigge valittiin EM-turnauksen parhaaksi pelaajaksi selkeällä äänten enemmistöllä.

Vuoden 1982 MM-kisojen aikaan Rummenigge kuului maailman johtaviin hyökkääjäpelaajiin. Hän teki Liittotasavallan ainoan maalin, kun Saksa hävisi avausottelunsa yllättäen Algerialle 1–2. Seuraavassa lohkovaiheen ottelussa Rummenigge viimeisteli hattutempun, kun Saksa voitti Chilen 4–1. Ottelu Englantia vastaan päättyi 0–0, kun hän oli osunut 88. minuutilla ylärimaan. Välierän Ranskaa vastaan Rummenigge aloitti loukkaantumisen takia vaihtopenkillä ja tuli kentälle vasta jatkoajalla. Hän teki maalin oltuaan vain viisi minuuttia kentällä, ja onnistui myös rangaistuspotkukilpailussa. Saksalaiset voittivat 5–4 ja etenivät loppuotteluun, jossa kuitenkin Italia oli parempi maalein 3–1. Rummenigge oli viidellä maalillaan turnauksen toiseksi paras maalintekijä ja hänet valittiin kisojen tähdistöön.

Vuoden 1986 MM-kisoissa Rummenigge kärsi Espanjan kisojen tavoin loukkaantumisista ja aloitti alkulohkon ottelut vaihtopenkillä. Loppuottelussa Argentiinaa vastaan hän onnistui maalinteossa mutta saksalaiset jäivät hopealle maalein 2–3. Rummenigge lopetti maajoukkueuransa MM-finaaliin 1986.

• 1963–1974 Borussia Lippstadt
• 1974–1984 FC Bayern München
• 1984–1987 FC Internazionale Milano
• 1987–1989 Servette FC

• MM-kisat: hopeaa 1982 ja 1986
• EM-kisat: kultaa 1980
• Mestareiden Liiga: 1. 1975 ja 1976, 2. 1982 FC Bayern München
• Bundesliiga: 1. 1980 ja 1981, 3. 1976 ja 1982 FC Bayern München

     Maalikuningas 1980, 1981, 1984 FC Bayern München

• Saksan cup: 1. 1982 ja 1984 FC Bayern München
• Serie A: 3. 1985 ja 1987 FC Internazionale Milano
• Sveitsin liiga: Maalikuningas 1989
• Euroopan vuoden jalkapalloilija eli "Kultainen pallo" 1980 ja 1981^[4]